Vierailin Espoossa ja kävin tutustumassa Reima ja Raili Pietilän (ent. Paatelainen) suunnittelemaan Dipoli-rakennukseen. Se oli heidän ensimmäinen yhteinen suunnittelutyönsä. Päämateriaaleja ovat puhtaaksivalettu betoni, kupari- ja puuverhoukset ja luonnonkivilohkareet. Dipoli rakennettiin Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskuntataloksi (1966), mutta nykyisin se on kaikille avoin Aalto-yliopiston päärakennus. Peruskorjaus valmistui kesällä 2017.
Wikipedia tiesi kertoa rakennuksen alkuvaiheista: "Teknillisen korkeakoulun muuttaessa 1960-luvun alussa Helsingistä Espooseen uudesta ylioppilastalosta järjestettiin suunnittelukilpailu. Hankalan kallioisen sijainnin ja tehtävänannossa vaaditun suuren muunneltavuuden vuoksi yksikään ehdotuksista ei täyttänyt kilpailulautakunnan kaikkia vaatimuksia eikä kilpailulle julistettu voittajaa. Pietilä ja Paatelainen jakoivat toisen palkinnon Osmo Lapon kanssa ja heitä pyydettiin kehittämään ehdotuksiaan. Lopulta rakennuksen suunnittelu annettiin Pietilälle ja Paatelaiselle. Rakennustyöt aloitettiin tammikuussa 1965 ja Dipoli otettiin käyttöön syksyllä 1966."
Kristo Vesikansa kirjoittaa rakennuksen esitelyssä, että "Pietilät pyrkivät häivyttämään suuren rakennuksen ympäröivään luontoon käyttämällä abstrahoituja luonnonmuotoja, suuria ikkunaseiniä, luonnonmateriaaleja ja vihreänruskeaa väritystä. Jokainen julkisivulohko on jäsennöity eri tavoin, ja ulkoseinät polveilevat voimakkaasti sekä pysty- että vaakasuunnassa."
"Dipolin vapaamuotoista, luontoon sulautuvaa arkkitehtuuria sekä ihasteltiin että kritisoitiin sen valmistuessa. Norjalainen kriitikko Christian Norberg-Schulz katsoi sen edustavan paikalliset arvot huomioivaa arkkitehtuuria yleispätevän modernismin sijaan. Juhani Pallasmaa taas katsoi Arkkitehdissä 1967 julkaistussa arviossaan, ettei rakennuksen suunnittelussa ollut noudatettu vastuullisia periaatteita. Reima Pietilä itse totesi Dipolin olevan 'hyvän maun vastainen' ja että se 'puolustaa oikeutta olla erilainen ja silti arkkitehtuuria'. Pietilän mielestä Dipolin tehtävänä olikin herättää keskustelua."
"Remontissa palautettiin monia tiloja alkuperäiseen asuunsa: suljettuja porraskäytäviä ja peitettyjä kattoikkunoita avattiin sekä turhia väliseiniä kaadettiin. 1980-luvulla asennettu kiiltävä graniittilattia hiottiin mattapintaiseksi paremmin kokonaisuuteen soveltuvaksi. Osa valmistumisen jälkeen maalatuista betoniseinistä palautettiin alkuperäiseen asuunsa. Samalla myös rakennuksen ilmastointi ja lämmitysjärjestelmä uusittiin, joten rakennuksen lämmöntarpeesta noin 50 prosenttia katetaan nyt maalämmöllä."
Rakennuksen eteläisen sisäänkäynnin edessä on Reijo Perkon ja työryhmän vuonna 1968 toteuttama akustis-kineettinen Käpy-veistos, joka avautuu ja sulkeutuu.
Peruskorjauksen kustannuksesta noin prosentti on käytetty yliopiston taidehankintoihin taiteen prosenttiperiaatteen mukaisesti. Dipolin taidekokoelman konsepti kulkee nimellä Radical Nature. Yksi vaikuttavimmista teoksista on Renata Jakowleffin lasista ryijyä muistuttava teos Blue.
Muita teoksia pääsette vilkaisemaan alla olevasta videosta:
Kiitos vinkistä. Olen täysin ”unohtanut” tuon upean rakennuksen, vaikka käyn pari kertaa viikossa Dipolin vieressä katsomassa Äitimuoria. Lähiviikkoina käyn ihailemassa samalla reissulla myös Dipolia. Ja ehkä Forsblomin galleriassa Lajien loppu -valokuvanäyttelyä, jos vain pystyn katsomaan niiden välittämää totuutta… Terv InnaVaara Mummin matkassa -blogista
VastaaPoistaHei Inna! Rakennus on tosiaan näyttävä ja hyvää lounastakin testasin vierailuni yhteydessä. Suomessakin on niin paljon mielenkiintoisia rakennuksia, ettei kaikkia ehdi kiertääkään. Mutta tällaiset pienetkin löydöt piristävät arkea.
Poista