torstai 1. syyskuuta 2016

Medeltidsmuseet

Vasamuseetista ja 1600-luvun meritaisteluista siirrytään vielä sata vuotta taaksepäin, sillä Valtiopäivätalon edessä, Ruotsin vanhimman kivisillan (Norrbron) alla, sijaitseva Medeltidsmuseet oli oma valintani vierailulistalle. Olin kuullut museosta etukäteen paljon hyvää, joten halusin itsekin kokemaan tuon maanalaisen kohteen. Tänne on muuten vapaa pääsy, joten sisään voi poiketa helposti milloin vain.
Kuva Medeltidsmuseetin arkeologisista kaivauksista kertovasta näyttelystä.
Pienellä Helgeandsholmenin saarella sijaitseva Medeltidsmuseet on rakennettu Tukholman laajimman arkeologisen kaivannon ympärille. Kaivanto paljastui 1970, kun Valtiopäivätaloa oltiin rakentamassa uudelleen ja maan alle oli tarkoitus tehdä parkkihalli. Huomautettakoon nyt aluksi, että Medeltidsmuseet käsittelee Pohjoismaiden keskiaikaa (tarkemmin myöhäiskeskiaikaa n. 1200-1500) eikä Euroopan keskiaikaa (n. 500-1500). Näyttelyssä on esillä muun muassa 55 metriä alkuperäistä Kustaa Vaasan 1530-luvulla rakennuttamaa kaupunginmuuria. Alueella on aikoinaan sijainnut myös keskiaikainen kirkkomaa, joka on antanut saarelle nimensä: Helgeandshuset, Pyhän Hengen talo.
Vesikanava sai ylleen kivikaaren 1700-luvulla, jolloin Norrbro-silta rakennettiin. Kanavaa vahvistettiin samaan aikaan Brahen ja Flemingin palatsien kanssa, jolloin se toimi poistoputkena Mälaren-järven tulviessa.
Museo avautui yleisölle 1986 ja peruskorjauksen jälkeen uudelleen 2010. Näyttely alkaa kulkemalla 1642 valmistuneen vesikanavan läpi. Katto heijastelee veden välkettä ja samalla kuulee veden solinaa. Ihana ensitunnelma!
"Stokholm", heinäkuussa 1252. Alkuperäinen kirje sijaitsee Riksarkivetissa.
Näyttelyt kertovat Tukholman kasvusta ja siitä, kuinka ihmiset elivät ja saivat elantonsa keskiajalla. Ensimmäinen kirjallinen maininta Tukholmasta on vuodelta 1252. Kirjeessä pyydetään oikeutta papin virkaan Fogdön luostarikirkolle (patronaattioikeus, uusi sana) ja sen on allekirjoittanut Birger-jaarli ja kuningas Valdemar.
Kaupunginmuuria 1530-luvulta.
Näyttelyissä on sopivassa suhteessa käytetty autenttista ja rekonstruoitua. Kirkkobongarina olin tietenkin aivan innoissani goottilaisen kirkon rakennusvaiheita esittelevästä osuudesta, jonne oli maalattu kattomaalauksia. Ajan henkeen kuuluva lasimaalauskin löytyi.
Lasimaalauksessa on Tukholman suojeluspyhimys Eerik Pyhä. Lasimaalauksen on suunnitellut Olle Nyman ja toteuttanut Mats Berge.
Innostus vaihtui hetkeksi pelkoon, kun näyttelyssä tuli vastaan kapea, matala ja pimeä käytävä 1700-luvulta. Käytävä on oikea ja se on yhdistänyt linnan ja kuninkaalliset hevostallit Helgeandsholmenilla. Kaarle XI oli rakennuttanut käytävän edeltäjän puusta ja se oli merkitty karttaan 1689 "hänen majesteettinsa seinälliseksi kulkureitiksi ". Käytävän sisemmät osat ovat romahtaneet, mutta Norrbro-sillan eteläkaaren alla on sisäänkäyntejä, joiden perusteella voidaan olettaa, että käytävä on ollut käytössä oikotienä vielä 1807. Tarkkaa ikää käytävälle ei ole voitu ajoittaa.

Minua ei koskaan, ikinä, mistään hinnasta, saisi tuollaiseen käytävään, vaikka se olisi ehjä, turvallinen ja täysin valaistu.... (Nimimerkki *terveisiä Rooman katakombeista*)
Jännitys vaihtui takaisin innostukseen, kun astuimme rakennettuun kirkkosaliin, jossa soi kaunis keskiaikainen musiikki. Näissä mieli lepää. Alueen katolinen kirkko oli pyhitetty Pyhälle Nikolaokselle. Nikolaos oli merenkulkukauppiaiden suojeluspyhimys ja hänet mainittiin ensimmäisen kerran 1279. Reformaation jälkeen ne, jotka tahtoivat vielä jatkaa katolisen uskon parissa, joutuivat pakenemaan maasta.
Pyhä Georgios Voittaja tai Pyhä Yrjänä ja lohikäärme. Veistos kuuluu Historiska Museetin kokoelmiin.
K ei sen suuremmin kirkkotaiteesta välitä, mutta myötävaikutuksesta on saanut/joutunut kanssani kirkkoja kiertelemään. Lieneekö sen kautta löytynyt hänellekin yksi kirkkotaiteellinen kiinnostuksen kohde: Pyhä Yrjänä ja lohikäärme. Näitä on bongattu mm. Hattulassa ja Turun linnassa. Tämä Medeltidsmuseetissa nähty veistos kipusi kuulema ykköseksi.
 
Luostarin puutarha.
Vuosien 1978-80 kaivauksissa Helgeandshusetin kirkkomaasta löydettiin 1339 koskematonta luurankoa ja 2800:n henkilön luurangon osia.
Museossa huomaa nopeasti, että näyttelyt on rakennettu monipuolisesti ja elävöittävästi siten, että aikuinenkin innostuu heittäytymään. Täällä on myös yhtä vaikuttavia vahanukkeja kuin Vasamuseetissa. Keskiaikainen katunäkymä oli upea. Mukulakivet, kojut, kauppiaat ja eläimet. 
Vaikuttava näky oli myös Riddarholmenin laivan runko. Kaksi laivaa löydettiin ruoppausten yhteydessä Riddarholmenin kanavasta 1930. Näistä suurempi, Riddarholmenin laiva, oli 20 metriä pitkä ja 5,5 metriä leveä. Vuosirengasajoituksen perusteella (dendrokronologia) laiva on pystytty ajoittamaan 1520-luvulle. Se on ollut varustettu kolmella kanuunalla. Laivan yhteydessä löydettiin myös lyijyluoteja, kanuunankuulia ja kartessiammuksia. Alusta on saatettu käyttää Tukholman verilöylyssä 1520, jolloin osa Ruotsin ylimmästä verovapaasta ylimystöstä mestattiin. Verilöylyn myötä Kustaa Vaasa nousi unionivaltaa vastaan ja lopulta Ruotsi irtaantui Kalmarin unionista 1523. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, ettei laiva ollut purjehtinut pitkiä matkoja ennen uppoamistaan.
Niin paljon mielenkiintoista historiaa! Vaikka museo sijaitsee maan alla, näyttelytiloihin päästetään hieman luonnonvaloa kattoikkunasta. Museokaupasta mainittakoon, että sieltä olisi saanut ostettua itselleen kopion esimerkiksi museon kokoelmiin kuuluvista sormuksista.

Yksi hienoimmista kulttuurihistoriallisista museokokemuksista!

10 kommenttia:

  1. Nyt kun luin nämä sinun museokuvauksesi, polttelee entistä enemmän tehdä tänä syksynä pikku reissu Tukholmaan. Lomat vaan jo oli ja meni, mutta jospa lyhyt reissu onnistuisi. Tämmöisestä Medeltidsmuseetista ole koskaan kuullutkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tätäkin museota käsiteltiin jollain museologian kurssilla esimerkkinä mm. museopedagogiikasta. Oikean kokoinen, että jaksaa kiertää ja historia on kerrottu sopivan helposti. Paljon oli tuttuja historian vaiheita, joita ollaan lukiossa käyty läpi, mutta hyvin sitä oli ehtinyt unohtaa tuon Kalmarin unioninkin. Täällä sai oikeasti hyvän ja kattavan kuvauksen keskiaikaisesta elämästä.

      Poista
  2. Tuonne mä haluan! Kulttuurihistoria on kyllä eniten mun juttu museoiden osalta ja toi vaikuttaa tosi monipuoliselta paikalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten vaikka jollekin syyslomareissulle Tukholmaan! ;) Kulttuurihistoriallisissa museoissa voi välillä tulla sellainen ahdistus, että tietoa on liikaa, mutta täällä sitä oli mielestäni juuri sopivasti suhteessa esineisiin, tiloihin ja interiööreihin.

      Poista
  3. Tarkoitukseni ei ole pilata iloa mutta en malta olla silti sanomatta, vaikka ehkä tulen katumaan jälkeenpäin, että tämän museon suunnitteli arkkitehtitoimisto lapsia ja etenkin koululapsia varten. Hyvin suuri osa on rekonstruoitua, mutta siellä oli vanhat fransiskaani munkkiluostarin holvit joita on käytetty hyväksi. Museon tarkoitus on saada lapset kiinnostumaan historiasta. Museossa on sitä varten oikein pedakogitkin ja lapille omia tiloja.

