Liturgisia värejä

Yhtä varmasti kuin värikäs pöytäliina ja suklaamunat kuuluvat pääsiäiseeni, siihen kuuluu myös Keski-Suomen museossa avautuva kevätnäyttely. Olen vieraillut näissä pääsiäisaikaa ennakoivissa näyttelyissä vuodesta 2011 lähtien, ja joka kerta odotan mielenkiinnolla millainen esitys ortodoksisuuteen on tänä vuonna rakennettu. Ortodoksisen näyttelyperinteen loi pitkäaikainen intendentti Erkki Fredrikson ja hänen jäätyään viime vuonna eläkkeelle, tehtävässä jatkaa intendentti Ilja Koivisto. Taustavoimina ja asiantuntijoina ovat toimineet Jyrki Pouta ja Matti Taalas.

Tällä kertaa oma roolini näyttelyvieraana oli hieman toisenlainen. Töissä arkea ilahdutti ihka ensimmäinen omalla nimelläni tullut posti, virallinen näyttelykutsu. RIISA lainasi Keski-Suomen museon näyttelyyn mm. kultabrokadisen piispanpuvun. Eräs kulttuuriluotsi tervehti minut nähdessään kysymällä, että olenko töissä vai lomalla. Osuva vastaus oli töissä Hurmioituneena. Osallistuin avajaisiin toisaalta museon yhteistyökumppanina, toisaalta bloggaajana. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun erilaiset roolit asettuivat oudolla tavalla täydellisesti päällekkäin: työminä, blogiminä, henkilökohtainen minä.

Jaan teille pienen osan eräästä puhelinkeskustelusta (pahoittelen Ilja etten kysy sinulta lupaa etukäteen!). Ilja Koivisto soitti minulle ensimmäisen kerran töihin näyttelylainoihin liittyen ja vastasin tietenkin henkilökohtaisella nimelläni. Kun kuulin, että langan toisessa päässä oli Ilja, riemastuin, ja se taisi kuulua voimakkaasti myös äänestäni. En siis ollut aiemmin tavannut Iljaa, vaan olin lähettänyt hänelle sähköpostilla jotain blogitekstejä luettavaksi ja samalla onnitellut uudesta (nykyisestä) työpaikasta. Tilanne oli siis aluksi se, että minä tiesin kuka Ilja oli, mutta Ilja ei tiennyt kuka minä olin. Kun huomasin, että äänensävyni kenties hämmensi, selitin että olin se Henna Hurmioitunut, joka on ollut aiemmin yhteydessä sähköpostilla blogiasioissa. Ahaa, no niinpä tietenkin - olisihan se pitänyt arvata! :D

Tämän vuoden näyttely esittelee ensimmäistä kertaa ortodoksisia kirkkotekstiilejä. Kudotut, kullalla kirjaillut kertoo muun muassa materiaaleista ja niiden muutoksesta, liturgisista väreistä ja niiden merkityksestä. Esillä on diakonin, papin ja piispan pukujen lisäksi esimerkiksi mitroja, ikoniliinoja ja kankaisia riisoja. Näyttelyvieraat pääsevät näkemään yleensä tavallisilta seurakuntalaisiltakin kätketyn antiminssin. Antiminssi on silkkinen liina, johon on kiinnitetty reliikki eli pyhäinjäännös. Sen päällä toimitetaan ehtoollinen ikonostaasin takana olevalla alttaripöydällä. Antiminssi toimii eräänlaisena piispan antamana valtakirjana suorittaa liturgia kyseisessä kirkossa. 

Avajaisten aluksi Jyväskylän ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Timo Mäkirinta toimitti perinteisesti rukouspalveluksen, minkä jälkeen näyttelyn avasi niin ikään tuttuun tapaan arkkipiispa Leo. Jyrki Pouta esitteli ja kertoi näyttelyn sisällöstä.  

Nämä näyttelyt ovat olleet vuoroin museon valtavassa yläsalissa, vuoroin alakerran pienessä näyttelytilassa. Tänä vuonna vuorossa oli alakerran pienempi sali, mutta yllätyin kuinka hyvin suurikokoiset tekstiilit oli saatu sommiteltua tilaan. Itse asiassa matalahko tila näytti jopa tavallista korkeammalta, kun stikarit ja felonit oli nostettu osin turvallisuussyistä normaalia katselukorkeutta korkeammalle. Pukujen osat ovat riveissä molempien seinien pituudelta ja hallitsevat tilaa näyttävästi. Ainut mikä hieman pisti silmään olivat felonien erikokoiset henkarit, mutta ymmärrän näyttelybudjetin. Kaikille olisi tuskin ollut aikaa ja rahaa teetättää yksilöityjä ripustimia.

Jos näyttelystä pitäisi valita vain yksi merkittävä tekstiili, niin itselleni se olisi Jyväskylän ortodoksisesta seurakunnasta lainattu THE kirkollinen tekstiili, eli Suomessa ainutlaatuinen 1800-luvulla valmistettu musta feloni. Kyseinen feloni toimi esikuvana ylidiakoni Leo Kasangon suunnitelmille. Kasanko suunnitteli toisen maailmansodan jälkeen jälleenrakennuskaudella Suomeen uusien jumalanpalveluspukujen kankaan perusmallin. Tikkurilan Silkki Oy valmisti tätä Jacquard-tekniikalla kudottua viskoosikangasta ainoastaan vuosina 1956-57. Kangas kuvioineen tunnetaan yhä yleisesti nimellä Tikkurilan silkki. Sitä valmistettiin valkoisena, keltaisena ja violettina. Kangas kestää hyvin kulutusta ja vesipesua ja on siksi edelleen käytössä monissa seurakunnissa. 

Avajaisissa oli lämmin tunnelma. Kiitos kaikille teille, jotka tulitte juttelemaan kanssani, vaihdoitte ajatuksia, kommentoitte näyttelyä (tai hiusrusettiani). Tämä osoitti, ettei Jyväskylä ole unohtanut minua vaikka varsinainen sijoituspaikkani onkin tällä hetkellä Kuopio.

Kudotut, kullalla kirjaillut - ortodoksiset kirkkotekstiilit-näyttely 

Keski-Suomen museossa perjantaihin 15.5.2016 saakka.