Näytetään tekstit, joissa on tunniste Medeltidsmuseet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Medeltidsmuseet. Näytä kaikki tekstit

torstai 1. syyskuuta 2016

Medeltidsmuseet

Vasamuseetista ja 1600-luvun meritaisteluista siirrytään vielä sata vuotta taaksepäin, sillä Valtiopäivätalon edessä, Ruotsin vanhimman kivisillan (Norrbron) alla, sijaitseva Medeltidsmuseet oli oma valintani vierailulistalle. Olin kuullut museosta etukäteen paljon hyvää, joten halusin itsekin kokemaan tuon maanalaisen kohteen. Tänne on muuten vapaa pääsy, joten sisään voi poiketa helposti milloin vain.
Kuva Medeltidsmuseetin arkeologisista kaivauksista kertovasta näyttelystä.
Pienellä Helgeandsholmenin saarella sijaitseva Medeltidsmuseet on rakennettu Tukholman laajimman arkeologisen kaivannon ympärille. Kaivanto paljastui 1970, kun Valtiopäivätaloa oltiin rakentamassa uudelleen ja maan alle oli tarkoitus tehdä parkkihalli. Huomautettakoon nyt aluksi, että Medeltidsmuseet käsittelee Pohjoismaiden keskiaikaa (tarkemmin myöhäiskeskiaikaa n. 1200-1500) eikä Euroopan keskiaikaa (n. 500-1500). Näyttelyssä on esillä muun muassa 55 metriä alkuperäistä Kustaa Vaasan 1530-luvulla rakennuttamaa kaupunginmuuria. Alueella on aikoinaan sijainnut myös keskiaikainen kirkkomaa, joka on antanut saarelle nimensä: Helgeandshuset, Pyhän Hengen talo.
Vesikanava sai ylleen kivikaaren 1700-luvulla, jolloin Norrbro-silta rakennettiin. Kanavaa vahvistettiin samaan aikaan Brahen ja Flemingin palatsien kanssa, jolloin se toimi poistoputkena Mälaren-järven tulviessa.
Museo avautui yleisölle 1986 ja peruskorjauksen jälkeen uudelleen 2010. Näyttely alkaa kulkemalla 1642 valmistuneen vesikanavan läpi. Katto heijastelee veden välkettä ja samalla kuulee veden solinaa. Ihana ensitunnelma!
"Stokholm", heinäkuussa 1252. Alkuperäinen kirje sijaitsee Riksarkivetissa.
Näyttelyt kertovat Tukholman kasvusta ja siitä, kuinka ihmiset elivät ja saivat elantonsa keskiajalla. Ensimmäinen kirjallinen maininta Tukholmasta on vuodelta 1252. Kirjeessä pyydetään oikeutta papin virkaan Fogdön luostarikirkolle (patronaattioikeus, uusi sana) ja sen on allekirjoittanut Birger-jaarli ja kuningas Valdemar.
Kaupunginmuuria 1530-luvulta.
Näyttelyissä on sopivassa suhteessa käytetty autenttista ja rekonstruoitua. Kirkkobongarina olin tietenkin aivan innoissani goottilaisen kirkon rakennusvaiheita esittelevästä osuudesta, jonne oli maalattu kattomaalauksia. Ajan henkeen kuuluva lasimaalauskin löytyi.
Lasimaalauksessa on Tukholman suojeluspyhimys Eerik Pyhä. Lasimaalauksen on suunnitellut Olle Nyman ja toteuttanut Mats Berge.
Innostus vaihtui hetkeksi pelkoon, kun näyttelyssä tuli vastaan kapea, matala ja pimeä käytävä 1700-luvulta. Käytävä on oikea ja se on yhdistänyt linnan ja kuninkaalliset hevostallit Helgeandsholmenilla. Kaarle XI oli rakennuttanut käytävän edeltäjän puusta ja se oli merkitty karttaan 1689 "hänen majesteettinsa seinälliseksi kulkureitiksi ". Käytävän sisemmät osat ovat romahtaneet, mutta Norrbro-sillan eteläkaaren alla on sisäänkäyntejä, joiden perusteella voidaan olettaa, että käytävä on ollut käytössä oikotienä vielä 1807. Tarkkaa ikää käytävälle ei ole voitu ajoittaa.

Minua ei koskaan, ikinä, mistään hinnasta, saisi tuollaiseen käytävään, vaikka se olisi ehjä, turvallinen ja täysin valaistu.... (Nimimerkki *terveisiä Rooman katakombeista*)
Jännitys vaihtui takaisin innostukseen, kun astuimme rakennettuun kirkkosaliin, jossa soi kaunis keskiaikainen musiikki. Näissä mieli lepää. Alueen katolinen kirkko oli pyhitetty Pyhälle Nikolaokselle. Nikolaos oli merenkulkukauppiaiden suojeluspyhimys ja hänet mainittiin ensimmäisen kerran 1279. Reformaation jälkeen ne, jotka tahtoivat vielä jatkaa katolisen uskon parissa, joutuivat pakenemaan maasta.
Pyhä Georgios Voittaja tai Pyhä Yrjänä ja lohikäärme. Veistos kuuluu Historiska Museetin kokoelmiin.
K ei sen suuremmin kirkkotaiteesta välitä, mutta myötävaikutuksesta on saanut/joutunut kanssani kirkkoja kiertelemään. Lieneekö sen kautta löytynyt hänellekin yksi kirkkotaiteellinen kiinnostuksen kohde: Pyhä Yrjänä ja lohikäärme. Näitä on bongattu mm. Hattulassa ja Turun linnassa. Tämä Medeltidsmuseetissa nähty veistos kipusi kuulema ykköseksi.
 
Luostarin puutarha.
Vuosien 1978-80 kaivauksissa Helgeandshusetin kirkkomaasta löydettiin 1339 koskematonta luurankoa ja 2800:n henkilön luurangon osia.
Museossa huomaa nopeasti, että näyttelyt on rakennettu monipuolisesti ja elävöittävästi siten, että aikuinenkin innostuu heittäytymään. Täällä on myös yhtä vaikuttavia vahanukkeja kuin Vasamuseetissa. Keskiaikainen katunäkymä oli upea. Mukulakivet, kojut, kauppiaat ja eläimet. 
Vaikuttava näky oli myös Riddarholmenin laivan runko. Kaksi laivaa löydettiin ruoppausten yhteydessä Riddarholmenin kanavasta 1930. Näistä suurempi, Riddarholmenin laiva, oli 20 metriä pitkä ja 5,5 metriä leveä. Vuosirengasajoituksen perusteella (dendrokronologia) laiva on pystytty ajoittamaan 1520-luvulle. Se on ollut varustettu kolmella kanuunalla. Laivan yhteydessä löydettiin myös lyijyluoteja, kanuunankuulia ja kartessiammuksia. Alusta on saatettu käyttää Tukholman verilöylyssä 1520, jolloin osa Ruotsin ylimmästä verovapaasta ylimystöstä mestattiin. Verilöylyn myötä Kustaa Vaasa nousi unionivaltaa vastaan ja lopulta Ruotsi irtaantui Kalmarin unionista 1523. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, ettei laiva ollut purjehtinut pitkiä matkoja ennen uppoamistaan.
Niin paljon mielenkiintoista historiaa! Vaikka museo sijaitsee maan alla, näyttelytiloihin päästetään hieman luonnonvaloa kattoikkunasta. Museokaupasta mainittakoon, että sieltä olisi saanut ostettua itselleen kopion esimerkiksi museon kokoelmiin kuuluvista sormuksista.

Yksi hienoimmista kulttuurihistoriallisista museokokemuksista!