    Tukholman kaupungin museo on erittäin suosittu tukholmalaisten parissa. Siellä voi tutustua Tukoholmaan ennen vanhaan, keskiajalta nykypäivään. Oikeastaan alkuun meinattiinkin panna kaikki eduskuntalon alta löydetyt esineet tänne kaupunginmuseoon, mihin ne oikeastaan olisivat kuuluneet, mutta tilan puutteen takia
    päätettiin tehdä maanalle oma museo löytöesineille.

    En malta myöskään olla mainitsematta että St Göran och draken patsas valmistettiin museon uusavajaisiin vuonna 2010. Alkuperäinen puuveistos on 500 vuotta vanha ja se löytyy Storkyrkan'ista, Vanhassa kaupungissa ja Vanhassa kaupungissa Köpmantorgetilla on kopio akuperäisestä. Torilla kopio on laitettu kivijalan päälle. Replik (kopio) on vuodelta 1910, joten se on tasan sata vuotta vanhempi repliikki kuin tämä Keskiajnmuseon.

    Sinun on melkein pakko tulla vielä kerran Tukholmaan ja mennä Valtion historialliseen museoon, joka on ns vastuumuseo, jolla on vastuu kirkkotaisteesta ja arkeologiasta. Museo on kulttuuriministeriön alainen oma hallinnollinen virasto.
    Museoon on ilmainen sisäänpääsy ja aukiolojat ovat erittäin hyvät. Tämä museo on minun susoikkimuseoni Tukholamssa, ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän se ole kenenkään ilosta tai riemusta pois, vaikka museo olisi suunniteltukin juuri lapsia varten. Lapsi minä tunnen välillä, etenkin juuri museoissa olevani. ;) Innostus ja riemu pääsee valloilleen.

      Ja tietenkin suuri osa on myös rekonstruoitua, ei voi olettaa että rakennukset tuollaisella paikalla säilyisivät koskemattomina. Mutta luin museon arkeologisista kaivauksista kertovassa näyttelyosuudessa, että he ovat kuitenkin hyödyntäneet paljon esimerkiksi alueelta löytyneitä tiiliä rekonstruktioissaan. Tietenkin uuttakin on pitänyt tehdä ja luoda, muta kuten tuossa tekstissäkin jo mainitsin, mielestäni Medeltidsmuseet on hyödyntänyt hyvällä maulla aitoa ja alkuperäistä sekä rekonstruktioita ja elämyksellisyyttä.

      Tuon Georgios Voittajan veistostiedot taisivat ollakin kontekstitietona teoksen yhteydessä, mutta tuo "kirkkosali" oli sellainen paikka ja tilanne, että oli mukava hetkinen vain istua ja kuunnella musiikkia. Meni teostiedot hieman ohitse.

      Ja ehdottomasti pitää tulla Tukholmaan vielä toiste! Siellähän on vielä vaikka mitä museoita kokematta ja kiertelemättä. Seuraavassa postauksessa siirrytäänkin sitten jo vähän toisenlaisiin maailmoihin.... ;)

      Poista
  4. Hieno museoesittely. Nyt tekis entistä enemmän mieli Tukholman museoita katselemaan.
    Pakko saada reissu joskus toteutettua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Tukholma ei onneksi ole kovin suurten ponnistelujen päässä Suomesta. Tosin huomasin, että kyllähän siihen matkustamiseen vuorokausi hurahtaa, ainakin täältä Keski/Itä-Suomesta jos junailee ensin rannikolle ja sitten laivalla meren yli.
      Paljon on vielä Tukholmaa näkemättä ja kokematta.

      Poista
  5. Tuonne(kin) pitäisi päästä! Teininä olin muuten innokas keskiaikaharrastaja, elävöittäjä. Silloin keskiajan elävöittäminen oli Suomessa lapsenkengissä, me tehtiin kyllä itse vaatteet ym. mutta vaikutteet oli lähinnä fantasiaelokuvista ja -kirjoista, ei niinkään historiasta. Nykyään keskiajan harrastajat ja elävöittäjät ovat paljon enemmän perillä historiallisista yksityiskohdista. Värjätään kasveilla ym. Meidän vaatteet oli kaupan peruspuuvillaa ja ties mitä anakronistisia kauheuksia. :D Tämä siis vain esipuheena sille, että keskiajalla on suuri paikka sydämessäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskiaika kiehtoo minuakin, etenkin se kirkkotaide/arkkitehtuuri. Toisaalta, kun mainitsit tuon kasvivärjäyksen ym. niin keskiajalla osattiin myös tehdä itse kaikkea, mikä tuntuu hienolta. Ja tiedettiin täsmälleen mitä syötiin, missä vaatteet valmistettiin jne. En nyt välttämättä itse haikaile omaa elämääni sille ajalle, mutta siellä on paljon mitä haluaisin poimia omaan elämääni. Sellaista elämisen/toimeentulon taitoa.

      Poista