Aulis Jalkanen

Suuren Kurikon eteläpäästä, 1977, öljymaalaus pahville. 

Tunnen aina pientä sisäistä riemua, jos löydän taidekentältä jotain uutta (tai vanhaa) ja mielenkiintoista. Näin kävi Suonenjoella Aulis Jalkasen näyttelyssä. "Suonenjokelainen Aulis Jalkanen (s. 1935) nimettiin Maaseudun sivistysliiton ITE-taiteen vuoden 2021–2022 kartoituksessa ITE-taiteilijaksi. ITE tulee sanoista Itse Tehty Elämä. ITE-taiteilijat ovat itseoppineita, joiden taide on rohkean yksilöllistä ja omaperäistä sekä tekijänsä elinympäristöön ja kokemusmaailmaan sitoutuvaa."

Pyhätunturilta, 1986, öljymaalaus; Kuru Pallakselta, 1988; öljymaalaus; Nimetön, ajoittamaton, puuveistos; Tutka, 1998, puuveistos.

Näyttelyn ovat koonneet kuvataiteilija Mari Arvinen ja graafinen suunnittelija Anja Jääskeläinen. He kävivät läpi valtavan määrän aineistoa Jalkasen kotoa, josta on tuotu esille vain pieni osa. Irene Pakkanen on kirjoittanut esittelytekstissä taiteilijan elämästä:

"Suonenjoen Herralanmäellä ikänsä asunut Aulis Jalkanen on tehnyt kuvataidetta lähes koko elämänsä. Ensimmäiset öljyvärit hän sai naapuristaan Ylämäen talosta.

Jalkasen vastuut alkoivat jo nuorena, kun hänen isänsä kuoli sodassa. Puu liittyi elantoon ensin savotoilla, sitten metsänhoitoyhdistyksellä ja lopulta kirvesmiehenä. Taiteeseen puu asettui vanhemmalla iällä, jolloin Jalkanen alkoi tehdä puusta pienoisveistoksia. Hän teki myös shakkinappulan kaltaisia miniveistoksia, joiden jalustan alle hän kirjoitti puun nimen omalla salakielellään."

"Jalkasen tuotanto on monipuolinen: öljyvärimaalauksia, puu- ja linokuitukaiverruksista tehtyjä vedoksia, piirroksia, kivimurskasta tehtyjä tauluja, puuveistoksia. Vuosikymmenten ajan hän piti päiväkirjaa kiteyttämällä päivästä oleellisen päivän kuvaksi vihkoon."

Halkopinoja, 1984, öljymaalaus kovalevylle; Pellonreunan kevät, 1983, öljymaalaus kovalevylle.

Pyhätunturilta, 1986, öljymaalaus.

"Jalkanen osallistui aktiivisesti kansalaisopiston kuvataidetunneille. Opettajista tamperelainen Tatsuo Hoshika [s. 1955] on ollut tärkeä. Hän kuuluu myös Suonenjoen taideseuraan. Aiheena Jalkasella on usein maisema tai rakennus. Maisemaa hän lähestyy realistisesti, mutta saattaa tyylitellä vahvoilla väreillä. Ihminen on maisemassa sivuroolissa, pienenä tikku-ukon kaltaisena tekijänä. Maisematyöt kuvaavat usein kotikontuja, mutta töitä on myös Lapin kuruilta, tuntureilta ja Jäämeren rannalta."

Pekka Vepsäläinen haastatteli Jalkasta "Taiteentekoa koko elämä" -artikkeliin (ITE poluilla -julkaisuun, 2022). Vepsäläisen kysyessä syytä juuri maisemamaalauksiin, Jalkanen vastasi naurahtaen: "-Ne kun on siinä ikkunan takana." Hän kertoo, että maisema on helpompi maalata kuin ihminen. Toiseksi kodin lähettyvillä näkyi ihmisiä harvoin: "-Se olj hyvin yksinäenen paekka, mehtee ympärillä vuan." Myös kirvesmiehen työ oli melko yksinäistä, mikä toisaalta sopi hiljaisen ja syrjäänvetäytyvän ihmisen luonteelle. Taide toi sopivasti vastapainoa: "-Mukava kun sua ilmaista, ei tarvii olla niin tarkkoo se työskentely. Vappaata verrattuna rakennustyön millintarkkuuteen."

