Lust for line

Palataan Tukholmasta takaisin kotimaahan. Jyväskylän taidemuseossa on vielä tämän viikon sunnuntaihin (18.9.) saakka esillä Heikkilän veljesten Räppänä ja alagalleriassa Sami Korkiakosken Lust for line - Viivan himo. Korkiakosken näyttely piti esitellä heti Räppänä-kierroksen jälkeen, mutta matkasuunnittelu ja pakkaaminen veivät ylimääräisen ajan. Mutta nytpä siis kurkistus Jyväskylään.

Sami Korkiakoski on vilahdellut blogissa aika ajoin yksittäisten töidensä tai muiden taiteilijoiden kautta. Muistan ensimmäisen kerran nähneeni Korkiakosken taidetta Kuopion taidemuseon Love-näyttelyssä 2012. Sanoin jo silloin, että taiteilija ei päästä katsojaansa helpolla. Teokset eivät kerro selvää tarinaa, eivät sitten millään. Jo pelkän ajatuksen syventäminen tuottaa hankaluuksia. Jonkin taiteen kohdalla sitä vain luovuttaa, ajattelee, ettei tämä ole minua varten. Edellä esiteltyjen ajatusten vuoksi tuntuu hieman ihmeelliseltä, kuinka olen jaksanut pysähtyä Korkiakosken teosten ääreen kerta toisensa jälkeen. Tässä lienee tapahtunut vuosien varrella huomaamatta sellaista hidasta suostuttelua. 

Korkiakoski on pelkistänyt tyyliään entisestään siinä määrin, että Lust for line -näyttelyssä on jäljellä enää viivoja. Siis viivoja?! (Vrt. Kusaman pilkut ja pallot) Olin nähnyt etukäteen joitain some-kuvia näyttelystä ja ajatellut (vääristyneesti jälleen kerran), että onkohan tuossa oikeasti mitään nähtävää. Innostuin kuitenkin Mikko Hallikaisen Korkiakoskelle omistetusta teoksesta siinä määrin, että päätin antaa kaksikon toisellekin osapuolelle mahdollisuuden.

Sami Korkiakoski: Raspberry Love, 2015, akryyli, spraymaali ja öljy kankaalle.

Astuin pari askelmaa alagalleriaan, kiersin näyttelyn, ja ainut teos jonka eteen pysähdyin oli Raspberry Love. Katseen pysäytti hempeä vaaleanpunainen yhdistettynä  lakritsinmustaan. Herkullinen väriyhdistelmä. (Vaaleanpunaisella saa tosin melko nopeasti vieteltyä huomioni.) Pidin myös mustan maalin reliefimäisestä pinnasta. Maalausten kolmiulotteisuus on Korkiakosken vahvuuksia.

Sami Korkiakoski: yksityiskohta teoksesta Raspberry Love.

Sami Korkiakoski: Lust for line, 2015, video 7:30. Leikkaus/kuvaus: Kimmo Koskinen; musiikki: Hannu Ikola, Black Ingrained Dust.

Sitten seurasin muutaman sekunnin portaiden viereen asetettua videota, kunnes astuin lähemmäs ja asetin videoon vaadittavat kuulokkeet korvilleni. Lumouduin. Korkiakoski seisoo puhtaanvalkoisen seinän edessä ja aloittaa. Seinään syntyy mustia viivoja, paksuja, ohuita, katkonaisia. Viiva muuttuu käden jatkeeksi. Video on leikattu melko nopeatempoiseksi ja pääosassa soi Hannu Ikolan sanaton musiikki. Musiikin rytmi tarttuu Korkiakosken piirtämistä katsellessa. Syke nousee, hengitys kiihtyy, kroppa alkaa elää musiikin rytmissä.

Musiikin mukana katsoja hukkuu viivan rytmiin. Video on näyttelyn parasta antia. Sen avulla viivan himo välittyy myös katsojalle. Videon jälkeen kiersin seinämän taakse uudelleen ja katselin viivainstallaatiota.

Sami Korkiakoski: Lust for line, 2016, maalaukset, kiristysnauhat, maalattu puu, akryyli ja spraymaali seinään.

Ensimmäisellä vilkaisukerralla katutaidetta muistuttava tila ei herättänyt kiinnostusta, sillä olen nähnyt parempiakin. Videon jälkeen tajusin, että tässä on kyse aivan jostain muusta kuin tarinasta, tekniikasta tai tyylistä. Tässä on tarve purkaa sisäistä paloa, tarve ilmaista sisäistä oloa viivan muodossa. Ja kun tarkemmin katseli, olihan siellä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Katse hakeutui mustavalkoisuuden keskellä väripilkkuihin.

Sami Korkiakoski: yksityiskohta installaatiosta Lust for line.

Sami Korkiakoski: yksityiskohta installaatiosta Lust for line.

Sami Korkiakoski: yksityiskohta installaatiosta Lust for line.

Luulen jälleen ymmärtäväni Korkiakosken taidetta hieman paremmin. Himo välittyi, kun antoi itselleen mahdollisuuden heittäytyä, nähdä viivojen taakse. Korkiakoskella himo purkautuu viivojen muodossa, minä yritän purkaa samaa oloa taiteen kautta kirjoittamalla siitä tänne. Molempia näkyy kuljettavan eteenpäin voimakas tunne, intohimo.