Cimetière du Père-Lachaise

Loppulomasta otimme kohteiden kanssa hieman rauhallisemmin ja mistäs muualta täydellistä rauhaa kannattaisi etsiä kuin hautausmaalta. Père-Lachaise on Ranskan tunnetuin hautausmaa, jossa voi pitää Ranskan ja Euroopan kulttuurihistorian "kuka kukin on" tietokilpailua.
"Hautausmaan nimi muistuttaa Ludvig XIV:n rippi-isästä Francois de La Chaisesta. Se sijaitsee Pariisin itäosassa, juuri siellä, missä La Chaise 1600-luvulla omisti suurehkon maapalan. Vuonna 1804 tapahtuneen hautausmaan avaamisen jälkeen sinne on haudattu yli miljoona ihmistä. Syntyi sanan todellisessa merkityksessä valtaisa kuolleiden kaupunki."
Hautakivet ja muistomerkit olivat vaikuttavia niin ulkonäöltään kuin kooltaankin. Hautausmaa on suuri ja teitä risteilee paljon varsinkin keskellä, joten jonkinlainen kartta on suunnistaessa tarpeen. Minut hautausmaalle sai halu nähdä Amadeo Modiglianin ja Jeanne Hébuternen hautakivi. Lyhyen haudattujen kuuluisuuksien listan voi nähdä esimerkiksi täältä.
Oscar Wilden hauta.
Auschwitzissa kuolleiden hautamuistomerkit saivat pysähtymään ja miettimään...
Paul Éluardin hauta.
Mur des Fédérés (Liittoutuneiden muuri). "Kommuunin kukistamisen aikana vuonna 1871 Pére-Lachaisen hautausmaalla taisteltiin kuukausikaupalla ja viimeiset kommunardit linnoittautuivat hautojen väliin. Kun kapina kukistettiin lopullisesti 28. toukokuuta 1871, 147 henkiinjäänyttä ammuttiin hautausmaan koilliskulman Mur des Fédérésin luona."
Édith Piafin hauta.
"Jumala yhdistää ne jotka rakastavat."
Amedeo Modiglianin ja Jeanne Hébuternen hauta oli roskaisen näköinen ihmisten jättämien metrolippujen vuoksi. Jokainen toki muistaa tavallaan. Heidän traagista rakkaustarinaansa sivusin täällä.
Amedeo Modigliani, maalari, syntynyt Livornossa 12. heinäkuuta 1884, kuollut Pariisissa 24. tammikuuta 1920, "Hän kuoli kun saavutti kunnian".
Jeanne Hebuterne, syntynyt Pariisissa 6. huhtikuuta 1898, kuollut Pariisissa 25. tammikuuta 1920, "Amedeo Modiglianin uskollisen kumppanin äärimmäinen uhraus".
Théodore Géricaultin hauta.
Armand Pierre Armanin hauta. "Vihdoinkin yksin".
Frédéric Chopinin hauta.
Jim Morrisonin hauta.
Täällä oli mukavaa kierrellä sillä ihmisiä ei liikkunut massoittain. Chopinin ja Morrisonin haudoilla oli kuitenkin hieman enemmän väkeä.
Tekstilainat: Taide & arkkitehtuuri Pariisi, s.394

Arc de Triomphe de l'Ètoile

Olimme harkinneet etukäteen että nousisimme ihan Eiffel-tornin huipulle (minä en luvannut mitään ennen kuin näkisin tornin), mutta ilma oli sateinen ja hissiin oli todella pitkä jono. Portaita pitkin kiipeäminen olisi käynyt miltei jonottamatta, mutta koska olimme kävelleet jo aiemmn jalkamme kipeiksi Louvressa ja kiivenneet 400 porrasta Notre Damen torniin, päätimme jättää Eiffelin näkymät käyttämättä. Suuntasimme illan hämärtyessä Champs Elyséelle ja kohti riemukaarta. Tarkoituksemme oli vain ihailla monumenttia alapuolelta, mutta koska huomasimme että pääsisimme EU-korteilla (ajokorteilla) ilmaiseksi riemukaaren laelle, jouduimme käymään pienen neuvottelun toistemme ja jalkojemme kanssa. Uteliaisuus ja ilmainen mahdollisuus nähdä Pariisi iltavalaistuksessa vei voiton ja kiipesimme 284 askelmaa huipulle saakka (jos jonkin näköisiä portaita tuli siis reissun aikana asteltua...). Näkymä oli uskomaton. Aurinko oli laskemassa ja Eiffel-torniin oli sytytetty valot. Alhaalla autot ajoivat ympäri riemukaarta ja siitä haarautuvia 12 katua pitkin. Ihastelimme näkymää sulkemisaikaan, klo 23.00 saakka. Iltahämärässä pääsi oikeuksiinsa myös Tuntemattoman sotilaan hauta ja ikuinen tuli. Pariisia pidetään rakkauden kaupunkina, mutten vierailuni aikana päässyt lainkaan romanttiseen tunnelmaan tai edes harkinnut että viettäisin siinä ihmisvilinässä esimerkiksi mahdollista häämatkaani. Kunnes näin maisemat riemukaaren huipulta. Seuraavana päivänä laitoimme merkille kuinka eräskin hääpari oli ilmeisesti huomannut riemukaaren taianomaisuuden :) Riemukaaresta on kirjoittanut myös Kaponieeri, josta voi napata itselleen taustatietoa monumentista :)  

