Loputon kirkkonälkä

Petäjäveden vanha kirkko.

Tämä seuraava teksti, johon teidät johdattelen, on kopioitu Kotimaa-lehden numerosta 13.3.2020. Kirkko&minä -osiossa ajatuksiaan kirkosta kertoi Jyväskylän yliopiston Musiikin, taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen johtaja, professori Heikki Hanka, Virpi Kirves-Torvisen haastattelemana. 

Heikki Hanka kertoo marttyyreistä Santo Stefano Rotondo-kirkossa Roomassa 2013.

Opiskellessani taidehistoriaa Jyväskylässä, Heikki toimi graduohjaajanani, kun kirjoitin 2000-luvun luterilaisten kirkkojen alttaritaulujen taiteilijavalinnoista. Olin kiinnostunut sekä luterilaisesta että ortodoksisesta kirkkotaiteesta jo ennen yliopistoon pääsyäni. Huomasin pian, ettei kirkkotaide (ja laajemmin kristillinen taide) ollut ehkä se kaikkein mediaseksikkäin tutkimusalue. Monet opiskelukaverit ohjautuivat rakennetun kulttuurin, kulttuuriympäristöjen, kaupunkitutkimuksen ja urbaanin katutaiteen aloille. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että kaikkien tulisikaan tutkia samoja asioita. Minusta on ollut ihana seurata opiskelukavereiden menestymistä omilla aloillaan. Kaikilla on intohimo omaa tutkimusaluetta kohtaan joka vie meitä eteenpäin.

Siilinjärven kirkko.

Pyhän profeetta Elian kirkko, Ilomantsi.

Huomaan kuitenkin edelleen aika ajoin joutuvani perustelemaan ja "selittelemään" omaa tutkimus- ja työkenttääni toisella tavalla kuin muut. Koska uskonto, uskonnollisuus ja kirkko. En heille, jotka jollain lailla ovat itsekin tekemisissä kristillisen kulttuurin parissa, mutta ulkopuolisille ja puolitutuille. Henkilöille, jotka eivät ymmärrä mitä kulttuurintutkimus (ja taidehistoria) on, riippumatta siitä puhutaanko kaupunkikulttuurista vai kristillisestä kulttuurista. Mutta vallitsevassa maallistuneessa yhteiskunnassa kaikki kristilliseen kulttuuriin viittaava ymmärretään jotenkin tahallaan väärin. Tiedätte mitä tarkoitan? Kuvitellaan, että minä museotyöläisenä kuljen ovelta ovelle Raamattu kädessä. Noh, tämä oli kärjistetty esimerkki, mutta ne ennakkoluulot heijastuvat keskustelukumppanin silmistä yleensä sen jälkeen, kun kerron missä olen töissä. Ortodoksinen kirkkomuseo? Kun keskustelukumppani ei todennäköisesti ymmärrä luterilaisuudestakaan tuon taivaallista, ortodoksinen kirkko(museo) se vasta pelottavalta kuulostaakin!

"Sadan enkelin kirkko", Ilomantsi.

Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari.

Yleensä riippuu paljon tilanteesta (ja ajankäytöstä) kuinka paljon työstäni kerron. Välillä on helpompi kertoa olevansa töissä ympäripyöreästi "kulttuurikentällä", kuin alkaa käydä sitä puuduttavaa tunnustelukeskustelua:

- Mitäs sinä teet työksesi?

- Olen töissä museossa.

- Ai siinä Kuopion museossa? Siinä mammuttimuseossa?

- En, kun olen.....

- Niin siis olet taidemuseossa! (ja hän riemuitsee siitä, että luulee tietävänsä työpaikastani jotain)

- En, kun olen töissä Riisassa, ortodoksisessa kirkkomuseossa.

- *hiljaisuus* (ja mahdollisia vaivaannuttavia katseita, kun hän miettii kuinka jatkaa keskustelua)

- Vastaan kokoelmien ikoneista ja esineistä, ja kerron esimerkiksi asiakkaille heidän omistamistaan ikoneista. Me tehdään näyttelyitä.... *(ja tähän lisään jotain ajankohtaisia juttuja)*.

Nämä ovat niitä vähän ärsyttäviä keskusteluja, kun haluaisi vain huutaa, että "Mulla on maailman upein ammatti! Käsitätkö, että saan olla tekemisissä ihan mielettömien esineiden kanssa, joihin liittyy taidehistoriaa, kulttuurihistoriaa, sotahistoriaa, keisarillisia lahjoja ja toisaalta ihan uskomattomia yksityishenkilöiden selviytymistarinoita!" Mutta se kaikki jää kertomatta, jos vastapuoli pysäyttää keskustelun ennakkoluuloihin uskonnosta, uskonnollisuudesta ja kirkosta. On toki iloisia poikkeuksiakin, joiden myötä syntyy oikeasti mielenkiintoisia keskusteluja. 

