Kustaa Saksi: Rajamailla

Kustaa Saksi: (teokset etualalla) Alkumuna, 2015; Naarashirvi, 2021; Anansi, 2021; Proteus, 2021. (teokset takana) Vega, 2021; Gilgamesh, 2021; Sinbad, 2021. Valmistaja: TextielMuseum / TextielLab, Tilburg.

Designmuseossa oli esillä yksi kesän ja syksyn kiehtovimmista näyttelyistä. Kustaa Saksin Rajamailla -näyttely päättyi tänään (15.10.). Näyttely esitteli laajan kokoonpanon Saksin suunnittelemia, jacquard-tekniikalla kudottuja tekstiiliteoksia vuosilta 2013–2023.

Kuvakudosten historia uudessa valossa

Saksin teokset jatkavat ja uudistavat vuosituhantista kuvakudostekniikan perinnettä. Kuvakudoksella tarkoitetaan kangaspuilla kudottua seinäverhoa tai muuta kuvitettua sisustuskudonnaista. Kuvakudokset ovat liittyneet läheisesti kangastapettien historiaan ennen paperitapettien keksimistä. Vanhimmat tunnetut kuvakudokset on löydetty Egyptistä ja ne ajoittuvat 1400-luvulle eaa. Valmistustaito oli kuitenkin jo ennen sitä olemassa itämaisten ja amerikkalaisten kansojen keskuudessa. Länsi-Euroopan vanhimmat kuvakudostyöt ajoittuvat 800-1200-luvuille. Ranska oli 1400-luvulla johtava maa kuvakudosten valmistuksessa. Tunnetuin valmistaja oli Les Gobelins, josta juontuu Suomessakin tunnettu gobeliini-termi. Keskiajalla tärkeimpiä kuvakudosten aiheita olivat Raamatun tapahtumat, pyhimyslegendat ja ritarirunous. 1500-luvulla tekniikan painopiste siirtyi Brysseliin.

Kustaa Saksi: Syvänne, 2016 (vasemmalla), sarjasta Woolgathering, yksityiskokoelma. Löysäillen, 2015 (oikealla), sarjasta Reveille, yksityiskokoelma. Valmistaja: TextielMuseum / TextielLab, Tilburg.

Kustaa Saksin töissä uusi kohtaa vanhan. Nykyaikainen muotokieli ja kuviosuunnittelu yhdistyvät perinteiseen jacquard-kudontatekniikkaan. Luonnonmateriaalien lisäksi hän on hyödyntänyt teoksissaan muun muassa kumi-, metalli-, akryyli- ja fosforilankoja. Saksin tekstiiliteokset toteutetaan tietokoneohjatuilla jacquard-kangaspuilla yhteistyössä Alankomaalaisen Tilburgin TextielMuseumin TextielLabin kanssa.

Minulle tunnetuin kuvakudossarja sijaitsee Pariisissa (Musée de Cluny): Neito ja yksisarvinen, joka ajoittuu 1500-luvulle. Niissä kuvataan vertauskuvallisesti aisteja. Eräänlaisia aisteja, tai aistimuksia, on kuvannut töissään myös Kustaa Saksi. Näyttely tutkii muun muassa hetkiä todellisen ja epätoden välillä, hallusinaatiokokemuksia ja migreenistä aiheutuvia oireita.

Kustaa Saksi: Vega, 2021, sarjasta Mythology. Jacquard-kudonnainen, villa, mohair, akryyli, polyesteri.

Suurikokoiset työt tuntuvat aluksi psykedeeliseltä massalta, kunnes katse tottuu voimakkaisiin väreihin, väriyhdistelmiin ja rajuihin kuvioihin. Kun malttoi pysähtyä tutkimaan yksittäisiä teoksia, kuvakudosten yksityiskohdista alkoi nousta esiin tarinan aiheita.

Kustaa Saksi & IC-98: Odottava maailma, 2017, jacquard-kudonnainen, pellava, akryyli, puuvilla, viskoosi, polyesteri, kapseloidut siemenet. Tilausteos: Victoria and Albert Museum, Goethe Institut, Lontoo. Valmistaja: TextielMuseum / TextielLab, Tilburg.

Maailma vuonna 4017

Suurimman vaikutuksen minuun teki yhden huoneen täyttävä Odottava maailma. Teos on tehty yhteistyössä taiteiljaryhmä IC-98:n kanssa. Metsänvihreältä seinältä valui lattialle valtavana mattona kuvakudos, joka oli täytetty erilaisilla kasveilla. Teos kuvaa maailmaa 2000 vuoden kuluttua. "Vuonna 4017 maapallon ilmasto on lämmennyt, merenpinta on noussut ja ihmiskunta on aikaa sitten kadonnut. Työ esittää Norjan Huippuvuorilla sijaitsevaa Tuomiopäivän holvia. Se on vuonna 2008 perustettu siemenpankki, joka toimii ihmiskunnan viljelykasvien varmuusvarastona."

Taiteilijat etsivät teosta varten kasveja, joiden uskotaan menestyvän tulevaisuuden huomattavasti lämpimämmissä ilmasto-oloissa. "Kuvakudoksessa eri puolilta maailmaa peräisin olevat siemenet ovat versoneet vehreiksi niityiksi. Teokseen on kudottu aitoja kasvien siemeniä, joiden kautta maapallon tulevat, vielä syntymättömät asukkaat ovat siinä läsnä."

Kustaa Saksi & IC-98: yksityiskohta kuvakudoksesta Odottava maailma, 2017.

Teoksessa on vahvasti viitteitä myöhäiskeskiaikaiseen millefleur (ransk. tuhat kukkaa)-tyyliin, jota käytettiin paljon eurooppalaisissa gobeliineissa myöhäiskeskiajalla ja varhaisrenessanssissa. Teos oli samaan aikaan surumielinen ja lohdullinen.

Teokseen kuvatut kasvit:

• Agrostis capillaris (nurmirölli)
• Angelica archangelica (väinönputki)
• Brassica rapa ssp. campestris (satokaali)
• Chamaenerion angustifolium (maitohorsma)
• Deschampsia flexuosa (metsälauha)
• Elymus mutabilis (villivehnät)
• Festuca rubra (punanata)
• Hordeum jubatum (partaohra)
• Phleum alpinum (pohjantähkiö)
• Poa pratensis (niittynurmikka)
• Polenomium boreale (karvasinilatva)
• Rheum rhabarbarum (raparperi)
• Rhodiola rosea (ruusujuuri)
• Ribes rubrum (punaherukka)
• Rubus chamaemorus (suomuurain)
• Solanum tuberosum (peruna)
• Taraxacum officinale (voikukka)
• Trifolium pratense ssp. pratense (puna-apila)
• Trifolium repens var. repens (valkoapila)
• Vaccinium vitis-idaea (puolukka)
• Vicia cracca (hiirenherne)
• Vicia sepium (aitovirna)

Kustaa Saksi: Alkumuna, 2015, sarjasta Reveille, jacquard-kudonnainen, mohair, villa, akryyli, polyesteri. Valmistaja: TextielMuseum / TextielLab, Tilburg.

Fraktaalit ja myytit

Näyttelytekstit kertoivat Kustaa Saksin viehätyksen myytteihin ja fraktaaleihin. "Lukiessaan pojalleen satuja ja kansantaruja Saksi on pannut merkille, kuinka tietyt teemat toistuvat kautta aikojen eri kulttuurialueiden kirjallisuudessa. Fraktaatilla tarkoitetaan muotoa, jonka yksityiskohdat jatkuvat toisteisesti äärettömiin. Tällaisia muotoja ovat esimerkiksi saniaisten lehdet, puiden oksat ja lumihiutaleet. Myytit ovat tarinoita, joita on kerrottu toisteisesti jo tuhansia vuosia. Saksi näkee myyteissä ja fraktaaleissa samankaltaisuutta."

