Behind the scenes: Puvusto

*kaupallinen yhteistyö Varkauden Teatteri

Kymmenittäin ja sadoittain värikoodattuja kankaita, koruja, nappeja, kenkiä, hattuja, asuja ja erilaisia asusteita. En voinut olla hymyilemättä, kun astuin Varkauden Teatterin puvustoon. Täällä kaikki oli luonnollisesti värikästä ja vähän överiä, että tunsin oloni kotoisaksi. Täällä en ollut värikkäässä mekossani yhtään liikaa tai liian värikäs. Tämä oli eri kangasmateriaalien karkkikauppa.

Varkauden Teatterissa puvuston puolella toimivat Sari Kirjavainen, joka on pukusuunnittelija ja puvustonhoitaja, Sari Vepsä, joka on teatteriompelija sekä pukuhuoltaja ja näyttelijöiden pukijana toimiva Tiina Ruutiainen. Pääsin haastattelemaan kolmikkoa heidän työstään.

Kuinka teatterin puvustoon päästään?

Sari Kirjavainen sanoo, että hänelle oli suorastaan onnenpotku päästä Varkauden Teatteriin vuonna 2018. Hänellä on pohjakoulutuksena kotiteollisuuskoulun pukuompelijan ammattitutkinto. Lisäksi hän on suorittanut Rooli- ja teatteripuvustuksen osaamisalan artesaanin ammattitutkinnon.

Sari Vepsä on suorittanut ompelu- ja neulealan artesaanin ammattitutkinnon sekä vaatturinammattitutkinnon. Hän oli aiemmin töissä Marimekolla vaiheompelijana sekä Stockmannilla ensin korjausompelijana 15 vuotta ja sen jälkeen 17 vuotta mittamestarina miesten vaateosastolla. Varkauden Teatteriin hän saapui syksyllä 2023:

”Minulla oli aina haaveena teatterissa työskenteleminen, mutta teatteripuvustuksen tehtävät olivat etenkin Helsingissä kausiluonteisia, enkä uskaltanut heittäytyä siihen. Minulla oli Stockalla vakipaikka. Tämä teatteriompelijan vakitehtävä Varkauden Teatterissa oli unelmien täyttymys!”

Tiina Ruutiainen tuli Varkauden Teatteriin iltanäyttelijäksi vuonna 2016, mutta on tehnyt teatterissa monipuolisesti erilaisia tehtäviä aina siivoojan tuurauksesta lipunmyyntiin. Pukijan tehtävät hän aloitti 2018.

Millaista työ on?

Sari Kirjavainen kertoo, ettei teatteripuvustamossa työskentely ole rakettitiedettä, mutta on oltava nopea ja räväkkä. Kaikki ovat sitä mieltä, että tilannelukutaito, luova ongelmanratkaisu ja stressinsietokyky ovat ensisijaisen tärkeitä ominaisuuksia puvustossa.

Tiina Ruutiaisen tehtävänä on laittaa kaikki asut lähtövalmiiksi näyttämön reunalle ja auttaa näyttelijöitä pukemisessa. Hän myös toimittaa asut pestäväksi, tekee pieniä korjausompeluja ja pesuja.

Mikä puvustamossa työskentelyssä on parasta?

”Vaihtelevuus. Se itse ompelu voi kuulostaa tylsältä, mutta aina uusi projekti inspiroi. Vaikka on koulutusta ja kokemusta, aina kohtaa jotain uutta ja opettavaa esimerkiksi materiaaleista ja eri aikakausien puvuista”, sanoo Sari Vepsä.

-Teettekö itse kaavat historiallisiin pukuihin vai onko niihin olemassa valmiita kaavoja?

”On olemassa valmiita kaavoja. Esimerkiksi 1800-luvun pukukaavan löysin, mutta se ei siltään toiminut, vaan sitä piti muokata. Kuosittelen aina valmiita kaavoja uudelleen. Jotkin hifistelee, että he tekevät teatterissa peruskaavoja, mutta normaalit pukukaavat harvoin toimivat. Ei pukujen valmistukselle ole sääntöjä, vaan tulee olla kekseliäs. Baskervillen koira (linkki aiempaan blogitekstiin) tuntui siltä, että en selviä tästä. Näytelmässä oli hahmoja todella paljon ja tein 12 tunnin työpäiviä. Joskus pukuihin tulee muutoksia ihan ensi-iltaan asti, sillä pukujen tulee huomioida näyttelijöiden liikkuminen ja se, miten ne teknisesti puetaan päälle”, jatkaa Sari Kirjavainen.

