lauantai 19. maaliskuuta 2016

Kissamoodissa

Vuoden alussa kylässä oli ystävän tiibetinspanieli ja tällä kertaa kävin viikon ajan hoitotätinä kahdelle kissalle. Tämä pariskunta on vilahtanut blogissa aiemminkin. Kissaneiti oli rohkaistunut viime kerrasta, mutta tuntui kyllä tuntevan arvonsa eikä heittäytynyt suoraa päätä syliin, kuten tämä musta herra. Bloggaamiseen kumpikin osallistui tavallaan, herra työntyi syliin ja puoliksi näppäimistölle, neiti seurasi tilannetta pöydän kulmalla pötkötellen.
En toistaiseksi olisi valmis (vielä?) hankkimaan omaa lemmikkiä, koska se vaatisi liikaa sitoutumista. Tämän vuoksi on kiva olla tekemisissä näiden ystävien karvaisten kavereiden kanssa. Vaikka töissä olisi kiireistä, näiden rauhallisuus ja rento asenne tarttuu. Se kehrääminen on hypnoottista. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, ettei malttaisi tehdä muuta kuin olla ja pötkötellä. Eikä elämästä loppujen lopuksi tulisi mitään pelkällä pötköttelyllä. Miten te kissaihmiset saatte pidettyä itsenne ruodussa, ettei kotona heittäydytä kissamoodiin, kun karvakorva puskee jalkoja ja kehrää syliin?
"Kissat ovat vaarallista seuraa kirjailijalle, 
koska kissojen katseleminen on lähes täydellinen tekosyy välttää kirjoittamista."
- Dan Greenburg -

"Kaikista elävistä olennoista juuri kissat ovat oivaltaneet parhaiten sen, 
että tärkein päämäärä elämässä on nauttia siitä."
- Samuel Butler -

2 kommenttia:

  1. Kissat auttaa pysähtymään (vähän kuin jooga) ja muistuttavat: "Elä tässä hetkessä - niin mäkin teen!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli: Tuo on kyllä aivan totta. Ihana asenne, mutta ei se vain aina toimi ihmiselämässä. ;P

      Poista