Helena Blomqvist: The Promised Land, 2022. Kyltissä lukee: "Welcome to Paradise".
Kuivunutta, halkeillutta aavikkoa, kipsattuja ja sideharsolla käärittyjä eläinten raajoja, hautakiviä, inhimillistettyjä eläimiä, muoviroskaa vedessä. Galerie Forsblomissa esillä oleva Helena Blomqvistin näyttely On the Ending of Species -näyttely ei ole helppoa katsottavaa. Pitkään aikaan näyttelyssä ei ole tullut näin surullista oloa.
Helena Blomqvist: In Shallow Water, yksityiskohta, 2022.
Helena Blomqvist: Greetings from the Happy Hunting Grounds, 2022.
Valokuvateokset on rakennettu kauniisti, kuvat ovat kauniita, mutta niiden esittämä tarina - totuus - on niin ilmiselvä, että tekee ihmiskunnan puolesta pahaa katsoa kuvia. Tämä on mielestäni näyttelyn kärki. Katsoja saadaan ajattelemaan (ihmiskunnan tekoja), mutta sitä ei tehdä brutaalisti, vaikka lopputuloksia on nähtävissä jatkuvasti yhä kasvavavan lajien sukupuuton myötä.
Helena Blomqvist: Greetings from the Happy Hunting Grounds, yksityiskohta, 2022.
Helena Blomqvist: Greetings from the Happy Hunting Grounds, yksityiskohta, 2022.
Kuvissa on niin huutavan suuri ristiriita, että näkemäänsä on vaikea käsitellä. Greetings from the Happy Hunting Grounds -teoksessa leveät portaat johtavat näköalatemppelille, jonka katoksen reunassa lukee ironisesti "Happy hunting grounds". Osa eläimistä näyttää kuin katselevan vuoren alapuolelle levittäytyviä metsästysmaita, mutta osa eläimistä istuu temppelille johtavilla portailla raajat paketoituna. Valitettavasti uhanalaisten eläinten metsästys ei ole edelleenkään kadonnut maailmasta, vaikka lajien pelastamiseksi tehdäänkin paljon. Vieläkin tekee fyysisesti pahaa vuoden 2018 uutinen, jossa kerrottiin viimeisen leveähuulisarvikuonon (zairenleveähuulisarvikuono) kuolemasta. Minun lapsuudessani saimme vielä opiskella erottamaan suippohuulisarvikuonon ja leveähuulisarvikuonon toisistaan. Tällä vauhdilla lähestymme sitä, että tulevat lapset eivät tunnista sarvikuonoa lainkaan, koska niitä ei enää ole. Suojelutyöllä ja tieteellä yritetään saada muutosta aikaan:
Helena Blomqvist: Cemetery for Extinct and Endangered Species, 2022.
Lopullinen sinetti näyttelylle on teoksen Cemetery for Extinct and Endangered Species -teoksen äärellä. Polku johtaa katsojasta kohti äärettömyyttä ja tien varrella, molemmin puolin on loppumaton jono sukupuuttoon kuolleiden tai uhanalaisten lajien hautakiviä.
Helena Blomqvist: Cemetery for Extinct and Endangered Species, yksityiskohta, 2022.
Ihminen on metsästänyt sukupuuttoon muun muassa nämä lajit (muistutan, että sukupuuttoon johtaa myös esimerkiksi elinympäristön ja ilmaston muutokset):
Helena Blomqvist kertoo käsittelevänsä teoksissa myös symbolisempaa tasoa: "On the Ending of Species -kuvasarja kuvaa meditatiivista tilaa, eläinten hiljaista havainnointia maailman tilasta (---). Jokainen kuva on osa suurempaa kerrontaa, jonka pääosassa ovat uhanalaiset lajit. Ihmisellä on aina ollut kaipuu kuoleman jälkeiseen parempaan maailmaan. Valokuvat ovat runollisia visualisointeja siirtymisestä tuonpuoleiseen: harvinaisiin metsästysmaihin, sateenkaarisillalle, ikuiseen lakeuteen ja paratiisiin; maagisen ratkaisun etsintä ja portaalit, jotka johtaisivat parempiin paikkoihin. Myös eläimet tuntevat tämän kaipauksen. Ne vaeltavat ympäriinsä ja tarkkailevat tulen runtelemia ja kuivuneita paikkoja maan päällä. Kuvasarja on surulaulu maapallon eläinten katoamisesta."
Helena Blomqvist: Forest Lake; The Origin of Everything; Until the End of All Time; Eutrophication; In Shallow Water, 2022.
Kuvissa ei ole ihmisiä (Birdgirl -teosta lukuun ottamatta), mutta ihmisten teot ja niiden vaikutukset ovat näkyvissä. Vaikka toivon pääasiassa saavani taiteen äärellä hyviä kokemuksia, tarvitaan myös näitä nurjia puolia herättelemään yleisöä. Tämä näyttely meni möykyksi ihon alle, jolloin taiteilija onnistui välittämään minulle sen olennaisimman mitä taiteelta odotan. Tunteen.
Surullisen kaunis On the Ending of Species on esillä Galerie Forsblomissa 20.11.2022 saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti