Aulis Jalkanen

Suuren Kurikon eteläpäästä, 1977, öljymaalaus pahville. 

Tunnen aina pientä sisäistä riemua, jos löydän taidekentältä jotain uutta (tai vanhaa) ja mielenkiintoista. Näin kävi Suonenjoella Aulis Jalkasen näyttelyssä. "Suonenjokelainen Aulis Jalkanen (s. 1935) nimettiin Maaseudun sivistysliiton ITE-taiteen vuoden 2021–2022 kartoituksessa ITE-taiteilijaksi. ITE tulee sanoista Itse Tehty Elämä. ITE-taiteilijat ovat itseoppineita, joiden taide on rohkean yksilöllistä ja omaperäistä sekä tekijänsä elinympäristöön ja kokemusmaailmaan sitoutuvaa."

Pyhätunturilta, 1986, öljymaalaus; Kuru Pallakselta, 1988; öljymaalaus; Nimetön, ajoittamaton, puuveistos; Tutka, 1998, puuveistos.

Näyttelyn ovat koonneet kuvataiteilija Mari Arvinen ja graafinen suunnittelija Anja Jääskeläinen. He kävivät läpi valtavan määrän aineistoa Jalkasen kotoa, josta on tuotu esille vain pieni osa. Irene Pakkanen on kirjoittanut esittelytekstissä taiteilijan elämästä:

"Suonenjoen Herralanmäellä ikänsä asunut Aulis Jalkanen on tehnyt kuvataidetta lähes koko elämänsä. Ensimmäiset öljyvärit hän sai naapuristaan Ylämäen talosta.

Jalkasen vastuut alkoivat jo nuorena, kun hänen isänsä kuoli sodassa. Puu liittyi elantoon ensin savotoilla, sitten metsänhoitoyhdistyksellä ja lopulta kirvesmiehenä. Taiteeseen puu asettui vanhemmalla iällä, jolloin Jalkanen alkoi tehdä puusta pienoisveistoksia. Hän teki myös shakkinappulan kaltaisia miniveistoksia, joiden jalustan alle hän kirjoitti puun nimen omalla salakielellään."

"Jalkasen tuotanto on monipuolinen: öljyvärimaalauksia, puu- ja linokuitukaiverruksista tehtyjä vedoksia, piirroksia, kivimurskasta tehtyjä tauluja, puuveistoksia. Vuosikymmenten ajan hän piti päiväkirjaa kiteyttämällä päivästä oleellisen päivän kuvaksi vihkoon."

Halkopinoja, 1984, öljymaalaus kovalevylle; Pellonreunan kevät, 1983, öljymaalaus kovalevylle.

Pyhätunturilta, 1986, öljymaalaus.

"Jalkanen osallistui aktiivisesti kansalaisopiston kuvataidetunneille. Opettajista tamperelainen Tatsuo Hoshika [s. 1955] on ollut tärkeä. Hän kuuluu myös Suonenjoen taideseuraan. Aiheena Jalkasella on usein maisema tai rakennus. Maisemaa hän lähestyy realistisesti, mutta saattaa tyylitellä vahvoilla väreillä. Ihminen on maisemassa sivuroolissa, pienenä tikku-ukon kaltaisena tekijänä. Maisematyöt kuvaavat usein kotikontuja, mutta töitä on myös Lapin kuruilta, tuntureilta ja Jäämeren rannalta."

Pekka Vepsäläinen haastatteli Jalkasta "Taiteentekoa koko elämä" -artikkeliin (ITE poluilla -julkaisuun, 2022). Vepsäläisen kysyessä syytä juuri maisemamaalauksiin, Jalkanen vastasi naurahtaen: "-Ne kun on siinä ikkunan takana." Hän kertoo, että maisema on helpompi maalata kuin ihminen. Toiseksi kodin lähettyvillä näkyi ihmisiä harvoin: "-Se olj hyvin yksinäenen paekka, mehtee ympärillä vuan." Myös kirvesmiehen työ oli melko yksinäistä, mikä toisaalta sopi hiljaisen ja syrjäänvetäytyvän ihmisen luonteelle. Taide toi sopivasti vastapainoa: "-Mukava kun sua ilmaista, ei tarvii olla niin tarkkoo se työskentely. Vappaata verrattuna rakennustyön millintarkkuuteen."

