Aquaria Vattenmuseum

Jotta Tukholman matka ei Vasamuseetin ja Medeltidsmuseetin jälkeen olisi jäänyt ihan pelkäksi historian havinaksi, päätimme poiketa Aquaria Vattenmuseumissa. Tätä ei oltu etukäteen varsinaisesti suunniteltu matkaohjelmaan, mutta työkaverini kehui paikkaa, josta se jäi mieleeni. Kun tuli eteen sellainen "olisi aikaa käydä jossakin, mutta yhtään tietomäärää ei jaksa imeä" -olotila, Aquaria oli loistokohde. 

Luonto - tuo ihana rentouttaja. Tällaisissa paikoissa menen yleensä täysin fiilispohjalta, eläimiä, kasveja ja kaloja ihastellen. Joensuun Botania on vaikuttava. Linnanmäen Sea Life on myös hieno kokemus, mutta täällä oli oma viehätyksensä. Ensimmäiseksi ihastuin jo sisääntuloon, sillä katolta kohisi vettä vesiputouksen tavoin oven molemmin puolin. 

Saavuimme trooppiseen sademetsään ja vedessä ui pelottavan kokoisia kaloja. Toinen oli panssaripää(?)monni ja toinen aavemainen arovana. Tila oli rakennettu hienosti ja kahden saaren välillä kulki riippusilta. 

Ehdin astella keskelle siltaa, kun tila pimeni, alkoi sataa kaatamalla ja ukkonen jylistä. Käännyin sillalta takaisin katoksen alle, vaikka ilmeisesti sade on sen verran paikallista, että kävijät eivät voi kastua. Sademetsään tuli yö. Sateen lakattua veden pinnalle kohosi usvaa, joka ympäröi riippusillan. Ihan huikea tunnelma!! En ole koskaan kokenut vuorokauden tai säätilan vaihtelua tällaisissa paikoissa. En tiedä ohjaillaanko tapahtumia esimerkiksi museon kassalta vai muuttuuko tilanne tietyin väliajoin. Mutta vähän jännitti astua riippusillalle uudelleen.

Meriakvaario-osuus on pienehkö, mutta lapsille on rakennettu hieno haitunneli, jossa pääsee kurkistelemaan haita ja muita mereneläviä ikään kuin veden alta. Tässä altaassa oma lempparini oli linnun lailla liitelevä rausku. Se tuntui olevan kiinnostunut katsojista toisin kuin mustaevähait, jotka uiskentelivat omia menojaan.

Mureenat ovat sellaisella "lapsena pelotti" -listalla eikä se tunne ole ihan kokonaan kadonnut. Oma mureenapelkoni alkoi Muumeista. Muistatteko sen jakson, jossa Muumipeikko ui delfiinin kanssa meren alla ja meinaa muuttua kalaksi? Siinä samaisessa jaksossa mureena hyökkää kolostaan ja tuo kohtaus on jäänyt kummittelemaan mieleeni. 

Nemo! Ei kun vuokko/klovnikala.

Omiksi ehdottomiksi lemppareikseni Aquariassa nousivat meduusat. En olisi etukäteen uskonut, mutta meduusa-altaissa oli niin houkuttelevat värit, että ne yhdistettynä meduusojen tanssiin oli jotain hypnoottista. Etenkin noita pitsihelmoja oli meditatiivista katsella. Satuimme vielä sopivasti paikalle ruokkimisaikaan.

Aquaria oli rakennettu selvästi lapsia ajatellen, mutta kyllä tällainen vanhempikin kävijä oli aivan yhtä innoissaan. Lisäksi täällä oli upea aurinko- ja maisematerassi:

Mitenkäs te suhtaudutte näihin vesi- ja kasvi"museoihin"?

Keräättekö tietoa vai tunnelmia?