ITE-Aulis-kotimuseo

Kaksi vuotta sitten kihelmöin riemua, sillä Suonenjoen Kellarikalleriassa (2022) oli esillä Aulis Jalkasen tekemää taidetta. Taiteen määrä, monipuolisuus, kekseliäisyys ja tekninen taituruus olivat huikeita. En ollut tuota aiemmin miehestä kuullutkaan.

Aulis Jalkanen (1935-2023) oli itseoppinut taiteilija, joka löydettiin valtakunnallisesti Maaseudun sivistysliiton tekemässä ITE-taiteilijoiden kartoituksessa 2021-2022. ITE tulee sanoista itse tehty elämä.

Suonenjoen Herralanmäellä lähes koko ikänsä asunut Aulis teki taidetta läpi elämänsä. Ensimmäiset öljyvärinsä hän sai naapuristaan, Ylämäen talon pojilta 1950-luvulla.  Viimeiset vuodet Aulis vietti Suonenjoen palvelutalossa ja alkoi olla huolissaan siitä, mitä hänen kotitalolleen ja kaikelle taiteelle tulisi tapahtumaan. Tähän huoleen vastasi muun muassa paikallisten perustama ITE-Aulis ry, joka alkoi luetteloida Auliksen kotitilalla olevaa taidetta.  He avasivat Auliksen talon kotimuseona kesällä 2023. Onneksi Aulis ehti itse vielä eläessään nähdä tämän suojelutyön tapahtuvan ja pääsi osallistumaan kotimuseonsa avajaisiin.

"Museon slogan 'Tavallinen talo ihmeitä täynnä' kuvaa hyvin kotimuseota.

-Myös Aulis itse oli tavallinen, mutta täynnä ihmeitä. Tunsimme hänet [Suonenjoen] taideseuran jäsenenä vuosikymmeniä, mutta koskaan hän ei tuonut esille itseään tai osaamistaan, vaan oli pikemminkin hyvin huomaamaton. Siksi tämä kaikki oli meille valtavan suuri hämmästys, kertoo ITE-Aulis ry:n aktiivi Anja Jääskeläinen." (Helena Nyman, Paikallislehti Sisä-Savo 25.7.2024) 

Vierailin Auliksen kotimuseossa nyt ensimmäistä kertaa. Pihapiiriin kuuluu asuinrakennuksen lisäksi ulkorakennuksia ja kahden hehtaarin peltoalue.

Lapsuus

Kellarikallerian näyttelyssä kävi ilmi Auliksen taidokkuus ja palo taiteen tekemiseen monissa muodoissaan. Kotimuseossa pääsin syventymään Auliksen henkilökohtaiseen elämään tarkemmin oppaiden kertomana.

Auliksen lapsuuskuva.

Varhaislapsuus Herralanmäellä vaikutti olevan onnellista aikaa. Aulis oli vanhempiensa Inkerin ja Yrjön ainut lapsi. Suru kohtasi perhettä varhain Yrjön kaaduttua jatkosodassa 3. helmikuuta 1942. Aulis oli tuolloin 7-vuotias. Inkeri jäi ylläpitämään pientilaa. Aulis joutui nopeasti kasvamaan maanviljelijäksi ja metsänhoitajaksi.

Yrjö Jalkanen.

Taide

Kotiaskareiden ohella Auliksen harrastuksiin kuului piirtäminen. Inkeri-äiti oli kannustava Auliksen taiteelliselle lahjakkuudelle, mutta kuten Aulis itse sanoi:

"Ei ollut mitään suunnitelmaa taideopinnoista ammattina. Kyllä se oli siellä kotona se työmaa. Ja metässä minä aloin tehä, minkä pystyin, koottiin polttopuut ja vähitellen myyntipuutakin aloin tehä ja ajaa tien varteen hevosella. Sitten aika pian tuli metsänhoitoyhdistys ja metsän leimaaminen"

Kuvataide kulki kuitenkin koko ajan arjessa mukana. Kun aikaa jäi, Aulis hakeutui kansalaisopiston ja paikallisen taideseuran kursseille. 22-vuotiaana hän opiskeli työnteon lomassa piirtämisen ABC-opinnot kirjekurssina.

Työnteon lomassa syntyivät myös erilaiset kuvalliset päiväkirjat, joihin Aulis tallensi päivien tapahtumia. Päivän kuva -vihkoja syntyi miltei 40 kappaletta vuosina 1957-1966.

Aulis syntyi perheeseen, jossa muistoille annettiin arvoa. Tämä muistojen vaaliminen, kerääminen ja siirtäminen tarttui myös Aulikseen. Järjestelmällisyys, kierrättäminen ja kerääminen näkyy kotimuseossa, jossa taiteen tekemiseen on hyödynnetty kaikkea maitotölkeistä tulitikkuaskien kansiin. Pihavajassa näkyy kuinka puu- ja kivimateriaalia on käytetty pienintä oksaa ja kivenmurua myöten. Kaikki on lajiteltu siististi eri laatikoihin, purkkeihin ja hyllyihin. Kerääminen ja asioiden listaaminen oli Aulikselle oma taiteenlajinsa.

