Kansallisteatteri

Tämäkin juttu piti julkaista paremmilla kuvilla Esko Salmisen runoillan (25.4.) jälkeen, mutta kuten muutkin esitykset, tämäkin kevätesitys peruttiin. Nämä kyseiset kuvat nappasin jo helmikuussa, kun kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Kansallisteatterissa. Tämä oli pitkään haavelistalla; päästä katsomaan miltä se ikoninen rakennus sisältä näyttää. 

Esko Salminen (1940-) liittyy olennaisesti haaveeseeni, sillä häntä lähemmäs suomalaisen elokuvan ikonisimpia tähtiä 1940-1960-luvuilta ei taida enää päästä. Näyttelijäperheessä kasvanut Salminen syntyi keskelle teatterimaailmaa. Hän aloitti oman uransa 60-luvulla, joka on jatkunut menestyksekkäästi näihin päiviin saakka. 

Salmisen runoilta jäi nyt ainakin kevään osalta kokematta, mutta nämä kuvat otin Kauppamatkustajan kuolema -esityksen väliajalla. Hannu-Pekka Björkman, Kristiina Halttu, Aku Hirviniemi ja Samuli Niittymäki toivat klassikkoesityksen tähän päivään. Unelmia, odotuksia ja toiveita käsittelevä näytelmä oli toteutettu lavastuksellisesti pienieleisesti, mutta näyttelijäsuorituksiltaan vaikuttavasti.  Kuinka pitkälle yksilö on valmis menemään oman ja perheensä menestyksen tähden? Surumielisessä kokonaisuudessa oli onneksi myös huumoria. 

Arkkitehti Onni Tarjanteen (vuoteen 1906 Törnqvist) suunnittelema ja 1902 valmistunut kivilinna on melkoinen taideteos, joka ylistää suomalaisuutta. Teatterin valmistuminen oli suurelta osin kiinni kansalaiskeräyksin ja lahjoituksin kootuista varoista. Kalusteita hankittiin vähitellen talon ollessa jo käytössä. Tämän vuoksi rakennuksesta ei ollut mahdollista luoda sellaista kokonaistaideteosta kaikkine erikseen suunniteltuine yksityiskohtineen, jollaista 1800-1900-lukujen vaihteessa suosittiin. Esimerkiksi katsomossa oli alun perin ainakin neljänlaisia istuimia, joista toisen parven istuimet olivat kapeampia ja muullakin tavalla vaatimattomampia kuin muut.

Kansallisteatterin taidekokoelman asiantuntija ja talossa taidekierroksia opastava Katriina Pyrrö kertoi Antiikki&Design-lehdessä (2/2020), että "Oli uskalias hanke alkaa rakennuttaa kansallista identiteettiä vahvistavaa instituutiota keskellä venäläistämistoimia. Suomen leijonavaakunat keisarin ja teatterin johtokunnan aitioiden yllä katsomossa herättivät erityisesti venäläisten hallintoviranomaisten epäluulon. Vaakunat sai kuitenkin jäädä, sillä niiden päällä oli vaaditut suuriruhtinaskuntaa edustavat kruunut. Heti itsenäistymisen jälkeen kruunujen päältä tosin poistettiin vallan omenat."

Taide tukee rakennuksen sanomaa niin maalausten kuin veistosten osalta. Yrjö Ollila (1887-1932) toimi pääsalin katossa komeilevan Thalian peili -nimisen teoksen päämaalarina. Teos valmistui 1932, mutta se päätti valitettavasti samana vuonna myös Ollilan elämän, sillä myrkyllisillä lyijymaaleilla työskentely osoittautui kohtalokkaaksi. Teokseen on kuvattu joukko jumalia ja ihmisiä. Teatterin jumalatar Thalia katsoo peiliin. Hänen mallinaan on ollut näyttelijä Elli Tompuri (1880-1962). Kohtalon jumalattaren mallina toimi Heidi Heralan (1960-) isoäiti Heidi Blåfield (1900-1931). Lukevan tytön mallina on istunut puolestaan kirjailija Kirsi Kunnas (1924-) ja muina lapsimalleina tämän Alila-sisar sekä Inari-sisarpuoli.

Taide on yksityiskohdissa vahvasti läsnä; niin taideteosten tekijöissä kuin niiden malleissa. Tiloissa kulkiessa pääsee hyvällä tavalla keskelle mennyttä maailmaa. Ja samalla esityksiä katsellessa kohtaa kulttuurin jatkumon. Näyttelijät ovat näytelleet samalla lavalla jo toista vuosisataa. Näyttelijät vaihtuvat, mutta teatteri ja taide elää. 

Emil Wikström: Impi eli Kanteletar.

Tauno Palon muotokuva.

Joel Rinteen muotokuva, 1971. 

Jalmari Rinteen muotokuva.

Aku Korhosen muotokuva.

Albert Edelfelt: Ida Aalberg, 1902.

Juho Rissanen: Helkajuhlat-fresko, 1928, yksityiskohta.

Menneen ajan tunnelmaa haettiin myös makuhermojen kautta lounastamalla ravintola Elitessä.

Yleensä suunnittelen Helsingin matkat museokohteiden varaan, mutta tämä oli teatteritaiteen ympärille kietoutunut kierros. Kunhan tilanne normalisoituu, tulee varmasti tutkittua tarkemmin myös teattereiden tarjontaa. Mieli huutaa kulttuuria!

Lähteet:
Maarit Mannila: "Thalian temppelin uusi loisto", Glorian Antiikki 37 talvi 2003
Mirva Saukkola: "Teatterin ja taiteen pyhättö", Antiikki&Design 2/2020