Pisankakurssi

Kuva: Mari Äyräväinen.

Osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa pisankakurssille. Kurssipaikaksi valikoitui Valamon opisto, jossa oli mahdollisuus keskittyä pääsiäismunien koristeluun neljän päivän (21.-24.3.) ajan. Olin jo pidempään miettinyt, että haluaisin tehdä käsin jotain luovaa, mutta tiesin, että kotona en saisi mitään aikaiseksi. Ohjatussa toiminnassa on aina se hyvä puoli, että tekemiselle on varattu oma aikansa, eikä ole muita häiriötekijöitä.

Kurssille valmistautuminen alkoi jo hyvissä ajoin ennen kurssin alkamista, sillä jokaisen tuli tuoda omat tyhjennetyt munankuoret (20 kpl) mukanaan. Kurssin ennakkomateriaalissa oli ohje, että kuoren molempiin päihin tuli tehdä pienet reiät tyhjentämistä varten. Tämäkään ei ollut ihan niin helppoa kuin olin etukäteen kuvitellut. Kokeilin ensin terävällä veitsellä reikien kaivertamista, mutta se sai kuoren halkeamaan. Halkeilleita kuoria ei voinut käyttää varsinaiseen koristeluun, mutta tekniikan harjoitteluun ne olivat sopivia. Ostin lopulta ohuen ja teräväkärkisen paperiveitsen(?), jolla reikien tekeminen oli helppoa.

Tällä välineellä reiät olivat pienet ja siistit, mutta reikien kannattaa olla hieman suuremmat, jos haluaa myöhemmin lisätä munankuoreen jonkin ripustusnauhan.

Kurssin ohjaajana toimi Mari Äyräväinen, jolla on yli 20 vuoden kokemus pisankatekniikasta:

"Pääsiäismunien maalauksen aloitin vuonna 2001 Valamossa, opettamisen vuonna 2004 Porvoossa ja Valamossa vuodesta 2013. Omaa osaamista olen kehittänyt kansainvälisten yhteyksieni avulla ja osallistumalla heidän online ryhmiin. Pysanka eli oikeiden linnunmunien koristelu vahatekniikalla juontaa juurensa muinaisiin aikoihin. Sana pysanka, monikossa pysanky, tulee ukrainankielisestä verbistä pysaty, kirjoittaa. Tämä kuvaakin tekniikkaa hyvin, vahalla kirjoitetaan kuviot tätä tarkoitusta varten olevilla välineillä, kuten batiikkia tehdessä ja värjäys tehdään kastamalla väriliemiin", Äyräväinen kertoo.

Mehiläisvahalla piirrettyjä kuvioita puhtaalle pinnalle.

Ennen varsinaista pisankatekniikan opettelua harjoittelimme nuppineulatekniikkaa. Siinä lyijykynän päähän painetun nuppineulan pyöreällä pallopäällä piirretään kuoren pintaan kuvioita sulatetulla mehiläisvahalla. Yllä olevassa kuvassa näkyy ensimmäinen koristelemani munankuori ensimmäisten vahakoristeiden jälkeen. Koristelin ensin vahakuvioita etikalla puhdistetulle valkoiselle munankuorelle. Kuoren tyhjennyksessä tulleet reiät tukitaan ennen väriin kastamista vahalla, jotta nestettä ei mene kuoren sisälle. Koristekuvioiden piirtämisen jälkeen kastoin koko munankuoren punaiseen värinesteeseen ja pyörittelin sitä väriliemessä sen aikaa, että kuoren väri muuttui tasaiseksi.

Erilaisia värivaihtoehtoja oli tarjolla paljon. Koristelutekniikassa värit tulee kerrostaa vaaleammasta tummempaan.

Tässä kuori on kuivattu värinesteestä ja pinnassa on vielä vahaa koristekuvioiden päällä.

Tässä valmis lopputulos, kun vaha on sulatettu pois kuoren pinnasta.

Kun halutut kuviot ja värikerrokset ovat valmiita, kaikki vaha sulatetaan kuoren pinnalta (meillä oli käytössä lämpöpuhallin), jolloin värit paljastuvat kirkkaampina. Yllä olevassa kuvassa on ensimmäinen kurssilla tekemäni koristeltu pääsiäismuna. Kaksivärinen tekniikka alkoi sujua nopeasti, jonka jälkeen kerrostin värejä hieman enemmän.

Tässä versiossa kastoin kuoren ensiksi vaaleanvihreään väriliemeen, jonka pinnalle piirsin keskellä olevat kuviot. Tämän jälkeen kastoin kuoren lehtivihreän väriseen liemeen, jonka pinnalle tein lisää kuvioita vahalla. 

Lopulta kastoin kuoren vielä luumun väriseen nesteeseen ja sulatin vahat pois, jolloin lopputulos näytti tältä.

