Kotona olisi paljon pieniä juttuja näytettäväksi, mutta kaikki ylimääräinen aika tuntuu kuluvan ulkona. Vielä kaksi vuotta sitten olin sitä mieltä, että aikakauslehtien kesä- ja puutarhanumerot olivat tylsiä. En pitänyt pihajuttuja mielenkiintoisina. Kunnes talon ostamisen kylkiäisenä tuli vähän liian iso piha ja ihana perennapenkki, hedelmäpuut ja marjapensaat. Nyt kevättä ja kesää odottaa ihan toisella tavalla. Pihalla pitää käydä päivittäin kiertelemässä ja katselemassa milloin syntyy nuppuja ja milloin ensimmäiset kukat avautuvat. Puutarhaterapia on melko osuva ilmaisu. Viime vuoden puutarhapostaus on katsottavissa täällä.
En ollut mikään puutarhaihminen tai viherpeukalo ennen kodinostoa. Paljon on pitänyt opetella ja opettelua on vielä edessä. Mutta niin sitä vain ihastui näkemäänsä entistä enemmän, kun talven jälkeen huomasi mitä kaikkea puutarha pitää sisällään. Perennapenkki on onneksi runsas eikä vaadi juurikaan kitkemistä, mutta huomaan löytäväni itseni rikkaruohojen kimpusta siitä huolimatta. Pihasta tekee mieli pitää huolta. Samalla tavalla kuin tästä vanhasta talosta. En ole kuitenkaan sellainen "siistitään saksilla nurmikkoa" -tyyppinen henkilö, vaan teen pihajuttuja silloin kun siltä tuntuu.
Sen verran puutarhan hoitotaso on viime kesästä noussut, että pienelle kasvimaatilkulle kokeiltiin istuttaa porkkanaa ja yksi penkkirivi perunaa. Kaksi amppelimansikkaakin vaativat kastelua. Vesi nousee ämpärillä pihalla olevasta kaivosta. Joten jos olette samanlaisia kuin minä kaksi vuotta sitten, eivätkä puutarhakuvat kiinnosta, hypätkää tämän postauksen yli. Mutta jos tunnette omakohtaista rakkautta puutarhaan, jaatte varmasti tunteeni näitä kuvia kohtaan.
Ensikertalaiseltakin näyttää kasvatus onnistuvan. |
Entisten asukkaiden jäljiltä yrttipenkistä oli ilmeisesti karannut ruohosipuli, joka löytyi kun jätti nurmikon pidemmäksi aikaa leikkaamatta. |
Aurinkoista juhannusta!