Jalkasen teoksista kuitenkin huomaa, että eri taiteen keinot ovat hallussa. Pidin etenkin piirroksista, joissa on hetkiä arjesta, ajankuvia ja toisintoja näkemästään. Erilaisia piirrosvihkoja oli useita kymmeniä, joita sai selailla vaikka keinutuolissa istuen.

Esillä oleva kokonaisuus on runsas, mutta silti jään katsojana miettimään, mitä kaikkea muuta hän on ehtinyt tehdä. Kuvallisen muodon lisäksi näyttelyssä on myös runoja, jotka avaavat taiteilijan mielenmaisemaa vielä syvällisemmin, jopa savon murteella.

Jalkanen on tallentanut elämäänsä taiteeksi niin pitkään ja runsaasti, että on suoranainen harmi, että kuulen hänestä vasta nyt. Hänen töitään ei liene aiemmin ollut juurikaan esillä. Näyttelyssä pitäisi vierailla useamman kerran, jotta pystyisi selaamaan kaiken mielenkiintoisen aineiston läpi, jota näyttelyyn on tuotu. Ja se suurin harmi on se, että Kellarikallerian kokonaisuus on esillä vain 28.10.-18.11.2022 välisen ajan. Katsojien toivoisin saavuttavan näyttelyn isommin kuin mitä näyttelyaika antaa myöten. Saavutettavuutta hankaloittaa myös se, että näyttely on avoinna vain maanantaista torstaihin klo 14-18 ja tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina klo 11-15.

Alaston kuutamolla, 1995, kivitaulu.

Primadonna, 1989, kiviveistos; Ikuinen probleema, 2004, kiviveistos. 

Kukkivat maljat, 1999, puuveistos; Amorin nuolet, 1999, puuveistos; Pyhätunturi, 1982, öljymaalaus.

Ilahduttavinta Jalkasen tekemisessä on viivan ja värien käyttö, veistosten leikillisyys ja mielikuvitus sekä runoista heijastuva arkinen pohdinta. Vaikuttaa siltä, että Jalkanen on hakenut ilmaisulleen aina sen parhaimman toteutustavan, eikä ole pelännyt kokeilla uutta. Tutkia sitä, mihin materiaalista on. Teospohjina on käytetty esimerkiksi maitopurkeista leikattuja pahveja. Runsaasta tekniikasta ja materiaalista heijastuu intohimo ja tarve ilmaista itseään taiteen keinoin. Hän ei ole tehnyt taidetta näyttelyitä, vaan itseään varten.

Asema-aukiolta, 1971, öljymaalaus; Sokoksen pihasta, 1973, öljymaalaus; Rautalammintieltä, 1971, öljymaalaus.

Kiitos Mari Arvinen ja Anja Jääskeläinen, että olette nostaneet esille Aulis Jalkasen tuotantoa tuomalla sen näyttelyyn. Ja kiitos Aulis, että ilahdutat katsojia värikkäillä, kauniilla ja humoristisillakin teoksilla. Entisestä museotyöntekijästä tuntuu hyvältä nähdä teosten kautta myös aika ja sen tuomat muutokset: asuissa, hiusmuodissa, rakennuksissa, maisemissa. Henkilökohtaisesti nautin eniten luonnoskirjan sivuilta löytyneestä teoksesta, johon on kuvattu jouluinen hyasintti (21.12) ja Inkeri, joka lämmittää jalkojaan pönttöuunin kupeessa. Hyasintin tuoksu ja villasukkien läpi hehkuva lämpö välittyvät minulle kuvasta voimakkaana. Ja tämä on juuri se syy miksi nautin taiteesta: koska se antaa elämyksiä.

