Maaginen

Alma Jantunen: Kurpitsaportti, 2023, yksityiskohta, yhdistelmätekniikka. Metallityö: Jari Kulmanen.

Taianomainen, kummallinen, outo, ihmeellinen, kiehtova ja mieltä kutkuttava. Kaikkea tuota on KUMMAn Maaginen-kesänäyttely. On kuin astuisi jännittävään satukirjaan.

Alma Jantunen: Kurpitsaportti, 2023, yksityiskohta, yhdistelmätekniikka. Metallityö: Jari Kulmanen.

Näyttely on tulkinta maagisesta realismista, jossa leikitellään muun muassa mittasuhteilla. Todenmukaiseen kerrontaan yhdistetään ja rinnastetaan fantasiaa, surrealismia tai muita vaikeasti selitettäviä aineksia.

Tiina Heiska: Japanese Room, 2023, öljy kankaalle. Yksityisomistuksessa.

Värit hurmaavat kävijän kaikkialla. Näyttelytila on jaettu osioihin, jolloin katse ei näe kaikkea kerralla. Taideteoksissa on pysähtynyt, mutta odottava ilmapiiri. Tiina Heiskan maalauksissa hahmojen kasvoja ei näy. Katseen suunnat ovat selvät, mutta katseen kohdetta ei paljasteta. Mitä Liisa Ihmemaassaan näkee? Punaisen hupun alla oleva hahmo tuo mieheen Muumien Näkymättömän Ninnin. Mikä on saanut henkilön katoamaan?

Tiina Heiska: Red Hood, 2023, öljy kankaalle.

Anne Meskanen-Barman: Saappaat, 2010, yhdistelmätekniikka.

Ihminen ei ole näyttelyssä todella sitä miltä näyttää. Anne Meskanen-Barmanin Saappaat saavat katseen solmuun. Yläreunasta ne näyttävät tavallisilta saappaanvarsilta, kun ne alareunasta muuntuvat varpaiksi. Mutta kuka on tuo kiikaroiva hahmo huoneen toisella laidalla? Elääkö se? Onko tässä jokin säikäyttävä elementti? Miksi vahvasti realistinen teos aiheuttaa enemmän pelkoa kuin samastumista?

Anne Meskanen-Barman: Tarkkailijat, 2019-2023, yhdistelmätekniikka.

Anne Meskanen-Barman: Leiripaikka, 2019, yhdistelmätekniikka.

Luonto on Maaginen-näyttelyssä suuren suurta tai niin pientä, että metsä mahtuu kämmenelle. Anne Meskanen-Barmanin Leiripaikka-teoksesta syntyy ajatus omasta tärkeästä luontopaikasta. Sellaisesta, jota haluaa vaalia ja kuljettaa symbolisesti mukanaan. Onko tämä myös syy, miksi jotkut keräävät luonnosta muistoja itselleen, kuten kiviä, keppejä tai simpukankuoria? Jotta paikka olisi maagisesti läsnä myös silloin, kun itse on muualla?

Timo Kokko: Momentary Appearance, 2016-2025, yksityiskohta, yhdistelmätekniikka. Toteutettu yhteistyössä Innogreenin kanssa.

Luonnon synkempi puoli näyttäytyy erillisessä hämärässä tilassa, jonka lattialle on asetettu betonilohkareita. Harjateräksen pätkiä törröttää näkyvissä kuin keinotekoinen selkäranka. Sodan tai luonnonkatastrofin jälkeen maailma saattaisi näyttää tältä. Timo Kokon Momentary Appearance-teoksen betonilohkareiden keskeltä kasvaa sieniä, joiden lakkien alta hehkuu valoa. Murtumissa on sienten lisäksi jäkälää osoittamassa, että luonto kestää, vaikka ihmistä ei enää olisikaan. Luonto valaisee ja ottaa oman tilansa. Mutta haluammeko saattaa tilanteen tällaiseksi?

Timo Kokko: Momentary Appearance, 2016-2025, yksityiskohta, yhdistelmätekniikka. Toteutettu yhteistyössä Innogreenin kanssa.

Ulla-Mari Lindström: Eläin elää ja ihmettelee, 2022, mediataide. KUMMA - Kuopion taidemuseo.

Näyttelyn pelottavin ja mieltä nyrjäyttävin teos on Ulla-Mari Lindströmin mediataideteos Eläin elää ja ihmettelee. Siinä eläinten naamat on sekoitettu ihmiskasvoihin. Ihmiskasvojen päälle on heijastettu muun muassa apinoiden ja lintujen katseita. Välillä on vaikea erottaa kumpiko katseen kohteena todella on. Onko tässä valtataistelu ihmisten ja eläinten välillä? Halutaanko sanoa, että ihminenkin on lopulta vain yksi eläimistä? Eläin elää ja ihmettelee ihmisen aikaansaannoksia.

Ulla-Mari Lindström: Eläin elää ja ihmettelee, 2022, mediataide. KUMMA - Kuopion taidemuseo.

Maaginen on jännittävä matka taiteen kautta omiin mielikuviin. Näyttelyripustus ja värimaailma ovat todella onnistuneita. Oma suosikkini oli ehdottomasti Alma Jantusen lasinen Kurpitsaportti, jossa sai itse leikkiä Ihmemaan Liisaa. Teokset saivat katsomaan taidetta uudenlaisella tavalla, koska kaikki tuntui olevan jotenkin kummallisesti: ilmaisu on realistinen, mutta jokin ei ole oikein. Välillä olo on kuin etsisi virheitä tai vääristymiä, mutta toisaalta en haluaisi, että kaikki olisi "oikein", koska silloin teos olisi tylsä ja ilmiselvä. Puhuttelematon. Jos innostuu tai inhottaa, se on aina taiteen äärellä hyvä merkki: se tuntuu joltain.

KUMMA on onnistunut vuosi toisensa jälkeen luomaan vetovoimaisia kesänäyttelyitä. Vuonna 2021 Sielu ja tietoisuus yhdisteli ravistelevasti tiedettä, taidetta ja uskontoa. Kesä 2022 oli kunnianosoitus edesmenneelle kuvataiteilija Mikko Valtoselle (1968-2019). Vuonna 2023 Kannun henki -näyttely teki yleisöennätyksiä, ja josta uutisoitiin myös valtakunnallisesti paljon. Vuonna 2024 Paratiisi yhdisteli keramiikkataiteen kotimaisten huippunimien (mm. Birger Kaipiainen, Michael Schilkin, Taisto Kaasinen) töitä nykykeramiikkataiteeseen. Kulttuurin kuluttajana seuraan ylpeänä vierestä sitä työtä, jota Kuopion museokentällä tehdään.

Päivi Takala: Hi There III, 2024, öljy kankaalle. KUMMA - Kuopion taidemuseo.

Maaginen-näyttely on esillä vielä 31.8.2025 saakka.