Supersankarit

En ole koskaan ollut kummoinen sarjakuvien lukija, mutta sarjakuvien hahmot - supersankarit - ovat kiehtoneet etenkin elokuvissa. Hahmoissa jatkuu samanlainen taianomaisuus ja mystiikka mitä saduissa voi tapahtua, mutta aikuisille(kin) sopivassa muodossa. Jos pitäisi nimetä itselleni yksi tärkein supersankari, se olisi Batman. Muistan, että Tim Burtonin ohjaamat Batman (1989) ja Batman Returns (1992) olivat lapsen maailmassa jännittäviä ja loivat sellaisia tunnemuistoja, jotka kantoivat mielenkiinnon kyseiseen sankariin aikuisuuteen saakka. 90-luvulla näytettiin televisiosta uusintana 60-luvun Batman tv-sarjaa, joka oli huumoripainotteinen, mutta kiehtova sekin. Nämä sarjan tapahtumat siirtyivät myös joihinkin leikkeihin.

Batman, Premium format-hahmo, 2015, Sideshow Collectibles, Yhdysvallat. Fabrizio D'Amelian kokoelma.

Adam West (Batman), Burt Ward (Robin) 1966-1968.

1960-luvun Batman-huuma.

Batmanin ja Robinin mainoskiertua Kainuun osuusliikkeessä 1967. Kuva: Työväenmuseo Werstas.

Ensimmäinen supersankari

Aito sarjakuvien supersankarimaailma on itselleni melko vieras. Tiedän kyllä sarjakuvakustantamoista Marvelin ja DC Comicsin, koska näiden sarjakuvista on tehty tunnetuimpia elokuviakin. Mirage Studiosin tiedän kilpikonnistaan (Turtles).

Vapriikin Supersankarit - antiikista nykypäivään -näyttely on kattava tietopaketti sarjakuvasankareista, niiden tekijöistä ja sankareiden taustoista. Tietoa tarjoillaan sekä tällaiselle aloittelijalle että sarjakuvamaailmoihin enemmän perehtyneille.

Diego Valor - Almanaque 2055, 1989. Ediciones CID, Espanja. Yksityiskokoelma.

Capitão 7, 1959. Editora Continental, Brasilia. Yksityiskokoelma.

Pidin siitä, että näyttelyssä esiteltiin myös ympäri maailmaa tulevia supersankarihahmoja, jotka usein perustuvat yhteiseen alkulähteeseen. Teräsmiehen kerrotaan olevan ensimmäinen supersankari:

Teräsmies, 2012, Sideshow Collectibles, Yhdysvallat. Fabrizio D'Amelian kokoelma.

"Jerry Siegelin käsikirjoittamaa ja Joe Shusterin piirtämää Teräsmiestä pidetään historian ensimmäisenä supersankarina. Teräsmies teki ensiesiintymisensä Action Comics-lehdessä 18.4.1938.

Juuri ennen fiktiivisen Krypton-planeetan tuhoa, kaksi sen asukasta, Jor-El ja Lara, lähettivät vastasyntyneen poikansa Kal-Elin turvaan Maahan. Yhdysvaltain Kansasissa maanviljelivät Jonathan ja Martha Kent löysivät lapsen ja antoivat tälle nimeksi Clark. Keltaisen aurinkomme valo herätti Clarkin voimat, kuten lentokyvyn, voittamattomuuden ja supervoimakkuuden. Nuori Clark Kent käytti voimiaan hyviin tarkoituksiin, ja hänestä tuli ihmiskunnan suojelija ja nykymaailman mahtavin sankari: Teräsmies."

Herakles, 2024, hartsi. Yksityiskokoelma. Perustuu ateenalaisen Glykonin veistokseen Ercole Farnese 100-200 jaa. Alkuperäisteos: Napolin arkeologinen museo. 

Tarinat eivät synny itsestään, vaan useilla sarjakuvien supersankareilla on juurensa antiikin jumaltaruissa ja heidän supervoimissaan. 

"Ulkoavaruudesta saapuneen Teräsmiehen hahmo sai ensisijaisen innoituksensa Herakleen perinnöstä.