Kustaa Saksi: ykstyiskohta kuvakudoksesta Alkumuna, 2015.

Yksi tunnetuimmista myyteistä on tarina maailman luomisesta. Se on monissa kulttuureissa toistuva tarina. Kalevalassa maailma syntyi sotkan munasta:

"(---) Niin silloin ve'en emonen,

veen emonen, ilman impi,

nosti polvea merestä,

lapaluuta lainehesta

sotkalle pesän sijaksi,

asuinmaaksi armahaksi.

(---) Lentelevi, liitelevi,

päähän polve laskeuvi.

Siihen laativi pesänsä,

muni kultaiset munansa:

kuusi kultaista munoa,

rautamunan seitsemännen.

(---) Vavahutti polveansa,

järkytti jäseniänsä:

munat vierähti vetehen,

meren aaltohon ajaikse;

karskahti munat muruiksi,

katkieli kappaleiksi.

Ei munat mutahan joua,

siepalehet veen sekahan.

Muuttuvat murut hyviksi,

kappalehet kaunoisiksi:

munasen yläinen puoli

alaiseksi maaemäksi,

munasen yläinen puoli

yläiseksi taivahaksi;

yläpuoli ruskeaista

päivöseksi paistamahan,

yläpuoli valkeaista,

se kuuksi kumottamahan;

mi munassa kirjavaista,

ne tähiksi taivahalle,

mi munassa mustukaista,

nepä ilman pilviöiksi."

Myös Kustaa Saksi on kuvannut maailman synnyn teokseensa Alkumuna. Teoksessa on paitsi fraktaalimuotoja myös muun muassa tähtikuvioita ja tähtimerkkejä sekä egyptiläinen hautoja ja vainajia suojeleva Anubis-jumala.

Kustaa Saksi: ykstyiskohta kuvakudoksesta Alkumuna, 2015.

Kustaa Saksi: ykstyiskohta kuvakudoksesta Alkumuna, 2015.

Kustaa Saksi: Proteus, 2021, sarjasta Mythology, jacquard-kudonnainen, mohair, alpakan villa, akryyli, polyesteri. Valmistaja: TextielMuseum / TextielLab, Tilburg.

"Tarinat ovat usein kudottuja juonia. Ne sisältävät monimutkaisia juonenkäänteitä, jotka muistuttavat kudonnan kompleksisuutta ja tarkkuutta. Saksista on kiehtovaa, kuinka kansanperinne, luonto ja tekstiilit kietoutuvat yhteen. Esimerkiksi kudonta ja hämähäkit yhdistetään monissa kulttuureissa toisiinsa. Kuten lahjakas kutoja Arakhne, jonka Athena-jumala muutti hämähäkiksi, tai Anansi, hämähäkkihahmoinen kujeilija." Kustaa Saksi on suunnitellut useisiin teoksiin seittimäisiä kuvioita hämähäkkeineen.

Kustaa Saksi: Arakhnen seitti, 2013, sarjasta Hypnopompic, jacquard-kudonnainen, mohair, villa, akryyli, polyesteri. Valmistaja: TextielMuseum / TextielLab, Tilburg.

Tekniikan merkitys

Kustaa Saksi aloitti jacquard-tekniikkakokeilut 12 vuotta sitten. Ideointivaiheen jälkeen Saksi luonnostelee ideansa kynällä, siveltimellä ja tietokoneella. Luonnos esitellään TextielLabin kudontatiimilleja prosessi käynnistyy tuotekehittäjä Stef Mieron kanssa. Tämän jälkeen jokainen luonnoksessa oleva kuvio ja väri muunnetaan tietokoneen avulla digitaaliseen muotoon. Lopuksi työpajassa alkaa kudontavaihe, johon taiteilija osallistuu useiden päivien ajan. Jacquard-tekniikassa kuvio kudotaan langalla osaksi kangasta, kirjailemisen tai painamisen sijaan.