Tiina Ruutiainen sanoo, että ”Lopputulos on pukijalle parasta. Viimeisen päänäytöksen jälkeen tulee se onnistumisen tunne: me pystytään tähän! Hommat hoituu ja meillä on hyvä porukka”.

Sari Kirjavainen sanoo, että näytelmien tarinat ja henkilöhahmot innoittavat häntä omassa työssään: ”Kaikkein hauskinta on keksiä! Millainen hahmo tuo on? Puin lapsena Barbeja ja tässä saa tehdä vähän samanlaisia asioita. ’Pukipuki’ sanoin lapsena, kun puin tai kuvittelin Barbeille vaatteita. Nyt sama tapahtuu teatterissa ihan oikeasti.”

Miten puvustaminen ja suunnittelu alkaa?

Suunnittelutyöryhmä aloittaa näytelmien suunnittelun ja käsikirjoitus on kaiken alku. Minusta oli mukavaa kuulla, kuinka eri näyttelijät valmistautuvat rooleihinsa. Yhdellä tulee olla kengät jo alkuvaiheessa suunnittelua ja toisella esimerkiksi puku, jotta hahmo herää näyttelijän käsissä eloon. Osa näyttelijöistä luo hahmonsa suoraan, eivätkä he välttämättä tarvitse valmisteluun pukua ja asusteita.

Puvut kertovat tarinoita, mutta niiden tulee myös toimia oikein. ”Puvun ei pitäisi tuntua päällä. Kysyn usein, että ’Voitko elää tässä?’, mutta välillä meidän näyttelijät ovat liian kilttejä eivätkä sano mitään”, paljastaa Sari Kirjavainen. Usein asuihin vaihdetaan tarrat tai nepparit, jotta ne on helppoa ja nopeaa pukea päälle.

Molemmat Sarit olivat sitä mieltä, että vaikeinta on miettiä ns. tavallisten ihmisten pukuja. ”Onko persoona hauska, erikoinen, oma persoona vai häivytettävä persoona? Vaatteen tehtävä voi olla sekin, ettei sillä ole merkitystä. Ettei se näy, eikä kukaan kiinnitä siihen mitään huomiota.”

Ostetaanko teatteriin vaatteita ja asusteita?

”Meillä on isot varastot omasta takaa, joten yleensä ei tarvitse ostaa. Lahjoituksia tulee joskus ja jonkin verran tehdään asuja aivan alusta alkaen. Me tehdään kuitenkin pääasiassa pukuja kierrätysmenetelmällä. Esimerkiksi Baskervillessä kaikki on purettuja vaatteita ja uudelleen rakennettuja. Harvoin missään enää tilataan kallista samettia Italiasta ja tehdään alusta saakka kaikki uusista materiaaleista”, Sari Kirjavainen kuvailee.

Helsingissä toimii Teatterimuseo, jossa on mm. kuuluisien edesmenneiden näyttelijöiden käyttämiä pukuja. Tallennatteko te joitain pukuja?

”Ennen vanhaan pukusuunnittelijalla oli tekijänoikeus pukuun ja siihen ei saanut koskea. Edeltäjäni Taina Peltomäki oli häkellyttävän taitava tekijä, ja hänen pukujaan en lähde purkamaan. Osa puvuista jää meidän pukuvuokraamoon. Osa teattereista myös myy teatteripukujaan”, kertoo Sari Kirjavainen.

Pukuvuokraamon pukuja vuokrataan muun muassa polttareihin, teemabileisiin, häihin ja hautajaisiin. Miesten frakkeja menee paljon esimerkiksi lukion vanhojen tansseihin.

Puvustamossa, kuten koko Varkauden Teatterissa, oli aistittavissa hyvä yhteishenki, joka heijastuu työntekijöiden olemuksesta myös meille ulkopuolisille. Heillä on hyvä olla ja tekeminen on inspiroivaa. Minulle sanottiin lause, jonka olen kuullut niin monen kulttuurialan ammattilaisen suusta:

”Kaikkein hienointa on se, että harrastuksesta maksetaan palkkaa. Se on kivaa, koska tätä tekisi muutenkin.” Samaistun, ja olen kiitollinen, että saan tehdä sellaista työtä josta nautin.

Kiitos Sari Kirjavainen, Sari Vepsä ja Tiina Ruutiainen, että pääsin kurkistamaan kulissien taakse!

Lue myös Behind the scenes: Lavasteet ja tarpeisto