Herakles, Zeus-jumalan ja kuolevaisen Alkmenen poika, on tarujen puolijumala, jolla on poikkeukselliset voimat ja jalo sielu. Zeuksen vaimo Hera raivostui puolisonsa uskottomuudesta niin, että toimitti kaksi suurta käärmettä vasta muutaman kuukauden ikäisen Herakleen kehtoon. Herakles tappoi pedot jumalaisten voimiensa avulla."

Suomen supersankarit

Oma tietämykseni sarjakuvien supersankareista perustuu vahvasti amerikkalaiseen perintöön. Vapriikin näyttely valotti kuitenkin tietoa myös suomalaisesta sarjakuvataiteesta:

"Myös Suomessa on omia supersankareita. Monet urheilutähdet, sotasankarit ja jopa poliitikot ovat nousseet legendoiksi, mutta varsinaisia supervoimia tosielämän sankareilla ei ole. Kalevala ja erilaiset kansantarinat ovat myös tarjonneet aineksia uusille tulkinnoille. Supersankareita on nähty tietenkin sarjakuvissa, mutta myös kaikissa muissa medioissa elokuvista peleihin. Suomalaisille supersankaritulkinnoille on tyypillistä, että niitä ei ole tehty täysin vakavissaan. Huumori, parodia ja satiiri ovat usein mukana kuvassa tavalla tai toisella. "

Black Peider: Ura, 2012. Petteri Tikkanen, Like Kustannus Oy, Suomi. Yksityiskokoelma.

Kersantti Napalm, 2016. Katja Louhio, Markus Tuppurainen, Vesa Vitikainen. Kustannusosakeyhtiö Revontuli, Suomi. Yksityiskokoelma.

Sami Makkonen

Olin yllättynyt, kuinka menestyneitä sarjakuvantekijöitä Suomesta löytyy. Sami Makkosen piirrosjälki oli upeaa katsottavaa. Esillä oli Makkosen piirtämiä alkuperäissivuja Kalevalasta.

"Turso nousee Ilmarisen eteen". Sami Makkonen, alkuperäissivu, Kalevala - Juhlalaitos, s.124, 2018, tussi paperille.

"Sami Makkonen (s. 1975) on suomalainen, kansainvälistä uraa tekevä sarjakuvataiteilija. Hänellä on maalaustaiteen tutkinto Tarton yliopistosta. Makkonen tekee teoksensa käyttäen sekä perinteisiä tusseja että digitaalista taidetta, yhdistellen välineitä visionsa mukaan.  Viime vuosina hän on käsikirjoittanut teoksensa itse. 

Sami Makkosen läpimurto alalla olivat Deadworld- ja Hatter M. -sarjakuvaromaanisarjat. Käsikirjoittajina toimivat yhdysvaltalaiset Frank Beddor ja Gary Reed. Teokset saivat kaksi USA Best Book Awardia, kaksi Independent Publisher Book Awardia (Hatter M.) ja kaksi Ghastly Awardia (Deadworld)."

Kari Leppänen

Tämä oli näyttelyn suurin yllätys. En ole tiennyt, että suomalainen tekijä on piirtänyt Mustanaamiota!

"Kauhujen metsä". Kari Leppänen, kaksi alkuperäissivua, Mustanaamio 1987, nro 23. Tussiterä, sivellin, nestemäinen tussi, rasterikalvo. Jyrki Vainion kokoelma.

"Kari Leppänen (s. 1945) tunnetaan ainoana suomalaisena Mustanaamio-sarjakuvan piirtäjänä ja erinomaisena naturalistisen seikkailusarjakuvan tekijänä. Lapsesta saakka sarjakuvien tekemistä harrastanut Leppänen piirsi lyhyitä tieteissarjakuvia Veikko "Joonas" Savolaisen päätoimittamaan Sarjis-lehteen vuosina 1972-74. Lehden loputtua hän jatkoi Savolaisen avustajana ja päätyi mm. piirtämään hevossarjakuvia ruotsalaiseen Min Häst-lehteen. Niitä ilmestyi myös suomalaisessa Hevoshullussa.

