Minulla ei ole mitään sanottavaa - ja minä sanon sen

Tomi Leppänen: Ei mitään, 2023, läpinäkyvä akryyli, peiliakryyli, neonvalo, lasi, muuntaja.

Näyttely erilaisista taukomerkeistä ei vaikuta ensikuulemalta kovin mielenkiintoiselta. Sellainen Tomi Leppäsen (s.1976, Siilinjärvi) Tauko Paus Pause -näyttely Designmuseossa kuitenkin on. Leppänen sai alkuvuodesta Vuoden graafikko 2023 -tunnustuksen. Visuaalisen viestinnän suunnittelijoiden järjestö Grafia jakaa Vuoden Graafikko -tunnustuksen vuosittain ansiokkaasta työskentelystä visuaalisen viestinnän suunnittelun alueella tai muusta toiminnasta suomalaisen visuaalisen suunnittelun tason ja arvostuksen kohottamiseksi. Yksi Leppäsen tunnetuimpia töitä on Turku Design Festivalille suunniteltu Varför Paris, vi har ju Åbo -printti. Designmuseon näyttely on Tomi Leppäsen palkintonäyttely.

Tomi Leppänen: Piste piste piste, 2023, neonvalo, lasi, liikkeentunnistin, minitietokone.

Tomi Leppänen on tunnettu minimalistisesta suunnittelustaan. Tätä ilmentää hyvin myös palkintonäyttely. Näennäisesti mitäänsanomattomista yksittäisistä merkeistä on saatu merkityksellisiä tuomalla näyttelyyn valoa ja kineettistä liikettä.  Valon ja liikkeen vuoksi näyttelyn tunnelma ei välity kuvista juuri lainkaan. Liike, rytmi, tauko ja toisto ovat oleellisessa osassa monissa teoksissa.

Tomi Leppänen: Piste piste piste, 2023, neonvalo, lasi, liikkeentunnistin, minitietokone.

Huomio on kiinnitetty pisteisiin ja viivoihin. Piste piste piste -teoksessa on kolme neonputkista muodostuvaa ympyrää, jotka syttyvät ja sammuvat luoden mielikuvan etenevästä merkkijonosta. "Kirjoitetussa tekstissä kolme peräkkäistä pistettä voivat edustaa esimerkiksi keskeneräistä ajatusta tai epämiellyttävää taukoa. Viestisovelluksissa peräkkäin vilkkuvat kolme pistettä kertovat kohta saapuvasta viestistä. Jatkuvassa liikkeessä oleva teos kuvastaa odotuksen ja siitä syntyvän tauon jännitettä."

Tomi Leppänen: Piste piste piste, 2023, neonvalo, lasi, liikkeentunnistin, minitietokone.

Tomi Leppänen: Piste piste piste, 2023, neonvalo, lasi, liikkeentunnistin, minitietokone.

Pisteet ovat seinällä niin suuria, että teosajatus avautui vasta näyttelytekstin luettuani. Kuinka nerokasta! Mieli alkaa välittämästi miettiä teosta keskeneräisenä ajatuksena; odottaa lauseen ja ajatuksen jatkumista. Mitä ajatuksesta vielä puuttuu ja kuka sen täydentää? Toisaalta kyseessä voisi olla myös päättymätön asioiden luettelu. Ja mikäli pisteet käännettäisiin seinälle pystysuoraan, ne muistuttaisivat luettelomerkkejä. Erikoisen katsomiskokemuksesta tekee koon lisäksi se, että pisteet ovat kirkkaanvalkoisia eivätkä mustia, kuten ne tekstin joukossa tavallisesti näyttäytyvät.

Tomi Leppänen: Kaksoispiste, 2023, anodisoitu alumiini, teräs, pleksilasi, LED-komponentit, minitietokone.

Pistemaailmassa jatkoi myös punaisilla valoilla vilkkuva Kaksoispiste. "Teos on ohjelmoitu LED-näyttö, jossa vilkkuu kaksoispiste. Digitaalisissa kelloissa sekuntimerkinnässä käytetään tietojärjestelmien standardien mukaisesti kaksoispistettä. Alunperin virransäästösyistä kehitetty kaksoispisteen vilkkuminen tapahtuu sekunnin välein. Se ilmestyy näkyviin puoleksi sekunniksi ja katoaa näkyvistä puoleksi sekunniksi. Teoksessa kaksoispisteen muodostama looppi - ilman ajan etenemistä kertovia numeroita - on yhtä aikaa sekä sekunnin mittainen että ajaton."

Totta. Minä muistan vielä digitaalisten pöytäkellojen ajan, jossa sähkökatkon katkaistessa virran, kello jäi vilkkumaan kaksoispisteineen. Ilman numeroita kaksoispisteen välke antoi tunnelman myös tasaisesta sykkeestä. Punaisen värisenä mieli ei rauhoittunut vaan pikemminkin antoi kiireen tunnetta.

Tomi Leppänen: Edistymispalkki, 2023, anodisoitu alumiini, teräs, pleksilasi, flip-dot -paneelit, liikkeentunnistin, minitietokone. 