Ylöspäin, 2000, puuveistos; Pallokelot, 2000, puuveistos; Pohjois-Norjasta, 1998, öljymaalaus; Varangin vuonolta, 1998, öljymaalaus.

Aulis Jalkanen asuu nykyisin palvelutalossa Suonenjoen keskustassa. Kuva: Jaakko Heiskanen / Savon Sanomat.

Aulis Jalkasen näyttely on esillä Suonenjoen Kellarikalleriassa perjantaihin 18.11.2022 saakka.

Sini Majuri: Etiäinen

Sini Majuri: Flow-sarja, Nuutajärvi ja Riihimäki 2021. Suupuhallettu, vapaasti muotoiltu lasi. Puhaltanut Markus Aremo, Kari Alakoski, Marja Hepo-aho. Palkittu hopeisella A'Design Awardilla 2021.

Olen seurannut lasitaiteilija Sini Majurin (s.1983) uraa muutaman vuoden. Hän on erikoistunut suupuhallettuun, studiotyönä valmistettuun lasiin. En ollut koskaan erityisemmin kiinnostunut lasista taiteena, vaikka ihailenkin Oiva Toikan, Tapio Wirkkalan ja Nanny Stillin (käyttö)lasin muotokieltä. Sini Majurin lasitaide sai ihastumaan lasiin materiaalina uudella tavalla. En ollut ennen Majurin töitä nähnytkään, että lasin sisälle voi piirtää tarinoita!

Sini Majuri toi kansainvälisesti menestyneitä lasiteoksiaan esille kotikaupunkinsa Kellarikalleriaan. Savon Sanomien haastattelussa Majuri kertoi: " -Jotenkin tuntuu, että työni ovat nyt kotona, Helsingissä ja Suonenjoella asuva Majuri luonnehtii. -Kellarikalleriassa olen saanut ensimmäisen kosketukseni taiteeseen lapsena. Tämä on minulle hyvin merkityksellinen paikka."

Sini Majuri: Miesvieraita, Riihimäki 2021. Suupuhallettu, vapaasti muotoiltu lasi. Graal-tekniikka. Puhaltanut Kari Alakoski, Marja Hepo-aho.

Majuri pyysi Paikallislehti Sisä-Savon ja sosiaalisen median välityksellä vastaajilta tarinoita kyläilyperinteisiin ja uskomuksiin liittyen. Näistä aineksista syntyi nyt nähtävä näyttely Etiäinen. Teokset on suupuhallettu Riihimäellä, Nuutajärvellä ja Suomenlinnassa.

" -Etiäinen on aavistus, tunne, että jotain tapahtuu tai ihmisen edellä kävelevä etiäinen, eräänlainen fyysisen ihmisen jatke, Majuri kuvailee. (---) -Savolainen kyläilyperinne on hyvin rikas, ja sain kymmeniä vastauksia pohjaksi työskentelyyni ja näyttelyyni. (---) Ikäihmisten kertomuksissa nousivat esille ruokailuvälineisiin liittyvät kyläilyperinneuskomukset, kahvitteluun liittyvä kursailu, juhlakupit, arkikupit ja paremman väen kupit, joista kahvia tarjotaan. -Mitä tapahtuu, jos hopealusikka putoaa lattialle? Haarukan putoaminen lattialle tarkoittaa naisvieraita ja veitsen tippuminen miesvieraita, Sini Majuri mainitsee."

Sini Majuri: Tupa, Riihimäki 2021. Suupuhallettu, vapaasti muotoiltu lasi. Graal-tekniikka. Puhaltanut Kari Alakoski, Marja Hepo-aho.

Lasin sisälle piirretyt tarinat syntyvät Ruotsissa kehitetyllä Graal-tekniikalla: "Graal-tekniikassa ideana on vangita kuvitus monen lasikerroksen sisään puhaltamalla esine useita kertoja. Lasin sisällä kuva ei koskaan haalistu tai muutu vaan se pysyy samanlaisena jopa tuhansien vuosien jälkeen," Majuri kertoi Ylen haastattelussa 2016. 