Muutaman vuoden kuluttua Leppänen pääsi tekemään Mustanaamio-sarjakuvia Ruotsin Fantomen-lehteen. Ensimmäinen Leppäsen piirtämä seikkailu ilmeistyi vuonna 1979 ja hän on sen jälkeen piirtänyt yli sata Mustanaamiotarinaa. Leppänen sanoo pitävänsä erityisesti historiallisten seikkailujen piirtämisestä."

Mustanaamio, 1982, nro 24. Kustannus Oy Semic, Suomi. Ykstyiskokoelma. Mustanaamio - Scorpia-liigan paluu, 1986, nro 5. Kustannus Oy Semic, Suomi. Yksityiskokoelma.

Mustanaamio saapui Suomeen ensimmäisen kerran sanomalehtistrippinä vuonna 1938. Enpä tiennyt tätäkään, että julkaisijana oli Karjalainen-lehdessä. Näyttelyssä oli esillä vuoden 1945 lehti, jonka alareunassa näkyy Fantom.

Fantom Kuolematon mies. Karjalainen, 22.3.1945, nro 67. Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy, Suomi. Yksityiskokoelma.

"Mustanaamiolla ei ole supervoimia, mutta hän pukeutui naamioon ja vartalonmyötäiseen asuun, josta tuli supersankareiden tavaramerkkejä. Sarjakuva ilmestyi suomalaisissa lehdissä muillakin nimillä: Naamio, Phantom, Urja ja Fantomen Dragos." 

Antiikin sankarit

Taidehistorioitsijana minua viehättää supersankareissa visuaalisuuden lisäksi kulttuurihistoria. Se, kuinka hahmot kantavat mukanaan antiikin mytologian perintöä. Näyttelyssä oli esillä antiikin veistoksia, jotka oli yhdistetty supersankareihin ja kerrottu heidän yhteydestään toisiinsa.

Merkurius, 2024, hartsi. Perustuu Johann Gregor van der Schardtin teokseen Merkurius (1570-80). Alkuperäisteos: Paul Getty Museum, Los Angeles. Yksityiskokoelma.

"Zeuksen suosikkipoikiin kuulunut Hermes on sanansaattaja, joka kuljettaa viestejä jumalten ja kuolevaisten välillä. Kepeästi ja huomaamattomasti kulkeva hahmo liikkuu niin nopeasti, ettei häntä voi nähdä paljain silmin. Hänellä on lähes kaikissa kuvauksissa päässään petasos-lakki [matalakupuinen kattu], jalassaan siivekkäät sandaalit ja kädessään caduceus-sauva [sanansaattajan sauva], jonka kaksi toisiinsa kietoutunutta käärmettä symboloivat viisautta sekä hyvän ja pahan tasapainoa. Roomalaiset kutsuivat Hermestä Merkuriukseksi."

Olympoksen sankareista Hermes antoi innoituksen 1940-luvulla ilmestyneelle Salamalle, joka kehittyi tunnetumpaan puna-asuiseen muotoonsa 1950-luvun lopussa."

Amatson, 2024, hartsi. Perustuu teokseen Haavoittunut amatsoni eli Mattein amatsoni (400-luku eaa.). Alkuperäisteos: Vatikaanin museot, Rooma. Yksityiskokoelma.

"Amatsonit olivat myyttinen naissoturikansa, joka eli muinaisessa Themiskyran kaupungissa Mustanmeren etelärannikolla nykyisen Turkin alueella. Kreikkalaisen mytologian mukaan amatsont elivät miehistä erillään, ja heillä oli kaksi kuningatarta: yksi, joka hallitsi valtakuntaa rauhanomaisesti ja toinen, joka huolehti yhteenotoista naapurikansojen kanssa. Sotiminen oli heille ominaista ja he taistelivat pelotta ratsain aseenaan jousia, keihäitä ja miekkoja, joita he kantoivat yllään. Amatsonit edustavat naisten universumia, joka uhkaa mullistaa vakiintuneen kulttuurisen ja sosiaalisen järjestyksen.

