Yayoi Kusama

Minulle vaikuttavimmaksi Tukholman kokemukseksi taisi nousta Yayoi Kusaman In Infinity -näyttely Moderna Museetissa. Olin nähnyt näyttelystä joitain kuvia etukäteen, mutta Kusamasta en tiennyt mitään. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, en ollut aivan vakuuttunut saisiko pelkistä pilkuista vetoavaa näyttelyä aikaiseksi. Näyttely pilkuista ja palloista? Ei kuulosta välttämättä ihan sellaiselta, jota oikein odottamalla odottaisin näkeväni...

Yayoi Kusama: Dots Obsession, 2016, installaatio.

Moderna Museet kuitenkin tasapainotti näyttelyillään aiempia historiapainotteisia museokierroksia, kuten Aquariakin. Ja kun nyt kaupungissa oltiin, halusin joka tapauksessa nähdä Kusaman, kun siitä oli mediassa niin kohistu. Japanilainen Yayoi Kusama (s.1929) syntyi Matsumotossa, mutta asui vuosina 1958-1972 Yhdysvalloissa. Kusama tutustui nuorena taidekirjojen kautta Georgia O'Keeffen (1887-1986) taiteeseen ja uskaltautui kirjoittamaan tälle kirjeen. O'Keeffe rohkaisi häntä muuttamaan unelmiensa perässä New Yorkiin. Kusama päätyi keskelle 1960-luvun sykkivää taidekenttää. Hän esitti poliittisia performansseja ja orgioita, joissa maalasi alastomien osallistujien vartaloihin pilkkuja. New Yorkissa hän loi myös monet uransa tärkeimmistä teoksista. In Infinity on retrospektiivinen katsaus Kusaman vuosikymmeniin.

Normaalisti en kaipaa taiteilijan taustatietoja teosten tulkintaan, mutta tässä tapauksessa oli hyödyllistä lukea näyttelyesitteestä, että pakkomielle mm. pilkkuihin, palloihin ja kurpitsoihin kumpuaa Yayoi Kusaman hallusinaatioista. Hänellä on ollut hallusinaatioita lapsesta saakka, jotka saavat Kusaman tuntemaan olonsa siltä kuin hän palaisi äärettömyyteen (In Infinity), ikuiseen aikaan ja rajattomaan tilaan. Näissä hallusinaatiomaailmoissaan Kusama elää pilkkujen keskellä. Tämä asetti oman näkökulman oikeaan perspektiiviin. Nämä eivät ole vain pilkkuja, vaan Kusamalle täyttä totta.

Yayoi Kusama: Mirror Room (Pumpkin), 1991, installaatio.

Taiteilija on luonut uskomattoman vaikuttavia installaatioita pilkkuja ja palloja hyödyntäen. Näin Kusama avaa kokemansa maailmat myös katsojalle. Keltainen peilihuone oli vangitseva (jonkun mielestä myös pyörryttävä). Tila oli tapetoitu lattiasta kattoon pilkuilla ja huoneen keskelle oli asetettu suuri peilikuutio. Kuutio heijasti ja kertasi kaiken ympärillä näkyvän siten, että perspektiivit ja muodot katosivat ja vääristyivät.

Yayoi Kusama: Mirror Room (Pumpkin), 1991, installaatio.

Peilikuution takana on muutama peiliaskelma, joiden avulla pääsi kurkistamaan kuution sisään. Pilkkujen sijaan sisällä peileistä heijastuivat tuhannet ja taas tuhannet kurpitsat!  Uskomaton tunnelma! En ole koskaan aiemmin kokenut taiteen äärellä tällaista maailmaa. Olin riemuissani! Aloin tykätä pilkuista....

Yayoi Kusama: Mirror Room (Pumpkin), 1991, installaatio.

Yayoi Kusama: Traveling Life, 1964; Untitled 1962-63; High Chair, 1963; Suitcase, 1963; sekatekniikka.

Vaikka Kusaman taiteessa on kulkenut samat elementit vuosikymmenestä toiseen, hän on muokannut niitä aina uudelleen ja uudelleen, raikkaiksi ja ennennäkemättömiksi teoksiksi. 1960-luku näyttäytyi jälleen niin utopistisena aikakautena, että olisi ollut mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa kokemassa se taidemaailma itse. Yhdessä näyttelytilassa makaronein peitetylle tasolle oli nostettu valkoisia esineitä, joista kasvoi ja joita lävistivät kankaiset fallokset. Tämä kertoo ajasta, jolloin Kusaman ensimmäisessä peilihuone-installaatiossa falloksen lävistämät esineet jatkuivat äärettömyyteen. Taiteilija on aina ollut avoin hänen jännittyneestä suhteestaan seksuaalisuuteen. Kusama on sanonut: "People often assume that I must be mad about sex, because I make so many such objects, but that's a complete misunderstanding. It's quite the opposite - I make the objects because they horrify me."

Yayoi Kusama: yksityiskohta teoksesta Traveling Life, 1964, sekatekniikka.

Yayoi Kusama: Hymn of Life, 2015, installaatio.

Yksi viimeisimmistä teoksista on Hymn of Life installaatio, joka pohjautuu peilihuoneiden teemaan, joita hän on työstänyt vuodesta 1965 lähtien. Paksun verhon takaa astuttiin pimeään tilaan, kunnes tultiin peilihuoneen ovelle. Lattiassa kulki kapea polku, jonka molemmin puolin oli matalat vesialtaat. Vesi ja seiniä sekä kattoa peittävät peilipinnat toistivat pyöreitä paperilyhtyjä loputtomasti. Hiljalleen paperilyhdyt vaihtoivat väriä. Tämä oli silkkaa rakkautta ensikokemalla! ♥ Tunnelma ei ollut pörryttävä, ei ahdistava eikä pelottava, vaan kertakaikkisen kaunis! Tämän jälkeen tuli sellainen lapsenomainen uudestaan, uudestaan! Ja pitihän se kokea uudelleen. Ympäröivät rajat hämärtyivät ja kaikki tuntui kelluvan. Mielenrauhaa.

Yayoi Kusama: Hymn of Life, 2015, installaatio.

Yayoi Kusama: Narcissus Garden, 1966/2016, installaatio.

Narkissoksen puutarhan idea oli yksinkertainen. Huone täynnä ruostumattomasta teräksestä valmistettuja peilipalloja. Tässä oivaltavin elementti oli teoksen nimi ja se miten ihmiset kohtasivat teoksen. Jokainen, itseni mukaan lukien, alkoi välittömästi peilata ja kuvata itseään pallon pinnalta. Narkissoksen tarun kuuluisin kohtaus on se, missä kaunis nuorukainen rakastuu lammen pinnalta heijastuvaan kuvajaiseensa. Narkissos ei suostu lähtemään kuvajaisensa ääreltä vaan kuihtuu lopulta kuoliaaksi.

Yayoi Kusama: Narcissus Garden, 1966/2016, installaatio.

Narkissoksen puutarha oli ensimmäistä kertaa esillä Venetsian Biennaalissa 1966. Installaation pystyttämisen jälkeen Kusama alkoi myydä kävijöille peilipalloja kahden dollarin kappalehintaan. Keskellä installaatiota oli kyltti, jossa luki: "Sinun narsismisi myynnissä". Laittoi ajattelemaan nykypäivän selfie-kulttuuria...

Yayoi Kusama: Narcissus Garden, 1966/2016, installaatio.

Yayoi Kusama oli hämmentävän erilainen, mutta voimakas kokemus. Ihmetyttää vieläkin kuinka vaikuttavan kokonaisuuden pilkuista ja palloista voi saada. Näyttely päättyi Moderna Museetissa viime sunnuntaina, mutta mikäli teitä jäi kutkuttelemaan Kusaman hallusinaatiot, näyttely saapuu lokakuussa Suomeen, HAMiin! Etenkin tämä on niitä näyttelyitä, joita ei voi sanoa nähneensä ennen kuin sen on kokenut itse.