Graal-tekniikkaa käyttää myös lasitaiteilija Ella Varvio, joka kuvaili Aamupostin haastattelussa (2018) tekniikan haasteita: "Ensin tehdään pieni aihio, joka kaiverretaan tai kuvitetaan piirtämällä tai maalaamalla. Sen jälkeen aihio puhalletaan uudestaan, jolloin esine ja siinä oleva kuva laajenevat kuin ilmapallo. (---) Tekniikka on todella haastava. Kuva voi venyä ja valua. Kuumuuden on oltava juuri oikea. "

Sini Majuri kirjoittaa viehätyksestään lasiin: "Lasi on yksi avainteknologioista, joista nykymaailma on muotoutunut. Se mahdollistaa näkemisen mikroskooppisen lähelle sekä avaruuden kaukaisuuteen. Lasi on eläväinen materiaali, jonka muovaaminen on taikuutta. Kuuma lasi käyttäytyy kuin hehkuva laava tai juokseva hunaja. Se on pidettävä jatkuvassa liikkeessä, jotta se ei karkaa puhalluspillin päästä lattialle. Sitä muotoillaan vuosisatoja vanhoilla tekniikoilla ja hengityksen avulla. Kun lasi on kesytetty haluttuun muotoon on sillä potentiaali säilyä ikuisesti tai särkyä hetkessä."

Näyttelyssä arvo on annettu myös vahvalle yhteistyölle. Teosluettelossa jokaisen esineen kohdalla mainitaan kuka sen on puhaltanut: "Lasiteosten taustalla on laaja yhteistyö. Kellarikallerian näyttelyn esineet on puhallettu kolmessa suomalaisessa lasihytissä. Riihimäen Mafka&Alakoskessa työskentelvät puhaltajamestari Kari Alakoski ja Marja Hepo-aho ovat toimineet vuosien ajan Majurin luottotiiminä. Heillä on erityinen ja maailman mittakaavassa harvinainen ammattitaito erityisesti massiiviveistosten toteuttamiseen. Nuutajärven legendaarisessa lasikylässä on puhallettu kaksi näyttelyn esinettä Markus Aremon avulla. Lisäksi Majuri työskentelee Suomenlinnan Lasistudio Hytti ry:n tiloissa." 

Sini Majuri: Etiäinen, Suomenlinna 2021. Suupuhallettu, vapaasti muotoiltu lasi. Graal-tekniikka. Puhaltanut Sini Majuri.

Graal-tekniikka vaikuttaa huikealta ja lopputulos näyttää hämmästyttävältä. Teokset ovat joka suunnalta katsottuna erilaiset ja valolla on valtava merkitys. Katse löytää joka kulmalta lisää yksityiskohtia.  Kuviin ei saa vangittua teosten koko tarinaa. 

Sini Majuri: Cell 1, Riihimäki 2021. Graal-tekniikka, värilasi, neodyymi. Puhaltanut Kari Alakoski, Marja Hepo-aho.

Tutustuin näyttelyn taustoihin etukäteen, mutta silti olisin toivonut, että näyttelyssä olisi avattu enemmän niitä etiäisiä, jotka teoksiin ovat vaikuttaneet. Teosten nimet viittaavat tarinoihin, mutta esimerkiksi Cell-teokset avautuivat syvällisemmin, kun Majuri kertoi Savon Sanomien haastattelussa, kuinka koronapandemian aikakausi korostui ihmisten kyläilytarinoissa:
"-Henkilö pohti, voisiko kotona pidettävissä hääjuhlissa puhallettavat saippuakuplat kuljettaa mukanaan koronavirusta. Lehdissä oli mallinnettu hengityspilviä, jotka etenevät  kaupan hyllyjen välissä. Jostakin todella viattomasta ja kauniista on tullut vaarallista, ja aika on ollut monelle perheelle rankkaa. Halusin käsitellä ja tulkita, mutta myös tallentaa tätä aikakautta, mutta en kuitenkaan alleviivata."