Sarjakuvien Diana on amatsoni, jonka äiti on Hippolyta, Themiskyran saaristovaltion kuningatar. Ajassa matkustava Diana saapuu nykyaikaan puhumaan rauhan, suvaitsevaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja totuuden puolesta. Nämä ovat pyhiä periaatteita, joiden puolesta hän taistelee tähtikuvioidussa asussaan Ihmenaisena - Wonder Womanina."

Wonder Woman, Premium format-hahmo, 2014, Sideshow Collectibles, Yhdysvallat. Fabrizio D'Amelian kokoelma. 

"Kuningatar Hippolytan tytär, Diana [Wonder Woman], sai Zeuksen voiman, Athenen viisauden, Hermeksen nopeuden, Herakleen fyysisen suorituskyvyn ja Afroditen kauneuden. Hän jättää paratiisimaisen kotimaansa levittääkseen sisaruuden sanomaa meidän maailmaamme. Hahmosta on sittemmin tullut naisellisen voiman symboli."

Tv-sarja: Superfriends. Uusintapainos vuoden 1973 alkuperäiskappaleesta. Trends International, Yhdysvallat. Yksityiskokoelma. Tv-sarja: Lynda Carter as Wonder Woman, 1977. Thought Factory, Yhdysvallat. Yksityiskokoelma.

Nuket ja toimintahahmot

Näyttelyn häkellyttävin ilmestys on suuri huone täynnä figuureja. Hahmot oli lajiteltu teemoittain ja se osoitti, kuinka vähän todella tiedän sarjakuvahahmojen määrästä ja variaatioista.

"Tuskin mikään oli 1970-luvun lapsesta jännittävämpää kuin lentää Teräsmiehen lailla tai kiipeillä pilvenpiirtäjissä Hämähäkkimiehen kanssa. Pieni amerikkalainen leluvalmistaja Mego Corporation tunnisti markkinaraon ja hankki itselleen Marvelin ja DC:n supersankareiden kaupalliset oikeudet. Aluksi Mego valmisti muovisia, kankaisiin vaatteisiin puettuja nukkeja, joiden kädet ja jalat liikkuivat. Mallisto World's Greatest Super Heroes! valloitti maailman - muovinukkeja myytiin vuodesta 1972 vuoteen 1983 saakka miljoonittain.

Megon valtakausi hiipui 1980-luvulla. Supersankarit palasivat markkinoille toimintahahmoina, action figuureina. Aluksi niiden vartaloista voitiin liikuttaa vain muutamia osia, mutta hahmon rakenne muuttui muotoilun ja valmistusteknologian kehittymisen myötä. Toimintahamoilla oli erilaisia valepukuja, niillä oli salaisia identiteettejä, ystäviä, vihollisia ja seurustelusuhteita. Monet lapset löysivät supersankarisarjakuvien maailman nimenomaan näiden lelujen kautta."

Sankarit opettavat

Turtlesit, 2017-2018. National Entertainment Collectibles Association, NECA. Markus Jokisen kokoelma. 

Turtles mutanttikilpikonnat kuuluivat omaan lapsuuteeni ja tunnusmusiikin muistan ikuisesti. Jokainen neljästä Turtlesista on nimetty yhden renessanssitaiteilijan mukaan. Muistan lukion historiankurssilta hauskan tilanteen, kun käsittelimme renessanssia ja opettaja kysyi, että ketkä ovat merkittävimmät taiteilijat. Kurssilla ollut nuorimies nosti välittömästi kätensä ja ilmoitti: "Leonardo, Donatello, Rafael ja Michelangelo". -Ja sinä tiedät tämän mistä?, opettaja kysyi. "Olen kattonut Turtlesia." Luokassa naurettiin, mutta samalla se osoitti, kuinka lastenohjelmat voivat parhaimmillaan opettaa paljon hyödyllistä nippelitietoa.

Teini-ikäiset mutanttinijakilpikonna-hahmot ja talo. Markus Jokisen kokoelma.

Hieman samalla tavalla osasin katsoa sarjakuvalehtien kansitaidetta näyttelyssä uudenlaisella tavalla. Etsin katseella näyttäviä kansikuvia ja samalla löysin viitteitä taidehistoriaan. Kapteeni Marvelin kuolema -kansikuvassa oli toisinnettu Michelangelon Pietà-veistosta ja Daredevilin taustalla oli hyödynnettty goottilaisia lasimaalauksia.

