Synttärityttö kulttuurin keskellä

Uusi vuosi ja uusi syntymäpäivä. Vuosi sitten toivoin vähän rauhallisempaa työtahtia, mutta se toteutui vasta loppuvuodesta. Josko tämä vuosi olisi tahdiltaan sellainen, että aikaa jäisi töiden ohessa muuhunkin mukavaan, nyt kun opinnotkin on saatettu päätökseen.

Behm.

Mount Fool.

Rehellisyyden nimissä on kyllä myönnettävä, että sitä muutakin mukavaa on vapaa-ajalla tehty, kun aikaa on vain ottanut itselleen. Kalenteri oli etenkin loppuvuodesta täynnä erilaisia kulttuuritapahtumia. Koronavuosien jälkeen teinkin tietoisen päätöksen, että haluan nähdä ja kokea kulttuuria nyt, kun siihen on taas mahdollisuus. Monet lienevät tehneet samoin, sillä ainakin museokentältä on kuulunut hyviä uutisia, että kävijäennätyksiä on rikottu.

• Viime vuonna kulutin Museokorttia 28 kertaa. 
• Galleriavierailuja ja Museokortin ulkopuolisia näyttelykohteita en ole tilastoinut, mutta niitäkin lienee ainakin parisenkymmentä.
• Teatterissa vierailin 12 kertaa.
• Yksittäisiä musiikkikeikkoja kertyi ainakin 14.
• Elokuvateatterikäyntejä noin 7.
• Yksi stand up -ilta.
• Kuuntelin livenä Anna Kortelaisen ja etänä Liisa Väisäsen kulttuuriluennot.
• Osallistuin Pohjois-Savon kulttuurifooruumiin (osittain työjuttu).
• Osallistuin Savilahden Valoilmiö -tilaisuuteen, jossa esiteltiin alueelle hankitut julkisen taiteen teokset.

Helsingin Kaupunginteatteri: Pieni merenneito.

Jätin listauksen ulkopuolelle töihin ja opintoihin liittyvät kulttuuritilaisuudet ja omat luennot, vaikka välillä rajan vetäminen siihen, mikä on työasia ja mikä kuuluu vapaa-aikaan, on vähän häilyvää. Koen, että molemmat puolet tukevat toisiaan, kun liikun kulttuurin parissa. "Vapaan" kirjallisuuden lukeminen on jäänyt vähemmälle, sillä opintojen ja töiden ohessa lukeminen on tuntunut vaivalloiselta. Tähän haluaisin tänä vuonna panostaa enemmän.

Uuden vuoden lupausten tekeminen tuntuu vaikealta, sillä tässä hetkessä liika tavoitteellisuus tuntuu tukahduttavalta. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että on hyvä juuri näin. Koen, että tärkein ammatillinen saavutukseni oli aikoinaan taidehistorian opinnoista valmistuminen (sillä se oli usean vuoden ajan isoin haaveeni), ja kaikki mitä on tapahtunut sen jälkeen, on ollut vain plussaa. En sano, etteikö haaveita ja tavoitteita olisi edelleen eri elämän osa-alueilla, mutta nyt tuntuu, että voisin hetken nauttia siitä mitä minulla on. Mielestäni elämä juoksee ohi, jos koko ajan vain tavoittelee jotain, eikä koskaan pysähdy huomaamaan, mitä kaikkea on jo saavuttanut. Eikä niiden saavutusten tarvitse olla elämää suurempia. Itse toivon, että tärkein saavutukseni olisi se, että ihmiset ympärilläni ajattelisivat, että olen huomannut heidät ja kohdellut heitä oikein. Sillä tavoitteli tässä maailmassa mitä tahansa, harva meistä lopulta saa mitään puhtaasti yksikseen tekemällä. En minä ainakaan.

Lempeyttä ja myötätuntoa alkaneeseen vuoteen!