Kustaa Saksi: yksityiskohta jacquard-kudonnaisesta Käkkärä, 2022, mohair, alpakan villa, akryyli, polyesteri. Valmistaja: TextielMuseum / TextielLab, Tilburg.

Saksille on tärkeää väri- ja materiaalivalintojen tuottamaan tunnelmaan. Saksin mukaan kuvakudokset sisältävät aistinvaraista tietoa, jonka voi havaita vain koskettamalla. Lankojen materiaalit ja kudoksen rakenne välittävät viestejä: metalli kylmyyttä, mohair pehmeyttä ja silkki sileyttä.

Migreenin muodonmuutos

Migreenistä kärsineenä jännitin etukäteen, että miltä teokset tuntuisivat. Uutisissa oli kirjoitettu, kuinka Kustaa Saksin "migreeni voi näyttää kauniilta", mutta kaikki sairaudesta kärsivät tietävät, että kohtaus on todella epämiellyttävä, jopa lamauttava. Migreenistä alkunsa saaneet teokset oli onneksi sijoitettu omaan huoneeseen, jolloin tilasta saattoi poistua, mikäli teokset altistivat kohtaukselle.

Saksi on kärsinyt migreenistä seitsemänvuotiaasta lähtien. Muutama vuosi sitten hän päätti käyttää migreenikohtauksiaan teostensa lähdemateriaalina. Hän halusi voittaa sairauteen liittyviä pelkoja ja yrittää löytää asiasta jotain kaunista.

Kustaa Saksi: (teokset vasemmalta oikealle) Verso, Arkkityyppejä, Hyökkäys, 2018. Kaikki teokset ovat sarjasta First Symptoms. Jacquard-kudonnaiset. Valmistaja: TextielMuseum / TextielLab, Tilburg.

Huoneessa oli samaan aikaan kanssani kolme vanhempaa naista, joista kaksi kertoi kärsivänsä migreenistä. Toisella oireet ovat olleet niin pahoja, että hän huomasi altistuvansa tilassa migreenikuvia katsellessaan. Hän tunnisti kuvakudoksista samanlaisia kuvioita, joita itse kokee migreenin auraoireena.

"Migreeni on osin periytyvä neurologinen sairaus, joka aiheuttaa voimakkaita, toistuvia päänsärkyjä ja saattaa johtaa myös toimintakyvyn osittaiseen menetykseen. Noin kolmasosa migreenipotilaista saa näköhäiriöitä eli auraoireita. Visuaaliset auraoireet saattavat olla välkkyviä sahalaitamaisia kuvioita, sokeita kohtia näkökentässä tai näköhavaintojen vääristymiä. Niiden uskotaan johtuvan aktiviteetista aivojen visuaalista tietoa käsittelevässä osassa."

Kustaa Saksi: (teokset vasemmalta oikealle): Hyökkäys, Aura, Täydessä kukassa, 2018. Kaikki teokset ovat sarjasta First Symptoms. Jacquard-kudonnaiset. Valmistaja: TextielMuseum / TextielLab, Tilburg.

Minä en ole itse onnekseni kärsinyt auraoireista, joten pystyin löytämään teoksista sitä kauneutta, mitä Saksi oli kenties toivonut. Hän on kuvannut teoksissaan migreenin eri vaiheita. Tosin viimeinen teos Täydessä kukassa oli niin voimakas, etten pystynyt katsomaan sitä yhtä rennosti kuin huoneen muita teoksia. Huomasin jännittäväni purentalihaksia vahvasti yhteen, joten jonkinlaisen ärsykkeen teos synnytti. Kyseinen teos kuuluu EMMA - Espoon modernin taiteen museon kokoelmiin.

Kustaa Saksi: Täydellinen putous, 2023, jacquard-kudonnainen, mohair, viskoosi, akryyli, heijastava polyesteri, kumi. Valmistaja: TextielMuseum / TextielLab, Tilburg.

Haavekuvia luonnosta

Odottava maailma -teoksen lisäksi häkellyin katosta lattiaan kurkottelevista kuvakudoksista, joihin oli yhdistetty rauhoittava äänimaailma. Ideal Fall / Täydellinen putous ja Metsän poika -teokset toivat mieleen aasialaiset kuvakääröt, jotka jatkuvat ja jatkuvat. Täydellinen putous -teokseen oli yhdistetty Marko Nybergin äänimaailma. Teosta varten Saksi ohjeisti tekoälyä luomaan ehdotuksen ihanteellisesta maailmasta. Osa ehdotuksista muistuttivat unenomaista metsää, toisissa näkyi tyypillistä paratiisikuvastoa: vehreää kasvillisuutta ja japanilaista puutarhaa. Ehdotusten joukossa oli yllättävän usein mukana vesiputous. Kustaa Saksi valitsi tekoälyn luomista ehdotuksista sopivimmat Täydelliseen putoukseensa.

Kustaa Saksi: Metsän poika, 2023, jacquard-kudonnainen, mohair, viskoosi, akryyli, polyesteri, kupari. Valmistaja: TextielMuseum / TextielLab, Tilburg.

Huoneen teoksista pidin enemmän vihreäsävyisestä Metsän pojasta. "Teoksessa oleva hahmo on saanut inspiraationsa tunteesta, jonka Aleksis Kiven kirjoittama Metsämiehen laulu Kustaa Saksissa synnyttää. Kivi kirjoitti runon Seitsemän veljestä -romaaninsa hahmolle, joka lauloi yhteydestään metsään. Riemukkaan runon ovat myöhemmin säveltäneet lauluksi muun muassa Yrjö Kilpinen, Jean Sibelius ja Kaj Chydenius. Saksin lapsuudenmaisemat, suomalaiset metsät, ovat taiteilijan voiman ja hyvinvoinnin lähde. Metsä on paikka, jota hän kaipaa eniten nykyisessä, täysin rakennetussa asuinympäristössään [Amsterdamissa]."   

"Terve metsä, terve vuori,

terve metsän ruhtinas!

Täs on poikas uljas nuori,

esiin käy hän voimaa täys

kuin tuima tunturin tuuli.

Metsän poika tahdon olla,

sankar jylhän kuusiston

Tapiolan vainiolla

karhun kanssa painii lyön,

ja maailma Unholaan jääköön.

Ihana on täällä rauha,

urhea on taistelo.

Myrsky käy ja metsä pauhaa,

tulta iskee pitkäinen,

ja kuusi ryskyen kaatuu.

Viherjäisell lattialla,

mis ei seinät hämmennä,

tähtiteltin korkeen alla

käyskelen ja laulelen,

ja kaiku ympäri kiirii.

Kenen ääni kiirii siellä,

metsän immen lempeän.

Liehtarina miehen tiellä

hienohelma hyppelee,

ja kultakiharat liehuu.

Metsän poika tahdon olla,

sankar jylhän kuusiston

Tapiolan vainiolla

karhun kanssa painii lyön,

ja maailma unholaan jääköön."

-Aleksis Kivi: Metsämiehen laulu-

Kustaa Saksi: Elämän puu, 2013, sarjasta Hypnopompic, jacquard-kudonnainen, mohair, akryyli. Valmistaja: TextielMuseum / TextielLab, Tilburg.

Tekstiilitaiteen tulevaisuuden mahdollisuudet?

Näyttelyssä vaeltelu tuntui hyvältä. Kävijöitä oli paljon, mutta kaikki antoivat toisilleen tilaa teosten äärellä. Designmuseon näyttelytilat olivat sopivan kokoiset näyttelyä varten. Teoksia oli näyttelyssä nytkin runsaasti, mutta eri tiloihin jaetut kokonaisuudet olivat maltillisia. Vielä isommassa mittakaavassa näyttely olisi todennäköisesti tuonut itselleni väsymyksen, tai päänsärkyä.

Pidän tekstiilitaiteesta (vaikka se ei kuulu vahvuuksiini) ja luulen, että tähän samaan on herännyt moni muukin, etenkin kasvaneen ryijyinnostuksen vuoksi. Tekstiiliteokset eivät ole menettäneet merkitystään alkuperäisestä, vaikka muotokieli on muuttunut; ne tuovat tiloihin lämpöä, parantavat akustiikkaa ja näyttävät kauniilta. Kustaa Saksin kuvakudokset kulkevat taidehistoriassa muun muassa Väinö Blomstedtin (1871-1947), Hugo Simbergin (1873-1917), Akseli Gallen-Kallelan (1865-1931), Eva Anttilan (1894-1993), Dora Jungin (1906-1980) ja Kirsti Rantasen (1930-2020) jalanjäljissä. Saksi on kuitenkin uskaltautunut ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan isommin ja räikeämmin kuin edeltäjänsä. Mielenkiintoista nähdä mihin uudet teknologiat tekstiiliperinteen voivatkaan viedä.

Kustaa Saksin Rajamailla -näyttely oli esillä Designmuseossa 5.5.-15.10.2023.

*Tekstilainaukset ovat Designmuseon näyttelyteksteistä.

Minulla ei ole mitään sanottavaa - ja minä sanon sen

Tomi Leppänen: Ei mitään, 2023, läpinäkyvä akryyli, peiliakryyli, neonvalo, lasi, muuntaja.

Näyttely erilaisista taukomerkeistä ei vaikuta ensikuulemalta kovin mielenkiintoiselta. Sellainen Tomi Leppäsen (s.1976, Siilinjärvi) Tauko Paus Pause -näyttely Designmuseossa kuitenkin on. Leppänen sai alkuvuodesta Vuoden graafikko 2023 -tunnustuksen. Visuaalisen viestinnän suunnittelijoiden järjestö Grafia jakaa Vuoden Graafikko -tunnustuksen vuosittain ansiokkaasta työskentelystä visuaalisen viestinnän suunnittelun alueella tai muusta toiminnasta suomalaisen visuaalisen suunnittelun tason ja arvostuksen kohottamiseksi. Yksi Leppäsen tunnetuimpia töitä on Turku Design Festivalille suunniteltu Varför Paris, vi har ju Åbo -printti. Designmuseon näyttely on Tomi Leppäsen palkintonäyttely.

Tomi Leppänen: Piste piste piste, 2023, neonvalo, lasi, liikkeentunnistin, minitietokone.

Tomi Leppänen on tunnettu minimalistisesta suunnittelustaan. Tätä ilmentää hyvin myös palkintonäyttely. Näennäisesti mitäänsanomattomista yksittäisistä merkeistä on saatu merkityksellisiä tuomalla näyttelyyn valoa ja kineettistä liikettä.  Valon ja liikkeen vuoksi näyttelyn tunnelma ei välity kuvista juuri lainkaan. Liike, rytmi, tauko ja toisto ovat oleellisessa osassa monissa teoksissa.

Tomi Leppänen: Piste piste piste, 2023, neonvalo, lasi, liikkeentunnistin, minitietokone.

Huomio on kiinnitetty pisteisiin ja viivoihin. Piste piste piste -teoksessa on kolme neonputkista muodostuvaa ympyrää, jotka syttyvät ja sammuvat luoden mielikuvan etenevästä merkkijonosta. "Kirjoitetussa tekstissä kolme peräkkäistä pistettä voivat edustaa esimerkiksi keskeneräistä ajatusta tai epämiellyttävää taukoa. Viestisovelluksissa peräkkäin vilkkuvat kolme pistettä kertovat kohta saapuvasta viestistä. Jatkuvassa liikkeessä oleva teos kuvastaa odotuksen ja siitä syntyvän tauon jännitettä."

Tomi Leppänen: Piste piste piste, 2023, neonvalo, lasi, liikkeentunnistin, minitietokone.

Tomi Leppänen: Piste piste piste, 2023, neonvalo, lasi, liikkeentunnistin, minitietokone.

