Ateneumissaehti olla esillä vajaan kuukauden ajan Venäjän avantgarde-taiteen keskushahmon Natalia Goncharovan (1881-1962) näyttely ennen kuin Valtioneuvosto päätti sulkea museot toistaiseksi. Oli etukäteen odotettavissa, että näyttely ei tulisi vetämään samanlaista yleisömassaa kuin edellinen näyttely, Helene Schjerfbeckin Maailmalta löysin itseni. Korttelin ympäri kiertävät jonot tuntuvat nyt hyvin kaukaiselta muistolta. Silti tuntuu surulliselta, että Goncharovan näyttely ei yhteiskunnallisesta tilanteesta johtuen saa ansaitsemaansa huomiota. Ja tämä sama tilanne on monessa museossa ja kulttuurilaitoksessa ympäri Suomea.
Ehdin onnekseni piipahtaa näyttelyssä Helsingin reissun yhteydessä maaliskuun alussa. Pidin näyttelyn tunnelmasta, ja olin erityisen kiinnostunut nimenomaan Goncharovan taiteen yhteydestä ortodoksiseen kuvastoon. Otin näyttelyssä kännykkäkuvia luonnostellakseni tulevaa blogipostausta, joka oli tarkoitus julkaista hieman myöhemmin. Tarkoitukseni oli vierailla näyttelyssä uudelleen järjestelmäkameran kanssa. Tämä jäi nyt toteuttamatta, joten pääsette museokierrokselle näiden "luonnoskuvien" kautta.
Ensinäkemältä kokonaisuus muistutti Turussa nähtyä ukrainalaisen Maria Prymatšenkon näyttelyä. Kirkkaat värit, kansantaide, luontoaiheet ja talonpoikaiskulttuuri. Mutta siinä missä Prymatšenko oli itseoppinut taiteilija, Goncharova oli taidekoulun käynyt monilahjakkuus. Kuvataiteen lisäksi hän mm. kirjoitti, teki kuvituksia ja lavaste- sekä pukusuunnitelmia. Kansainvälisten taidesuuntien vaikutukset heijastuivat hänen töistään, mutta Goncharovalla oli kaikesta huolimatta oma persoonallinen tyylinsä. Taidetta innoittivat kansantaide ja ikonit, mutta hän liikkui taiteessaan sujuvasti yli rajojen: kubismi, futurismi, muotimaailma, performanssit, runous. Natalia Goncharova perusti yhdessä miehensä Mihail Larionovin (1881-1964) kanssa abstraktin taidesuuntauksen, rayonismin, joka kuvasi avaruudellisia muotoja, jotka syntyvät ristikkäin heijastuvista valonsäteistä.
Mihail Larionov: Kukko (rayonistinen luonnos), 1912, öljy, Tretjakovin galleria.
Natalia Goncharova: Pyöräilijä, 1913, öljy, Venäläisen taiteen museo.
"Moskova oli 1900-luvun alussa yksi parhaita paikkoja perehtyä Euroopan modernin taiteen uusimpiin saavutuksiin. Kaksi teollisuusmiestä, Ivan Morozov ja Sergei Shchukin, keräsivät tahoillaan suuret kokoelmat Paul Cézannen, Paul Gauguinin, Henri Matissen, Pablo Picasson ja André Derainin teoksia. He keräsivät myäs venäläisiä ikoneita ja taidekäsityötä, joiden piirteissä oli monia yhtäläisyyksiä moderniin taiteeseen. Goncharova alkoi arvostaa Venäjän vanhaa kulttuuriperintöä jopa siinä määrin, että hän saattoi vuonna 1913 todeta: 'Länsi on näyttänyt minulle yhden asian: kaikki mikä siinä on olennaista, tulee idästä'." (Ateneumin näyttelyteksti)
Natalia Goncharova: Arkkienkeli Mikael, 1914, litografia, Kuvia sodasta-sarja, Kansalliskirjasto.
Natalia Goncharova: Peresvet ja Osljabja, 1914, litografia, Kuvia sodasta-sarja, Kansalliskirjasto.
Natalia Goncharova: Kristinuskon harras sotajoukko, 1914, litografia, Kuvia sodasta-sarja, Kansalliskirjasto.
Natalia Goncharova: Enkeleitä ja lentokoneita, 1914, litografia, Kuvia sodasta-sarja, Kansalliskirjasto.
Natalia Goncharova: Hallava hevonen, 1914, litografia, Kuvia sodasta-sarja, Kansalliskirjasto.
Ikonimaalauksen perinne on ollut keskeisessä asemassa venäläisen taiteen kehittymisessä. Goncharova maalari omia versioitaan uskonnollisesta kuvastosta. "Hän piti selvänä, että nykytaiteilijan oli mahdollista luoda silta ikonien kuvastoon ja niiden pelkistettyyn muotokieleen ja päästä samalla henkiseen yhteyteen syvempien kansallisten arvojen kanssa." (Ateneumin näyttelyteksti)
Natalia Gocharova: Pyhän Floroksen ja Lauroksen elämä, 1912-13, guassi, kokoelma V. Tsarenkov.
Natalia Goncharova: Kristus Vapahtaja -triptyykki, 1910-11, öljy, Tretjakovin galleria.
Natalia Goncharova: Vanhus ja seitsemän tähteä (Ilmestyskirja), 1910, öljy, Tretjakovin galleria.
Oman arkityöni rinnalla, ikonitaiteen parissa, Goncharovan teokset olivat raikkaita ja ilo katsella. Tuttu kuvasto, mutta persoonallisella otteella. Hän oli insiroitunut ikonien lisäksi mm. vanhoista käsinkuvitetuista kirjoista. Kasviornamentiikka muistutti jumalanpalvelusasuissa olevista brokadikuvioista. Pystyin "lukemaan" teoksia oman työni kautta.
Näyttelyn viimeinen sali toimi kuin kirsikkana kakun päällä. Tilassa oli kuvitustaidetta, pukusuunnitelmia, kangasluonnoksia ja esiintymisasuja mm. balettiesityksiin.
Natalia Goncharova: Lintuja ja kukkia, kangasluonnos Myrborin muotihuoneelle, Pariisi, 1925-29, guassi ja grafiittikynä, Tretjakovin galleria.
Natalia Goncharova: Pukuluonnoksia balettiin Kultainen kukko, 1937, vesiväri, pronssimaali ja grafiittikynä, Tretjakovin galleria.
Natalia Goncharova: Pajari, yksityiskohta, pukuluonnos balettiin Kultainen kukko, 1937, vesiväri, pronssimaali ja grafiittikynä, Tretjakovin galleria.
Natalia Goncharovan näyttely oli hyvän mielen kokonaisuus, jossa väreillä oli suuri rooli. Pidin huoneiden rytmityksestä, mutta vierastin seiniin maalattuja teräväkulmaisia muotoja. Näillä ilmeisesti haluttiin tuoda abstraktia luonnetta tiloihin? Mielestäni kokonaisuus olisi toiminut paremmin pelkillä yksivärisillä tehosteseinillä. Goncharovan teokset ottivat tilan haltuun itsestään.
Näyttelyn viimeinen sali toimi kuin kirsikkana kakun päällä. Tilassa oli kuvitustaidetta, pukusuunnitelmia, kangasluonnoksia ja esiintymisasuja mm. balettiesityksiin. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti