What does anything mean? Basically

Ville Kylätasku: Nocturnal, 2019-22, öljy kankaalle; When the Doves Cry, 2022, öljy ja hiekka kankaalle; Unknown Species, 2020-22, öljy ja hiekka kankaalle; Say Forever, 2022, öljy ja hiekka kankaalle.

Siinä missä Helena Blomqvistin näyttely toi surullisen yleistunnelman, Galerie Forsblomin viereisessä tilassa oleva Ville Kylätaskun näyttely oli lohdullinen. What does anything mean? Basically käsitteli inhimillisyyttä ja tunteita:

"Ville Kylätasku on uudessa näyttelyssä kääntänyt huomion inhimillisyyden sisäisiin ja intiimeihin aspekteihin. Henki ja aine, tietoisuus ja ruumis, ajattelu ja elämys, minuus ja toiseus, halu ja halun kohde, läsnäolo ja poissaolo, näkyvä ja näkymätön - nämä ja monet muut elämää määrittävät vastinparit kohtaavat toisensa niin Kylätaskun teosten muodoissa kuin sisällöissä."

Ville Kylätasku: How to Disappear Completely, 2022, öljy ja hiekka kankaalle.

Näyttelyssä vetosi ensinäkemältä ristiriita hempeiden pastellivärien ja sivellintyöskentelyn rujouden välillä. Esillä on eräänlaisia muotokuvia, mutta kasvot ovat tunnistamattomia, sillä ne on revitty tai niiden pinnasta kuoriutuu maalia. Teoksissa ei kuvata näkyviä ja todellisia kasvoja.

Ville Kylätasku: How to Disappear Completely, yksityiskohta, 2022, öljy ja hiekka kankaalle.

Ilmaisutapa on herkkää, vaikka teosten pinnan alla kuplii raskaan tuntuisia aiheita. Teoksia on turvallista lähestyä, koska värimaailma ja kukka-aiheet vetävät puoleensa.

Ville Kylätasku: Leave a Trace (Lace), 2022, öljy kankaalle.

Katse hamuaa siveltimenvedoista iloa ja valoa, jotka sisältyvät paksuihin maalikerroksiin ja kirkkaisiin väreihin. Se, että teokset elävät esittävän ja ei-esittävän rajamailla, ohjaa ajatukset mielensisäisiin maisemiin. Värit luovat tunnetiloja ja vahvistavat tunnetta.

Ville Kylätasku: Leave a Trace (Lace), yksityiskohta, 2022, öljy kankaalle.

Näyttelyesitteessä kerrotaan: "Maalausten aistillisessa ja ajattomassa estetiikassa erilaiset tunnetilat syntyvät filosofisen pohdinnan ja materian, aineellisuuden ja aineettoman kohtaamisessa. Kuten esimerkiksi koskettamisen kokemus ei ole aineellinen ilmiö, mutta ilman aineellisuutta kosketusta olisi mahdotonta kokea. Teokset vihjaavat myös vastavuoroisuuden etiikasta: maailma vastaa, kuten sille huudamme, tekojemme seuraukset palaavat itseemme. Kylätaskun mukaan ihminen ei ole koskaan irrallinen yksinäinen itsensä vaan ihmiseen kuuluu myös hänen ympärillään oleva."

Ville Kylätasku: I have died a thousand times, 2020-22, öljy ja hiekka kankaalle.

Maalausten äärellä mietin ihmisten herkkyyttä ja haavoittuvuutta. Sitä kuinka oma rikkonaisuus, tai terävät kulmat, voivat satuttaa myös ympärillä olevia, vaikkei sitä tahtoisi. Kaunis mieli voi kätkeä sisälleen rumaa ja päinvastoin. Meistä itsestämme on paljon kiinni, kuinka tuomme sisäistä maisemaamme esille - vai tuommeko. Ehkä toista ihmistä olisi kuitenkin helpompi ymmärtää, jos tietäisi jonkin olevan rikki. Mielestäni on inhimillistä, että silloin ympärillä syntyy halu auttaa, ja olla läsnä.

Ville Kylätasku: I have died a thousand times, yksityiskohta, 2020-22, öljy ja hiekka kankaalle.

Näyttely resonoi minussa katsojana voimakkaasti. Minun on paljon helpompi heittäytyä vähän kummallisten, rujojen ja rumienkin teosten vietäväksi kuin seisoa kuvankauniiden teosten edessä, jotka eivät sano mitään. Allekirjoitan näyttelyn sanoman:

"Töissä yhdistyvä vastakohtaisuuksien rytmi tuntuu samaan aikaan epämukavalta ja puoleensavetävältä. Tunteiden intiimi, armollinen ja haavoittuvainen kohtaaminen toimii ohjenuorana teosten tulkinnalle."

Ville Kylätasku: Le Temps de l'Amour, 2020-21, öljy kankaalle.

"(---) Koskettamisen kokemus ei ole aineellinen ilmiö, mutta ilman aineellisuutta kosketusta olisi mahdotonta kokea." Yksinäinen ihminen voi tietää miltä halaus tuntuu, mutta ilman fyysistä halausta ei synny sitä kokonaisvaltaista kehollista kokemusta, jonka toinen voi kosketuksellaan antaa. Toisaalta ajattelen myös, että ihminen voi kokea kehossaan aineellisia ilmiöitä myös ilman kosketusta, pelkin sanoin. Valitettavasti sanoilla satutetaan, mutta onneksi osaamme käyttää niitä myös parantamiseen.

Ville Kylätasku: Misericordia, 2022, öljy kankaalle.

Ville Kylätasku: I have died a thousand times, 2020-22, öljy ja hiekka kankaalle; Autonomia, 2020-22, öljy kankaalle.

Tämä oli pitkästä aikaa kokemus, jossa astuin hurmioitumisen äärelle. Ville Kylätasku oli minulle uusi nimi, mutta näyttely jätti taiteilijasta vahvan muistijäljen.

Ville Kylätaskun näyttely on esillä Galerie Forsbomissa vielä 20.11.2022 saakka.