Maria Prymatšenkon satumainen maailma

Keskiaikaisten markkinoiden lisäksi päätin hyödyntää Museokortin tuomaa mahdollisuutta ja tutustua Aboa Vetus & Ars Novassa esillä olevaan Maria Prymatšenkon näyttelyyn. En ollut etukäteen näyttelystä kovin innoissani, mutta tämä on nimenomaan Museokortin parhaita puolia. Voi käydä vilkaisemassa. 

Ars Nova toi ensimmäistä kertaa Suomeen tämän ukrainalaisen taiteilijan värikästä tuotantoa. Teokset kuuluvat Ukrainan kansantaiteen museon kokoelmaan Kiovassa. Maria Prymatšenko (1908-1997) oli itseoppinut taiteilija, joka ammensi inspiraationsa mm. Ukrainan kansanperinteestä, luonnosta ja talonpoikaiskulttuurista. Esillepano on onnistunut ja värikylläiset salit nostavat esille Prymatšenkon taiteen mielikuvituksellisen luonteen. 

Maria Prymatšenko: Rupikonna ratsastaa, 1936, vesiväri paperille.

Tätä ennen en ollut kuullutkaan kyseisestä taiteilijasta, joten nostetaanpa esille Ars Novan esittelyteksti: 

"Maria Prymatšenko syntyi vuonna 1908 Bolotnian kylässä Ukrainassa. Hän oppi perheeltään perinteisiä käsityötaitoja ja ilmaisi rikasta fantasiamaailmaansa piirtämällä ja maalaamalla. Vuonna 1936 Prymatšenko kutsuttiin Kiovaan ammattimaisesti työskentelevän kansantaiteilijayhteisön jäseneksi. Ryhmän tähtäimenä oli ensimmäinen kansallinen kansantaiteen näyttely, joka kiersi Kiovassa, Moskovassa ja Leningradissa. Pian Prymatšenkon teoksia vietiin näyttelyihin eri puolille Eurooppaa. Vuonna 1937 niitä nähtiin Pariisin maailmannäyttelyssä.

Toisen maailmansodan syttyessä Maria Prymatšenko palasi Kiovasta kotikyläänsä. Seuraavan kerran hän toi teoksia yleisön nähtäville 1960-luvulla. Vesivärien vaihtaminen guassiin mahdollisti entistäkin voimakkaamman väri-ilottelun ja tarkkapiirteisemmän ilmaisun, ja Prymatšenko nousi Ukrainassa maankuuluksi taiteilijaksi."

Maria Prymatšenko: Riikinkukot kulkevat pitkin Ukrainaa, 1970, guassi paperille.

Se, että piipahtaa jonnekkin ilman ennakko-odotuksia tuottaa usein positiivisen lopputuleman. Niin tässäkin tapauksessa. Prymatšenkon värikkäät teokset saivat hyvälle tuulelle mutta tiesin, että pinnan alla on syvällisiä merkityksiä, jotka eivät kulttuuria tuntemattomalle avaudu. Näyttelyteksteissä oli kuitenkin hieman kerrottu luontoaiheiden symbolisesta sisällöstä, mikä helpotti teosten tulkintaa. Ne ovat muutakin kuin kauniita kuvia. Esimerkiksi Naakka lentää, etsien omistajaansa -teoksen lintu kuvaa syvää kansallista surua. Teos valmistui Tšernobylin tuhoisan ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen 1986.

Maria Prymatšenko: Naakka lentää, etsien omistajaansa, 1986, guassi paperille.

Maria Prymatšenko: Avaruuspippuri, 1983 ja Syreeni maljakossa, 1963, guassi paperille.

Itse asiassa minulla oli jo hieman pohjaa ukrainalaisten kasvi- ja luontoaiheiden tulkintaan. Sain seurata sivusta kollegoideni ukrainalaisten käspaikkojen luettelointia. Kirjoitin aiemmin Valamon kätköistä - käspaikkja ja metalli-ikoneja -näyttelystä, johon RIISA loi näyttelytekstit. Valamon luostarin Kulttuurikeskuksessa vuodenvaihteeseen 2018/2019 esillä olevassa näyttelyssä on kerrottu eri kasvi- ja eläinaiheiden symboliikkaa nimenomaan ukrainalaisessa kulttuurissa. Kävi ilmi, että karjalaisessakin käspaikkaperinteessä käytetään osittain samanlaisia luontoaiheita kuin Ukrainassa, mutta niiden symbolinen sisältö ei ole täysin samanlainen.

Maria Prymatšenko: Minun pkku heisipuuni, 1988, guassi paperille.

Linnut ja kukat Maria Prymatšenkonkin näyttelyssä olisivat puhuneet enemmän jos olisin muistanut, että esimerkiksi siipensä pystyyn kohottanut kyyhkynen on traagisen rakkauden symboli, laulavan satakielen uskotaan kutsuvan itselleen paria, lilja on yksi tärkeimmistä naista kuvaavista symboleista, tai että koiranheisi on Ukrainan kansallispuu. Koiranheisi symboloi naisten kauneutta, terveyttä, toivomuksia, kestävyyttä ja vahvuutta. Punaiset koiranheisin marjat ovat veren ja suvun jatkamisen vertauskuva ja siten myös kuolemattomuuden symboli. Mikäli ukrainalaisten eläin- ja kasviaiheiden symboliikka ja käsityöperinne kiinnostaa enemmän, suosittelen tutustumaan Valamon luostarin julkaisemaan Ruusuja ja unikoita -kirjaan.

Maria Prymatšenko: Lokki tuo tulppaaneja Ivan soturin haudalle, 1977, guassi paperille.

Maria Prymatšenko: Oi tuolla riihillä ja torilla, 1967; Vanja ja Katja, 1960; Nuoruusvuoteni, 1987, guassi paperille.

Maria Prymatšenko kuvaa töissään Ukrainan maaseutua kukoistavaksi ja aurinkoiseksi. Henkilöt ovat pukeutuneet perinteisiin ukrainalaisiin asuihin. Esimerkiksi vyshyvanka-paitojen kuvioissa on runsaasti symboliikkaa ja paikallisia tunnusmerkkejä. Paitojen kuvioinnista on voitu tunnistaa kantajansa kotiseutu. 

Maria Prymatšenko: yksityiskohta teoksesta Ukrainan kunnia, 1965, guassi paperille.

Näyttelyn nimi - Satumainen maailma - kuvaa hyvin näyttelyn kokonaisuutta. Se on kaunis, värikäs ja mielikuvituksellinen. Itse pidin eniten lintuaiheista, mutta jokainen kukka ja kasvi huusi mielessäni tarvetta löytää sen symbolinen merkitys. Samoin jäin miettimään voimakasta värimaailmaa. Näyttely jätti siis enemmän kysymysmerkkejä kuin antoi vastauksia. Tämän vuoksi kannattaa hyödyntää näyttelyn opastetut kierrokset lauantaisin ja sunnuntaisin.

Maria Prymatšenko: Herra Reagan, katsokaa tätä kuvaa, 1986, guassi paperille.

Maria Prymatšenko: (vasemmalta oikealle) Volevaha kuljettaa apinaa, 1977; Leijona on katkaissut tammen, 1963; Suoeläin, 1978; Lyhytjalkainen eläin, 1983; Sikakaunotar, 1965;Aasi, 1967, guassi paperille.

Maria Prymatšenkon satumainen maailma on esillä Ars Novassa 2.9.2018 saakka.

Näyttelystä ovat kirjoittaneet myös:

Tuula's Life

Kulttuuriluuta

Galleriakärpänen