Muumiot

Tampereen Vapriikissa voi parhaillaan tutustua kuoleman jälkeiseen elämään Muumiot-näyttelyssä. Se on koottu yhdessä Firenzen egyptologisen museon kanssa. Näyttely keskittyy muinaisen Egyptin kuoleman kultin esittelyyn; se perehdyttää muun muassa palsamoinnin ja muumioinnin saloihin.

Näyttelyyn laskeudutaan portaita ja käytävää pitkin alas kuin hautakammioon. Hämärän tilan seinille on koottu näyttelytekstit kuvineen ja varsinaiseen tilaan astuessa aulassa pyörii dokumentti palsamoinnista. Suomeksi dubattu dokumentti kuuluu kaikkialla näyttelytilassa, joten välttämättä ei tarvitse istua "ruudun" ääressä koko aikaa. Näyttelyssä olevat esineet kuten korut, hyötyesineet, amuletit, palsamointivälineet, muumiot ja kuolinnaamiot kuvittavat näyttelyn alussa pyörivää dokumenttia. Se on hyvä informaationlähde näyttelyyn, vaikka aivojen ja muiden elinten poiston kuvailu eri välinein ei aina tuntunut miellyttävältä.

Palsamointivälineitä: veitsi, lasta ja pinsetit.

Mustaksi maalatut seinät toivat mielikuvan pimeästä luolasta, jossa lasivitriineihin asetetut esineet on nostettu valoilla esiin. Vaikka lasipinnat heijastavat välillä ympärillä olevaa tilaa, heijastukset eivät häiritse esineiden katselua mikä on pääasia. Kuvatessa heijastukset toivat jopa kivoja elementtejä kokonaisuuteen.

Kasvikuidusta valmistetut sandaalit, Uusi valtakunta (1550-1070 eaa.). Hämmästyttävää kuinka tällaisetkin ovat säilyneet!

Valkoisten vaatteiden kanssa käytettiin värikkäitä koruja, ja niitä kantoivat sekä miehet että naiset. Kuvassa sinisestä, vihreästä ja oranssista fajanssista valmistettu kaulakoru ja rannekoru sekä kullasta ja sinisestä fajanssista tehty skarabeesormus.

Näyttelyssä on esineitä harkitusti. Vitriinejä ei ole tupattu täyteen vaan muutamalla esimerkkiesineellä on kerrottu ja konkretisoitu Egyptin mytologiaa ja kuolemanjälkeistä elämää. Tosin esineet herättävät sen verran mielenkiintoa että tekisi mieli samantien jatkaa näyttelystä johonkin kulttuurista laajemmin kertovaan näyttelyyn tai museoon.

Osa näyttelyn viehätystä ovat esineissä upeasti säilyneet värit ja hieroglyfit. Tässä kaunisvärinen Penbu-papin steele kalkkikivestä myöhäiskaudelta (656-332 eaa.). Hautasteelen tarkoitus oli varmistaa, että vainaja saisi tarpeeksi lahjoja ja rukouksia mikäli osa hautalahjoista katoaisi tai vainajan omaiset eivät olisi huolehtimassa haudasta.

Kalkkikivinen "Sielun koti" (todennäköisesti) myöhäiskaudelta (656-332 eaa.). Vainajille valmistettiin taloja, joissa he voisivat jatkaa elämäänsä kuoleman jälkeen.

Naisen arkun toinen kansi, kipsattu ja maalattu puu, kolmannelta välikaudelta (21.-22.dynastia, 1070-715 eaa.).

Skarabeekuoriaiset ja Isis-jumalattaren olisin koristeluista tunnistanut ilman tekstejä. Koristeellisesti maalatut kipsikohokuviot jäljittelevät lasikuvioita.

Arkun naamio, kipsattu ja maalattu puu, pronssi, lasitahna ja luu myöhäiskaudelta (656-332 eaa.).

Nimetön ihmisen muotoinen arkku, maalattua puuta, myöhäiskausi (656-332 eaa.).

Näihin kannellisiin astioihin, kanooppiastioihin, säilöttiin muumiointiprosessin aikana ruumiista poistetut sisäelimet. Jokainen ruukku symboloi eri jumaluutta ja jokaiseen säilöttiin eri ruumiinosia.

Tämä lapsen muumio yllätti. En tiennyt että lapsiakin muumioitiin. Muumio ja arkku ovat roomalaiselta kaudelta (I-III vuosisata jaa.). Kuvassa on ristikkäisiin pellavakääreisiin kääritty noin yksivuotiaan lapsen muumio.

Miesmuumion pää myöhäiskaudelta (656-332 eaa.).

Kaksi muumion kättä määrittelemättömältä kaudelta. Oikeanpuoleisessa kädessä huomio kiinnittyi turkoosiin sormukseen. Noita kauniin ja voimakkaan sinisen värisiä fajanssiesineitä on näyttelyssä muutamia. Kuinka väri hohtaakaan!

Tilassa on sopivasti näyttelytekstejä, jotka jaksaa lukea. Paljon tuttua tietoa, mutta paljon myös uusia yksityiskohtia. Tiedon kartuttaminen laittoi janoamaan lisää tietoa. Uskomattomimmalta tuntui esineiden ikä. Suomalaiseen kulttuurin verrattuna Egypti on valovuosien päässä omastamme, jonka ymmärtäminen on käsittämätöntä. Museokävijät olivat kiinnostuneita ja innostuneita. Eräät eivät malttaneet käydä näyttelyä läpi hitaasti ja järjestyksessä vaan päättivät kiertää näyttelyn pikaisesti läpi kokonaisuutena, jonka jälkeen uudella kierroksella keskittyisivät yksityiskohtiin. Ymmärrän tämän näkökulman, sillä välillä esineisiin keskittyminen oli vaikeaa kun ei malttanut odottaa mitä mielenkiintoista kulman takaa vielä löytyisikään.

Kokonaisuus on mielestäni kevyt, mutta informatiivinen ja sopisi mainiosti myös opetuskäyttöön. Näyttely on hyvin rakennettu, mutta ei todennäköisesti tuo paljonkaan uutta tietoa vähänkin enemmän Egyptin kulttuuriin perehtyneelle. Pidän silti raikkaana tuulahduksena esitellä Egyptiä Suomessa.

Muumiot-näyttelyyn voi käydä tutustumassa 31.3.2013 saakka.
Lähteet: Näyttelyn näyttelytekstit.