Pisteet ovat seinällä niin suuria, että teosajatus avautui vasta näyttelytekstin luettuani. Kuinka nerokasta! Mieli alkaa välittämästi miettiä teosta keskeneräisenä ajatuksena; odottaa lauseen ja ajatuksen jatkumista. Mitä ajatuksesta vielä puuttuu ja kuka sen täydentää? Toisaalta kyseessä voisi olla myös päättymätön asioiden luettelu. Ja mikäli pisteet käännettäisiin seinälle pystysuoraan, ne muistuttaisivat luettelomerkkejä. Erikoisen katsomiskokemuksesta tekee koon lisäksi se, että pisteet ovat kirkkaanvalkoisia eivätkä mustia, kuten ne tekstin joukossa tavallisesti näyttäytyvät.

Tomi Leppänen: Kaksoispiste, 2023, anodisoitu alumiini, teräs, pleksilasi, LED-komponentit, minitietokone.

Pistemaailmassa jatkoi myös punaisilla valoilla vilkkuva Kaksoispiste. "Teos on ohjelmoitu LED-näyttö, jossa vilkkuu kaksoispiste. Digitaalisissa kelloissa sekuntimerkinnässä käytetään tietojärjestelmien standardien mukaisesti kaksoispistettä. Alunperin virransäästösyistä kehitetty kaksoispisteen vilkkuminen tapahtuu sekunnin välein. Se ilmestyy näkyviin puoleksi sekunniksi ja katoaa näkyvistä puoleksi sekunniksi. Teoksessa kaksoispisteen muodostama looppi - ilman ajan etenemistä kertovia numeroita - on yhtä aikaa sekä sekunnin mittainen että ajaton."

Totta. Minä muistan vielä digitaalisten pöytäkellojen ajan, jossa sähkökatkon katkaistessa virran, kello jäi vilkkumaan kaksoispisteineen. Ilman numeroita kaksoispisteen välke antoi tunnelman myös tasaisesta sykkeestä. Punaisen värisenä mieli ei rauhoittunut vaan pikemminkin antoi kiireen tunnetta.

Tomi Leppänen: Edistymispalkki, 2023, anodisoitu alumiini, teräs, pleksilasi, flip-dot -paneelit, liikkeentunnistin, minitietokone. 

Kiireen tunteesta päästään loistavalla aasinsillalla seuraavaan teokseen. Edistymispalkki on varmasti kaikille tuttu, joka on luotu lieventämään stressiä: "Teos on suorakulmion muotoinen hitaasti etenevä edistymispalkki, joka käynnistyy katsojan lähestyessä teosta. Edistymispalkki on tietokoneiden käyttöjärjestelmissä käytettävä symboli, joka visualisoi käyttäjälle suoritettavaan toimintoon, esimerkiksi tiedonsiirtoon kuluvaa aikaa. Edistymispalkin on tutkittu vähentävän odotuksesta aiheutuvaa stressiä ja auttavan positiivisen käyttäjäkokemuksen luomisessa. Teoksessa edistymispalkki visualisoi oman toimintansa edistymistä." 

Miettikää kuinka pienellä asialla odottamisen ärtymystä voidaan helpottaa? Näyttämällä edistymiseen kulunut ja kuluva aika. Riippumatta siitä kuinka pitkään odottamisessa menisi. Nykymaailmassa on kauhistuttava ajatus, että joutuisi odottamaan tuntemattoman määrän aikaa. Ikään kuin aikaa kuluisi hukkaan enemmän sillä, ettei edistymispalkkia näe. Ilman edistymispalkkia odottaja jätetään epämukavaan ja tiedottomaan ilmapiiriin.

Tomi Leppänen: Edistymispalkki, 2023, anodisoitu alumiini, teräs, pleksilasi, flip-dot -paneelit, liikkeentunnistin, minitietokone.

Tomi Leppänen: Edistymispalkki, 2023, anodisoitu alumiini, teräs, pleksilasi, flip-dot -paneelit, liikkeentunnistin, minitietokone.