Sini Majuri: Kahvi, Suomenlinna 2021. Suupuhallettu, vapaasti muotoiltu lasi. Graal-tekniikka. Puhaltanut Sini Majuri.

Sini Majuri: Gem, Blue, Riihimäki 2019. Vapaasti muotoiltu lasi. Puhaltanut Kari Alakoski, Marja Hepo-aho. Sini Majuri: Flow, Abyss. Uniikkiväri, Riihimäki 2021. Palkittu hopeisella A'Design Awardilla 2021. Suupuhallettu, vapaasti muotoiltu lasi. Puhaltanut Kari Alakoski, Marja Hepo-aho. 

Graal-tekniikan lisäksi vapaasti muotoillut, suupuhalletut teokset olivat upeita. Värit hehkuivat teoksissa kuin jalokivet. Ihastuksen teoksiin oli havainnut näemmä moni muukin, sillä omat lemppariteokseni oli jo myyty. 

Sini Majuri: Flow, Abyss, yksityiskohta. Uniikkiväri, Riihimäki 2021. Palkittu hopeisella A'Design Awardilla 2021. Suupuhallettu, vapaasti muotoiltu lasi. Puhaltanut Kari Alakoski, Marja Hepo-aho. 

Jos Sini Majurin nimi on teille vielä tuntematon, niin laittakaapa muistiin. Lasitaiteilijan ura on lähtenyt kansainvälisesti huikeaan vauhtiin eikä hidastumista ole havaittavissa. Majuri palkittiin keväällä 2021 neljällä muotoilupalkinnolla A'Design Awardissa Italiassa. Etiäinen -näyttely jatkaa Suonenjoen jälkeen elokuussa Sipooseen, syyskuussa Venetsian lasiviikoille ja keväällä 2022 Taidemuseo Eemiliin Lapinlahdelle.

Sini Majuri: Bumpy-sarja, Suomenlinna 2021. Suupuhallettu, vapaasti muotoiltu lasi. Puhaltanut Sini Majuri. Palkittu hopeisella A'Design Awardilla 2021.  

Lasitaide on ollut itselleni aiemmin vaikeasti lähestyttävä alue, mutta Sini Majurin teosten myötä mielenkiinto lasia kohtaan on kasvanut. Enkä kyseenalaista enää hetkeäkään, etteikö lasitaide olisi taidetta. Majurin myötä olen huomannut kiinnittäväni huomiota myös muihin suomalaisiin lasitaiteilijoihin. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta minusta tuntuu, että lasitaide on edelleen marginaalissa, vaikka Suomessa on huikeita (nuoria) lasitaiteilijoita. Medioihin kaivattaisiin vain enemmän näkyvyyttä, kuten taiteelle ja kulttuurille muutenkin. 

Näyttely sai aikaan valtavan hyvänolon ryöpyn ja halun nähdä lisää. Jos lasitaide ja -tekniikka kiinnostavat, suosittelen seuraamaan Sini Majuria (@sini_majuri) ja Mafka&Alakoskea (@mafkaalakoski) Instagramissa. Siellä on mm. upeita videoita lasinpuhalluksesta.

Sini Majurin Etiäinen on esillä Suonenjoen Kellarikalleriassa 24.6.2021 saakka.

Sini Majuri: Orinnoro (Vihreä, Kulta, Musta), Riihimäki 2021. Suupuhallettu lasi. Puhaltanut Kari Alakoski, Marja Hepo-aho.

Lähteet:

"Sini Majuri - Etiäinen 2.-24.6.2021", Kellarikalleria, Suonenjoki, näyttelytiedote

"Palkittu Sini Majuri toi veistoksensa kotiin", Savon Sanomat 2.6.2021

"Suomalaistaiteilijan maine kiirii maailmalla - uniikit lasiveistokset yhdistelevät perinteistä lasinpuhallusta ja sarjakuvaa", Yle 3.9.2016  

"Lasimuseossa pääsee näkemään Ankkalinnan pimeän puolen sekä harvinaista Graal-tekniikkaa", Aamuposti 12.9.2018