Jardin de Claude Monet Giverny

Kukkien ja puutarhojen ystävät, tervetuloa pienelle kiertomatkalle Claude Monet'n puutarhaan Givernyyn! Vierailupäivämme oli keskiviikko, sillä olin lukenut että keskiviikkoisin olisi yleensä hieman vähemmän kävijöitä kuin muina päivinä. Lähdimme Pariisista ensimmäisellä aamujunalla klo 8.20 Vernoniin, josta oli bussikuljetus puutarhaan. Matka taisi kokonaisuudessaan kestää yhteen suuntaan hieman yli tunnin. Olimme kaukaa viisaita ja olimme ostaneet pääsyliput netistä jo etukäteen, joten vältyimme jonottamiselta (suosittelen!).

Pariisin ihmisvilinän, autojen, ahtaasti rakennettujen talojen ja melun jälkeen oli ihanaa kuljeskella rauhallisen ja idyllisen Givernyn pikkukatuja. Puutarhaan astuessa ensimmäinen huomio oli hiljaisuus; täällä kuuli lintujen laulua ja viserrystä! Toisena tulijan vastaanottivat kukkivan puutarhan tuoksut! Toukokuun lopussa kukkivat muun muassa iirikset, pionit, unikot, alppiruusut, pelargonit, kurjenpolvet, visteriat ja azaleat. Lammen keskellä kellui muutama valkoinen lumpeenkukkakin.

Koska saavuimme puutarhaan ensimmäisten joukossa, päätimme tutustua Monet'n asuinrakennukseen ensin ennen kuin talo olisi täynnä ihmisiä. Tämä osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Rakennuksessa ei saanut valokuvata ja iloisen oloinen vanhempi herra toivotti tulijat tervetulleeksi ranskaksi ja piti huolen siitä, että esineisiin ei koskettu. Huoneet olivat värikkäitä ja esimerkiksi keittiö oli sininen ja ruokasali keltainen. Kaksikerroksisen asuinrakennuksen seinät olivat täynnä japanilaisia puupiirroksia ja maalauksia, mutta oleskelutilasta löytyi myös isännän itsensä maalaaamia teoksia. Olisimme voineet vuokrata rakennuksen vaikka kesämökkikäyttöön... Kurkistus talon sisälle onnistuu vaikka täällä.

Jollain keskustelupalstalla luin palautteita ja arvosteluja puutarhasta ennen matkaa, joka oli pääasiassa erittäin positiivista. Moni toki marisi ihmisten määrästä, mutta siihen ei valitettavasti voi vaikuttaa. Ymmärrettävästä syystä puutarha on suosittu turistikohde, ja moni muukin tahtoo nähdä ja kokea tuon kauniin paratiisin. Enemmän kiinnitin huomiota viesteihin, joissa kritisoitiin pienten kujien sulkemista turisteilta. Mietin etukäteen että tarkoittaako se sitä että siellä kuljetaan jonossa juuri tiettyä reittiä nopeampien kiilatessa ohitse, mutta ennakkoluuloni oli turha. Kujat ja käytävät olivat mielestäni sopivan levyisiä, toki oli kapeampia paikkoja, mutta jokainen sai kiertää puutarhaa mihin suuntaan tahansa, mutta kyltit opastivat joko päärakennukselle tai japanilaisen puutarhan lummelammelle. Pienten hiekkakujien sulkeminen auttoi nauttimaan kokonaisnäkymästä, jossa muut turistit eivät olleet pilaamassa näkyvyyttä ja puutarhurit pääsivät tekemään töitään helpommin.

Talokierroksen jälkeen kuvasimme kukkaloistoa ja ihastelimme maisemia. Monet'n puutarha on ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista joissa olen vieraillut. Turisteja oli paljon, muttei läheskään niin paljon kuin olin mielessäni pelännyt. Vierailijoiden välillä vallitsi hyväntuulisuus, ketään ei hoputettu vaikka miltei kaikki jäivät kuvauttamaan itsensä sille kuuluisalle japanilaiselle sillalle. Täällä muuten törmäsinne ensimmäisen kerran suomenkieleen. Ranskalaisen naisen kanssa oli kaksi noin kymmenvuotiasta tyttöä, joista toinen kuuli meidän puhuvan ja oli kuiskannut hänelle että puhumme suomea. Vaihtaessamme kuulumisia kävi ilmi että tytön isä oli ranskalainen ja äiti suomalainen. Tyttö puhui sujuvasti suomea.

Puutarhakierroksen päätteeksi halukkaat saivat kuluttaa ylimääräisiä eurojaan museokaupassa, josta itse nappasin mukaani kukkien siemeniä.

Vernon ja Giverny vaikuttivat paikoilta, joissa voisin mielelläni vierailla toistekin. Rauhallinen ja luonnonläheinen ympäristö miellyttivät Pariisia enemmän, vaikka suurkaupungissa paljon mielenkiintoista nähtävää onkin.