Edistymispalkki on toteutettu hienosti. Siitä kuuluu miellyttävä ääni, kun mustat osiot kääntyvät valkoisiksi. Edistymisvauhti on myös nykykatsojalle ihailtavan reipas, tosin Leppänen on tehnyt teoksen loppuosaan pienen hidasteen. Harvoinhan edistymispalkki täyttyy ongelmitta ja toivotulla nopeudella alusta loppuun saakka.

Tomi Leppänen: Ei mitään, 2023, läpinäkyvä akryyli, peiliakryyli, neonvalo, lasi, muuntaja.

Sisällöltään mielenkiintoisin ja monitulkintaisin oli Ei mitään  -teos. "Teos koostuu läpinäkyvästä akryylilaatikosta ja sen sisällä olevista sulkumerkeistä. Sulkumerkit eli kaarisulut ovat merkkejä, jotka laitetaan sanojen tai numeroiden ympärille osoittamaan, että niiden tuoma informaatio on erillistä tai vähemmän tärkeää. Teoksessa olevat kaarisulut tekevät sen sijaan niiden välisen tyhjän tilan näkyväksi. Teoksen lähtökohtana on avantgarde-säveltäjä John Cagen (1912-1992) lause: Minulla ei ole mitään sanottavaa / ja minä sanon sen."

Teos näyttäytyy kauempaa aluksi tyhjinä kaarisulkuina. Leppänen on vanginnut teokseen tyhjyyden, jotain jonka katse ja mieli haluaisi täyttää. Vuosiluku, lisätieto.... Kunnes katsoja astuu suoraan teoksen eteen. Akryylilaatikon takaseinä on peiliakryyliä, joka peilaa sen edessä olevan katsojan. Tyhjyys täyttyy omakuvalla, hiljaisuus omilla ajatuksilla. Peilin ajatellaan usein symboloivan omahyväisyyttä, jopa narsismia, mutta kaarisulkujen keskellä katsoja ei voi asettua minkään yläpuolelle. Kaarisulkujen keskellä olen vähemmän tärkeä informaatio. Ja silti olen siinä, vaihtoehtoinen ajatus, lisähuomautus. Minulla ei ole mitään sanottavaa, ja minä sanon sen.

Tomi Leppänen: Ei mitään, 2023, läpinäkyvä akryyli, peiliakryyli, neonvalo, lasi, muuntaja.

Nautin näyttelystä ja sen tunnelmasta. Tomi Leppänen on onnistunut erikoisella tavalla tekemään pienistä merkeistä isoja ja merkityksellisiä. Näyttelytila on teostyylille sopivan kokoinen; kaikkiin teoksiin malttaa paneutua. Mukana on myös yllätyksellinen ominaisuus, sillä kaikki teokset eivät paljastu katsojalle kerralla, vaan kulkiessa tulee käännellä katsetta kulmien ja seinien taakse. Tämän vuoksi näyttelyn nimikin Tauko Paus Pause toimii. Katsoja pysähtyy teosten äärelle. 

Kaikissa on jokin kiehtova ominaisuus, ettei niiden ohitse noin vain kävellä. Mikä tämä on? Mitä tämä tarkoittaa? Miten tämä on toteutettu? Mitä enemmän kysymyksiä, sitä parempi näyttely. Selvistä asioista - piste, kaksoispiste, viiva, katkoviiva jne. - on luotu oivaltavalla tavalla eräänlaisia huutomerkkejä, jotka pakottavat katsojan eteensä ja katsomaan niiden liikettä. En ole koskaan onnistunut viehättymään minimalismista juuri missään muodossa, mutta Leppänen on taikonut siihen runsautta. Runsautta siten, että piste ei ole vain piste, viiva ei ole enää vain viiva ja "pistekin voi olla viiva, joka tuli kävelyltä".

Tomi Leppäsen Tauko Paus Pause -näyttely

on esillä Designmuseossa 27.8.2023 saakka.