Jalkasen teoksista kuitenkin huomaa, että eri taiteen keinot ovat hallussa. Pidin etenkin piirroksista, joissa on hetkiä arjesta, ajankuvia ja toisintoja näkemästään. Erilaisia piirrosvihkoja oli useita kymmeniä, joita sai selailla vaikka keinutuolissa istuen.

Esillä oleva kokonaisuus on runsas, mutta silti jään katsojana miettimään, mitä kaikkea muuta hän on ehtinyt tehdä. Kuvallisen muodon lisäksi näyttelyssä on myös runoja, jotka avaavat taiteilijan mielenmaisemaa vielä syvällisemmin, jopa savon murteella.

Jalkanen on tallentanut elämäänsä taiteeksi niin pitkään ja runsaasti, että on suoranainen harmi, että kuulen hänestä vasta nyt. Hänen töitään ei liene aiemmin ollut juurikaan esillä. Näyttelyssä pitäisi vierailla useamman kerran, jotta pystyisi selaamaan kaiken mielenkiintoisen aineiston läpi, jota näyttelyyn on tuotu. Ja se suurin harmi on se, että Kellarikallerian kokonaisuus on esillä vain 28.10.-18.11.2022 välisen ajan. Katsojien toivoisin saavuttavan näyttelyn isommin kuin mitä näyttelyaika antaa myöten. Saavutettavuutta hankaloittaa myös se, että näyttely on avoinna vain maanantaista torstaihin klo 14-18 ja tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina klo 11-15.

Alaston kuutamolla, 1995, kivitaulu.

Primadonna, 1989, kiviveistos; Ikuinen probleema, 2004, kiviveistos. 

Kukkivat maljat, 1999, puuveistos; Amorin nuolet, 1999, puuveistos; Pyhätunturi, 1982, öljymaalaus.

Ilahduttavinta Jalkasen tekemisessä on viivan ja värien käyttö, veistosten leikillisyys ja mielikuvitus sekä runoista heijastuva arkinen pohdinta. Vaikuttaa siltä, että Jalkanen on hakenut ilmaisulleen aina sen parhaimman toteutustavan, eikä ole pelännyt kokeilla uutta. Tutkia sitä, mihin materiaalista on. Teospohjina on käytetty esimerkiksi maitopurkeista leikattuja pahveja. Runsaasta tekniikasta ja materiaalista heijastuu intohimo ja tarve ilmaista itseään taiteen keinoin. Hän ei ole tehnyt taidetta näyttelyitä, vaan itseään varten.

Asema-aukiolta, 1971, öljymaalaus; Sokoksen pihasta, 1973, öljymaalaus; Rautalammintieltä, 1971, öljymaalaus.

Kiitos Mari Arvinen ja Anja Jääskeläinen, että olette nostaneet esille Aulis Jalkasen tuotantoa tuomalla sen näyttelyyn. Ja kiitos Aulis, että ilahdutat katsojia värikkäillä, kauniilla ja humoristisillakin teoksilla. Entisestä museotyöntekijästä tuntuu hyvältä nähdä teosten kautta myös aika ja sen tuomat muutokset: asuissa, hiusmuodissa, rakennuksissa, maisemissa. Henkilökohtaisesti nautin eniten luonnoskirjan sivuilta löytyneestä teoksesta, johon on kuvattu jouluinen hyasintti (21.12) ja Inkeri, joka lämmittää jalkojaan pönttöuunin kupeessa. Hyasintin tuoksu ja villasukkien läpi hehkuva lämpö välittyvät minulle kuvasta voimakkaana. Ja tämä on juuri se syy miksi nautin taiteesta: koska se antaa elämyksiä.

Ylöspäin, 2000, puuveistos; Pallokelot, 2000, puuveistos; Pohjois-Norjasta, 1998, öljymaalaus; Varangin vuonolta, 1998, öljymaalaus.

Aulis Jalkanen asuu nykyisin palvelutalossa Suonenjoen keskustassa. Kuva: Jaakko Heiskanen / Savon Sanomat.

Aulis Jalkasen näyttely on esillä Suonenjoen Kellarikalleriassa perjantaihin 18.11.2022 saakka.