Nuppineulatekniikka oli helppoa, kunhan oppi sen, kuinka viivoja tulee vetää kuoren pinnalle. Tämä on myös pisankatekniikkaa maalauksellisempi tekniikka ja lopputuloksen näki nopeasti. Varsinainen pisankatekniikka on tarkkuutta ja aikaa vaativaa kirjoittamista, ja yhden munankuoren koristeluun saattaa vierähtää useampi tunti. Kurssilla oli paljon malli- ja ideakirjoja tekniikan aloittamiseen:

Pisankatekniikassa ovat tyypillisiä erilaiset geometriset kuviot, symboliaiheet ja vahvat värit. Kaikella on perinteisessä pisankassa omat symboliset merkityksensä. Geometristen kuvioiden piirtämiseen on myös apuvälineitä, mutta minä harjoittelin tekniikkaa käsivaralta. Tärkeintä oli, että ymmärtäisin kerrostetun piirtämisen ja "värittämisen" kaavan.

Piirsin kuoreen apuviivoja vapaalla kädellä.

Vaaleanpunaiseksi värjätyn kuoren pintaan piirsin vahalla halutut kuviot, jonka jälkeen kastoin sen vihreään liemeen. Tämän jälkeen vahasin kaikki alueet, jotka halusin jättää vihreäksi. Lopuksi kastoin kuoren viininpunaiseen, joka jäi munankuoren yleisväriksi. 

Pisankatekniikka on todella hidasta, jos haluaa tarkan, siistin ja runsaan lopputuloksen. Esimerkkinä kerrottakoon, että toisena kurssipäivänä sain valmiiksi vain 3 munaa aikavälillä 9.00-19.30. Huomasin, että olin asettanut itselleni liian korkeita vaatimuksia, että värejä pitäisi käyttää paljon, jotta lopputuloksesta tulisi tarpeeksi hyvä. Mutta mitä enemmän värejä käyttää sitä hitaampaa tekniikka on. Niinpä yritin lopulta keskittyä värien määrän sijaan viivoihin ja koristeluihin. Eikä tämän ole tarkoituskaan olla nopeuslaji. Loppujen lopuksi olin itse eniten tyytyväinen musta-puna-valkoiseen pisankamunaan.

Nämä viisi pisankatekniikkalla piirrettyä, kirjoitettua, munaa sain valmiiksi kurssin aikana.

Uskallan sanoa, että opin kurssilla jo tekniikan, mutta käsi tarvitsisi vielä todella paljon harjoitusta, jotta piirtimen hapuilu kuperalla pinnalla vähenisi. Pidin myös väriyhdistelmien miettimisestä ja mielestäni sain kaikkiaan kivan värisiä pääsiäismunia aikaiseksi.

Tiedän, että pisankakursseja järjestetään myös erilaisina lyhytkursseina esimerkiksi kansalaisopistoissa eri puolilla Suomea, mutta minulle tämä neljän päivän kurssi oli erittäin sopivan mittainen. En olisi oppinut tekniikkaa yhtä hyvin yhden tai kahden päivän kurssilla. Piirtämisen lisäksi aikaa meni mallien suunnitteluun ja luonnosteluun. Oli vaikeaa hahmottaa, että mihin omat taidot ja aika ensikertalaisella riittäisivät. Seuraavalla kerralla todennäköisesti luonnostelisin osan kuvioista jo valmiiksi, jolloin ajan voisi käyttää tehokkaammin nimenomaan koristeluun.

Meitä oli kurssilla mukana 12 osallistujaa, joista suurin osa oli valmistanut pisankamunia aiemminkin. En onneksi ollut ainut uusi osallistuja, vaan mukana oli muutama muukin ensikertalainen. Pidempään tekniikkaa harrastaneet olivat kyllä huikeita taitureita! Mukavinta kurssilla oli se, että tekniikka imaisi mukaansa täysin ja aika kului todella nopeasti. Aloitimme aamupalan jälkeen klo 9, ja työskentelyä sai halutessaan jatkaa klo 21 saakka. Kurssiin sisältyi myös luento ortodoksisesta pääsiäiskulttuurista ja lyhyet luennot eri maalaustekniikoista. Pääasiassa kurssi oli nimenomaan tekemällä oppimista. Neljän päivän kurssilla sain kaikkiaan valmiiksi 16 koristeltua pääsiäismunaa.

Valamon opiston kursseille ovat tervetulleita kaikki uskontokunnasta tai vakaumuksesta riippumatta. Kaikki saavat osallistua kursseille juuri sellaisina kuin ovat. Tähän liittyen ilahduin kurssiluokan seinällä olleesta tiedotteesta:

"En tee oletuksia ulkonäköön tai toimintaan perustuen. En tee oletuksia kenenkään seksuaalisuudesta, sukupuolesta, kansallisuudesta, etnisyydestä, uskonnosta, arvoista, sosioekonomisesta taustasta, terveydestä tai toimintakyvystä. (---) Täällä meidän ei tarvitse puolustella omaa vakaumustamme, mutta meillä ei ole tarvetta taivutella tai 'käännyttää' ketään. Valamossa opiskelulle ei ole pääsyvaatimuksia tai osallistumiselle korkeaa kynnystä. Riittää, että haluat elää hetken ortodoksisen luostarin arjessa sitä kunnioittaen." 

Kurssi sai aikaan innostuksen ja halun syventää osaamista,

joten kenties osallistun kurssille myös tulevina vuosina.