Kiireen tunteesta päästään loistavalla aasinsillalla seuraavaan teokseen. Edistymispalkki on varmasti kaikille tuttu, joka on luotu lieventämään stressiä: "Teos on suorakulmion muotoinen hitaasti etenevä edistymispalkki, joka käynnistyy katsojan lähestyessä teosta. Edistymispalkki on tietokoneiden käyttöjärjestelmissä käytettävä symboli, joka visualisoi käyttäjälle suoritettavaan toimintoon, esimerkiksi tiedonsiirtoon kuluvaa aikaa. Edistymispalkin on tutkittu vähentävän odotuksesta aiheutuvaa stressiä ja auttavan positiivisen käyttäjäkokemuksen luomisessa. Teoksessa edistymispalkki visualisoi oman toimintansa edistymistä." 

Miettikää kuinka pienellä asialla odottamisen ärtymystä voidaan helpottaa? Näyttämällä edistymiseen kulunut ja kuluva aika. Riippumatta siitä kuinka pitkään odottamisessa menisi. Nykymaailmassa on kauhistuttava ajatus, että joutuisi odottamaan tuntemattoman määrän aikaa. Ikään kuin aikaa kuluisi hukkaan enemmän sillä, ettei edistymispalkkia näe. Ilman edistymispalkkia odottaja jätetään epämukavaan ja tiedottomaan ilmapiiriin.

Tomi Leppänen: Edistymispalkki, 2023, anodisoitu alumiini, teräs, pleksilasi, flip-dot -paneelit, liikkeentunnistin, minitietokone.

Tomi Leppänen: Edistymispalkki, 2023, anodisoitu alumiini, teräs, pleksilasi, flip-dot -paneelit, liikkeentunnistin, minitietokone.

Edistymispalkki on toteutettu hienosti. Siitä kuuluu miellyttävä ääni, kun mustat osiot kääntyvät valkoisiksi. Edistymisvauhti on myös nykykatsojalle ihailtavan reipas, tosin Leppänen on tehnyt teoksen loppuosaan pienen hidasteen. Harvoinhan edistymispalkki täyttyy ongelmitta ja toivotulla nopeudella alusta loppuun saakka.

Tomi Leppänen: Ei mitään, 2023, läpinäkyvä akryyli, peiliakryyli, neonvalo, lasi, muuntaja.

Sisällöltään mielenkiintoisin ja monitulkintaisin oli Ei mitään  -teos. "Teos koostuu läpinäkyvästä akryylilaatikosta ja sen sisällä olevista sulkumerkeistä. Sulkumerkit eli kaarisulut ovat merkkejä, jotka laitetaan sanojen tai numeroiden ympärille osoittamaan, että niiden tuoma informaatio on erillistä tai vähemmän tärkeää. Teoksessa olevat kaarisulut tekevät sen sijaan niiden välisen tyhjän tilan näkyväksi. Teoksen lähtökohtana on avantgarde-säveltäjä John Cagen (1912-1992) lause: Minulla ei ole mitään sanottavaa / ja minä sanon sen."

Teos näyttäytyy kauempaa aluksi tyhjinä kaarisulkuina. Leppänen on vanginnut teokseen tyhjyyden, jotain jonka katse ja mieli haluaisi täyttää. Vuosiluku, lisätieto.... Kunnes katsoja astuu suoraan teoksen eteen. Akryylilaatikon takaseinä on peiliakryyliä, joka peilaa sen edessä olevan katsojan. Tyhjyys täyttyy omakuvalla, hiljaisuus omilla ajatuksilla. Peilin ajatellaan usein symboloivan omahyväisyyttä, jopa narsismia, mutta kaarisulkujen keskellä katsoja ei voi asettua minkään yläpuolelle. Kaarisulkujen keskellä olen vähemmän tärkeä informaatio. Ja silti olen siinä, vaihtoehtoinen ajatus, lisähuomautus. Minulla ei ole mitään sanottavaa, ja minä sanon sen.

Tomi Leppänen: Ei mitään, 2023, läpinäkyvä akryyli, peiliakryyli, neonvalo, lasi, muuntaja.

Nautin näyttelystä ja sen tunnelmasta. Tomi Leppänen on onnistunut erikoisella tavalla tekemään pienistä merkeistä isoja ja merkityksellisiä. Näyttelytila on teostyylille sopivan kokoinen; kaikkiin teoksiin malttaa paneutua. Mukana on myös yllätyksellinen ominaisuus, sillä kaikki teokset eivät paljastu katsojalle kerralla, vaan kulkiessa tulee käännellä katsetta kulmien ja seinien taakse. Tämän vuoksi näyttelyn nimikin Tauko Paus Pause toimii. Katsoja pysähtyy teosten äärelle. 

Kaikissa on jokin kiehtova ominaisuus, ettei niiden ohitse noin vain kävellä. Mikä tämä on? Mitä tämä tarkoittaa? Miten tämä on toteutettu? Mitä enemmän kysymyksiä, sitä parempi näyttely. Selvistä asioista - piste, kaksoispiste, viiva, katkoviiva jne. - on luotu oivaltavalla tavalla eräänlaisia huutomerkkejä, jotka pakottavat katsojan eteensä ja katsomaan niiden liikettä. En ole koskaan onnistunut viehättymään minimalismista juuri missään muodossa, mutta Leppänen on taikonut siihen runsautta. Runsautta siten, että piste ei ole vain piste, viiva ei ole enää vain viiva ja "pistekin voi olla viiva, joka tuli kävelyltä".

Tomi Leppäsen Tauko Paus Pause -näyttely

on esillä Designmuseossa 27.8.2023 saakka.