Harrastuksena onnellisuus

Kävin jokin aika sitten läpi lehtileikearkistoani (kyllä, eräät pitävät yllä vielä sellaistakin muinaismuistoa!). Itse asiassa kyseessä on pino erilaisia lehdistä poimittuja juttuja. Eteeni ilmestyi loistava Suur-Jyväskylän lehdessä ilmestynyt kolumni. Kyseinen kolumni julkaistiin jo 28.1.2017, ja muistan kuinka halusin nostaa jutun esille täälläkin, mutta se hautautui muiden alle. Nostetaanpa kirjoitus esille nyt. 

Seuraava juttu on siis suora lainaus Outi Elomaan kirjoittamasta kolumnista otsikolla Harrastuksena onnellisuus.

"Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Harrastamisen motiivina on nautinto ja kiinnostus aiheeseen, ei rahallinen palkkio. Tyypillisiä harrastuksia ovat esimerkiksi keräily, nikkarointi, askartelu, urheilu, musiikki ja lukeminen. Harrastaminen voi johtaa jonkin hyödyllisen tiedon, taidon tai kokemuksen hankkimiseen ja karttumiseen. Päämäärä on kuitenkin itsensä toteuttaminen.

Näin on joku määritellyt sanan harrastus Wikipediaan. Tarkistin sanan merkityksen sen vuoksi, että jo vuosia en ole kokenut harrastavani mitään. Ajatus on jostain kumman syystä vahva, vaikka teen vapaa-ajallani niitä asioita, joita monet sanovat harrastukseksi.

Olen esimerkiksi kymmenen vuotta kasvattanut syötävää Survo-Korpelan kasvimaapalstalla, luen puutarha-alan lehtiä, kasvatan kukkia siemenistä ja jo viime viikolla otin siemenluettelon Viherlandiasta. Silti en ajattele, että se kaikki on harrastus. Se on osa elämää, osa kevättä, kesää ja vähän syksyäkin.

Ennen sanoin harrastavani lukemista, koska minulla oli aina kirja luettavana ja kävin kirjastossa säännöllisesti. Lapsiperheen arki muutti aikoinaan ajan käyttöä, ja en pitänyt Katto Kassisten, Lasse- tai Tatu ja Patu-kirjojen lukemista ääneen harrastuksena. Se oli ihana osa elämää lasteni kanssa. Muistan myös sanoneeni silloin jollekin, etten lue nykyään mitään, vaikka todellisuudessa luin ääneen kirjoja todella paljon monta vuotta.

Mielessäni harrastukseen liittyy säännöllisyys ja jokin tavoite. Siirtyessäni peltokauden jälkeen sisätiloihin, alan kutoa lapasia ja pipoja. Mutta ei siinäkään ole minun taidoillani sisältöä harrastukseen asti. Kudon, jos tarvitsen tai joku tarvitsee lapaset tai pipon. Tavoitteenani voi olla pipon saaminen valmiiksi, mutta ajankohta voi olla tammikuun tai helmikuun lopussa, tai ensi vuoden tammikuussa.

Ehkä ainoa Wikipedian mukaisen määritelmän harrastuksen säännöllisyydestä täyttää käymäni jumppa kerran viikossa. Se rentouttaa ja pitää toivottavasti ryhdin hyvänä. Jumpassa tavoitteeni on pitää kiinni siitä, että käyn siellä kerran viikossa.

Käyn paljon myös teatterissa, ja se kyllä määritelmän mukaisesti rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Tälläkään kohtaa en sano, että harrastan teatterissa käymistä, vaan käyn teatterissa mielelläni.

Ehkä ongelma on vain ajattelussani. Jos saisin nyt Ystäväni-kirjan täytettäväksi, harrastusten lista olisi siinä aika pitkä.

Tärkeintä on mielestäni, että tekee sellaisia asioita, jotka tekevät onnelliseksi, ja joista nauttii aidosti. Vaikka välillä on kasvimaalla tuntunut, että touhussa ei ole mitään järkeä, silti olen useimmiten siellä onnellinen. Ehkä harrastankin onnellisuutta."

Kiitos Outi Elomaa! Tiivistit omat ajatukseni harrastuksesta ja onnellisuudesta todella hyvin! Minun onnellisuuteni - ja samalla ongelmani - syntyvät siitä, että olen saanut yhdistettyä työn ja harrastuksen ikään kuin yhteen pakettiin. Harrastan onnellisuutta - kulttuuria - mutta tässäkään ei saisi ylisuorittaa. Kuten Outi Elomaa kirjoitti: "Tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää". Tästä lisää ajatuksia kenties seuraavassa postauksessa.