Taiteen ilmaisun pohja oli realistinen. Auliksen taidetta on kuitenkin vaikea lokeroida, sillä tyylisuuntia, aiheita ja tekotapoja oli paljon. On arvioitu, että hänen kuvallinen tuotanto kattaa ainakin 5000 nimikettä. Myös erilaisia materiaaliin liittyviä kokeiluja on runsaasti: 

"Teosten lähtökohta on realismissa. Jotkut teoksista ovat ekspressionistisia, jotkut impressionistisia ja modernin ilmaisun puolelta löytyy kubismia, futurismia ja surrealismia. Myös abstrakti ilmaisu kiehtoi Aulista, olipa kysymys sitten maalamisesta tai veistämisestä."

Metsä

Metsä oli Aulikselle työpaikka, mutta samalla myös loputon luovuuden ja elpymisen lähde. Metsä toimi havaintoympäristönä ja materiaalipankkina. Kivet, käävät, puut ja käppyrät muuttuivat Auliksen käsittelyssä osaksi veistoksia ja muita taideteoksia. Hän rakasti lintuja ja tutki luontoon liittyviä ilmiöitä lukemalla luontolehtiä ja tekemällä itse havaitoja muun muassa piirtämällä, maalaamalla ja veistämällä luontoon liittyviä aiheita. Myös Lapin luonto kiehtoi häntä.

"Auliksen metsään liittyi monesti myös mytologiaa. Hänen metsässään voi törmätä koivunaiseen, itkevään karhuun tai tiikerimäiseen karhuun. Pajunkissat ovat useissa teoksissa puun kaltaisia. Runoissa Aulis kuvailee, miten metsän neidot opastivat metsässä ja johdattivat parhaille materiaaliapajille."

Toive omasta perheestä ei toteutunut 

Auliksen elämä näytti menneen kaikin puolin hyvin (oli työ, toimeentulo, oma koti), mutta hän ei koskaan saanut toteutettua suurinta haavettaan. Hän ei onnistunut nuoruudessaan löytämään puolisoa, eikä saanut omaa perhettä ja lapsia. Tämä surullinen pohjavire näkyy hänen taiteessaan.

"Kun ei ole perhettä, ei ole mitään,
vaikka vähän rojua omistaisikin.
Lentää vaan tuulessa
länteen, itään,
tuntuu kuin roska vain
olisin."

Ote Aulis Jalkasen runosta 1/2000

Nainen esiintyy Auliksen taiteessa kuvallisen tuotannon lisäksi kaipauksena runoissa ja päiväkirjoissa. Tämän vuoksi ei ole ihme, että taiteeseen tuli jossain kohdin myös alastomia naisia ja rakastelevia pareja. Veistoksissa Aulis näyttää kaivertaneen naisen esiin puusta.

"Joka puun sisällä
jonkinlainen
piillä voi suloinen
enkelinainen.
Ei ihan helppo ole ottaa
sieltä
saa vuolla monta lastua
tieltä.
Muutaman niistä esille
kaivoin,
lastupuvun päältä riisuin
vain."

Ote Aulis Jalkasen runosta Enkeli, tammikuu 2000.

Inkeri-äiti asui elämänsä Auliksen kanssa Herralanmäellä. Alkuperäisen tuvan ja kamarin lisäksi talossa on myös myöhemmin rakennettu toinen kamari, joka tehtiin Auliksen naisystävälle:

"Aulis löysi lopulta kuusikymppisenä rinnalleen naisystävän Eilan, jonka kanssa he ehtivät elää 13 vuotta", kertoo ITE-Aulis yhdistyksen aktiivi Pekka Korhonen. (Sami Karppinen, Metsälehti 20.6.2024)

Ansaittu arvostus

Auliksen "löytymisestä" ja hänen taiteensa arvostuksesta on kiittäminen muun muassa suonenjokelaista kuvataiteilija Mari Arvista ja muita aktiiveja:

"(---) Hänen [Auliksen] lahjansa tunnettiin paikkakunnalla, mutta teosten määrä ja moninaisuus paljastui kokonaisuudessaan vasta vuonna 2022, kun Maaseudun sivistysliitto kartoitti alueen ITE-taiteilijoita.

'Mieleeni tuli heti Aulis, jonka töitä olin aiemmin nähnyt. Ilmoitimme Auliksen mukaan ja hänen töistään järjestettiin Suonenjoen taideseuran toimesta näyttely, josta tuli menestys', kertoo kuvataiteilija Mari Arvinen." (Sami Karppinen, Metsälehti 20.6.2024)

Aulis Jalkanen Kellarikallerian näyttelyssään 2022. Vasemmalla kuvataiteilija Mari Arvinen.

Tuntuu lohdulliselta, että vaatimaton, mutta käsistään  ja luovuudeltaan taitava mies sai ansaitsemaansa arvostusta viimeisillä hetkillään. Tämä antaa toivoa, ettei koskaan ole liian myöhäistä saavuttaa jotain, vaikkei se olisikaan se haaveista suurin. Jokainen meistä kuitenkin toivoo tulevansa huomatuksi ja rakastetuksi. Siihen tarvitaan ympärille ihmisiä, jotka huomaavat ja kuuntelevat, antavat arvostusta.

ITE-Aulis-kotimuseo on viehättävä ympäristö vierailuun ja yksityiskohtien tutkailuun. Kiitos Aulis, että loit oman maailmasi, johon voimme nyt tutustua. Museo on jo suljettu tältä kesältä. Ryhmävierailuun voi varata aikoja elokuun loppuun 2024 saakka. 

Tekstilainat: mainittujen sanomalehtien lisäksi ITE-Aulis-kotimuseon verkkosivut.