Pyhän Kolminaisuuden tsasouna, Alapitkä, Lapinlahti.

Kristuksen Ylösnousemuksen kirkko, Jyväskylä.

Tämän vuoksi olin iloinen tästä seuraavasta Heikki Hangan haastattelusta. Tekstistä paistaa intohimo ja kiinnostus kirkkoja kohtaan kokonaisuuksina; historiallisina ja tutkimuksellisina aarreaittoina kritiikkiä unohtamatta:

LOPUTON KIRKKONÄLKÄ, Kotimaa 13.3.2020: 

"Lapsuudessani ja nuoruudessani yhtenäiskulttuuri oli vallitsevaa ja siihen kuului kirkon läsnäolo. En ole ottanut kirkon oppeja ja sen traditiota sellaisenaan vastaan ja kriittinen asenteeni jo nuoresta on ylläpitänyt kiinnostustani.

Urani alkuaikoina menin Korpilahden kirkkoon tutkimaan Wilho Sjöströmin alttaritaulua. Sen piti olla sivujuonne, mutta siitä tuli melkein urani mittainen rupeama." 

Wilho Sjöströmin alttaritaulu, Korpilahden kirkko. Kuva: täältä.

"Alttaritaulussa on lämmin yömaisema ja kansaa lähestyvä Kristus. Sen maalaamisen aikaan vuonna 1904 yhteiskunta oli kiristymässä. Suurlakko ja kansalaissota olivat vasta edessä. Jälkikäteen ajateltuna alttaritaulu kertoo enemmänkin omasta ajastaan.

Melkein mitä tahansa olen tutkinut, olen säännönmukaisesti törmännyt Korpilahteen. Opiskelijana oli äärimmäisen valaiseva kokemus oivaltaa, ettei Suomessa ole pikkupitäjää ilman kirkkojen kautta avautuvaa taidekulttuuria. Sitä ei oikein ymmärretä vieläkään."

Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli, Tampereen tuomiokirkko.

"Olenkin teroittanut urani aikana lähinäkemistä. Jos ihminen ei osaa kiinnittää huomiota lähellä oleviin asioihin, hän ei osaa ladata niihin myöskään arvoa tai pitää niistä huolta.

Tein väitöstyöni 1997 Carl Fredrik Blomista murrosajan maalarina. Blom maalasi esimerkiksi nykyisin Korpilahden kirkon parvelle sijoitetun alkuperäisen alttaritaulun Getsemane sekä parvireunojen profeetat, apostolit ja pyhät vaimot. Raamatun historian läsnäolo kirkkotilassa lämmittää mieltä.

Pääsin tutkimaan kirkon maalipintoja ja rakenteita 1990-luvun lopussa. Saatoin auttaa myös arkkitehteja Jussi Kantosta ja Tuija Ilvestä kesäkuussa 2018 valmistuneen peruskorjauksen yhteydessä tarjoamalla asiantuntemustani. Olen oikein tyytyväinen peruskorjaukseen ja sen Alvar Aalto-näkökulmaan: kirkosta tuli harmoninen ja rauhallinen. Aallon interiööri on yksi kirkon hienouksista."

Uudenkaupungin vanha kirkko.

"Kirkot ovat äärimmäisen hienoja koko inhimillisen kokemuksemme repertuaarissa. Tutustuessani kirkkoihin minulle on tullut loputon nälkä. Haluan nähdä lisää, sekä uutta että vanhaa tai sellaista, joka haastaa vanhoja käsityksiä. Paras kirkko on jokainen uusi kirkko, jossa en ole vielä ollut. Avaan kirkon oven lapsen hämmästyksellä. On suunnaton pettymys, jos kirkon ovi onkin lukossa."

Kuutti Lavonen, Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maalaukset, Sastamala.

"Puhuttelevinta kirkkotaide on silloin, jos jokin tutkimani asia avautuu sen kautta. Se on kuin virtapiiri, jossa sähkö kulkee koko prosessin läpi. Toivoisin kirkkokulttuurin säilyttämisessä hallittua eteenpäinmenoa. On asioita, jotka muuttuvat ja jotka eivät muutu. Unelmieni kirkossa olisi historiallista kerrostuneisuutta."

Pyhän Mikaelin kirkko, Pälkäne.

Tuo Heikin kirkkonälkä on tarttunut myös minuun. Ei ole väliä minkä uskontokunnan pyhä rakennus on kyseessä, jokainen on yhtä mielenkiintoinen. Jokainen kertoo sen ympärillä olevasta kulttuurista paljon. Tärkeintä on, että haluaa nähdä ja katsoa.