The Death of Captain Marvel, 1990. Play Press, Italia. Fabrizio Modinan kokoelma.

Daredevil: Born Again, 1996. Marvel Italia, Italia. Fabrizio Mobinan kokoelma.

Sarjakuva taidemuotona

Supersankarit - antiikista nykypäivään oli tällaiselle kevyen tason sarjakuvatietäjälle paikoin välillä raskaskin kokonaisuus, sillä (uutta) tietoa oli paljon ja esineitä ja lehtiä oli esillä sitäkin enemmän. Tämän vuoksi oma kiertelyni keskittyi lähinnä vahvistamaan ja lisäämään jo olemassa olevaa tietoa. Tämä tarkoittaa sitä, että katselin kokonaisuudesta sellaisia elementtejä mitkä tuntuivat tavalla tai toiselta tutuilta. Pidemmälle ehtineet sarjakuvaharrastajat pystyvät varmasti hyödyntämään näyttelyä minua syvällisemmin.

Batman: The Killing Joke, 1988. DC Comics, Yhdysvallat. Fabrizio Modinan kokoelma. 

Näyttely oli hienosti rakennettu. Oli myös mukava huomata, että näyttelyssä tuotiin esille sarjakuvaa elinvoimaisena taidemuotona:

"Sanomalehtien kevyenä viihteenä alkanut taidemuoto eriytyi 1930-luvulta alkaen erillisiksi lehdiksi, jotka suunnattiin pääasiassa lapsille. Ajan myötä sarjakuvat kehittyivät taidemuodoksi, joka osoitti valtavaa potentiaalia kerronnan välineenä. 

Vaikka sarjakuvia pidettiin aluksi vähempiarvoisina julkaisuina, on joistakin niistä tullut häkellyttävän arvokkaita keräilykappaleita. Sarjakuvateos syntyy käsikirjoittajan, piirtäjän, tussaajan ja värittäjän yhteistyönä. Sen lisäksi tarvitaan vielä kustannustoimittaja ja graafinen suunnittelija, joka lisää kuviin dialogin ja säätää julkaisun sivujen ulkoasun. Monimutkainen tuotantoprosessi muistuttaa enemmän elokuvan kuin kirjan tekemistä, mutta sarjakuvaa ei silti aina tunnusteta omaksi taidemuodokseen."

Wolverine vastaan Kyklooppi - Marvel Masterpiece. Simone Bianchi, 2019, akryyli paperille. Marco Lucchetti Art Gallery, Lugano.  

"Yksi viime vuosikymmenen arvostetuimmista kansainvälisistä artisteista on italalainen kuvittaja Simone Bianchi (s. 1972). Hän on työskennellyt DC Comicsille vuodesta 2005. Bianchilla on omintakeinen graafinen tyyli, jossa Italian renessanssin kehdossa syntynyt taiteilija yhdistelee amerikkalaista kuvakulttuuria ja klassista sarjakuvapiirtämistä art nouveaun hengessä."

Menisin toistekin

Näyttely on varmasti karkkia kaikille alan harrastajille, sillä se sai tällaisen amatöörinkin huolestumaan, että taidan tämän jälkeen katsella kirppareiden sarjakuvalehtiä ihan toisenlaisella katseella... Yritän vastustaa keräilyvimmaa. Sen verran taivuin Vapriikin museokaupassa, että ostin mukaani Wonder Woman T-paidan, vaikka käytän T-paitoja todella vähän. Ihmenaisen periaatteet kuitenkin vetosivat sen verran, että haluan toteuttaa niitä myös kotioloissa.

Superman vs. Wonder Woman. Editrice Cenisio, Italia. Fabrizio Modinan kokoelma.

Kokonaisuus oli niin runsas, että menisin mielelläni myös toiste. Tällä ensimmäiselläkin kierroksella opin paljon uutta. Näyttely innoitti sen verran, että taidan pitkästä aikaa etsiytyä supersankarielokuvien pariin.

Supersankarit - Antiikista nykypäivään on esillä Museokeskus Vapriikissa 

Tampereella 18.1.2026 saakka.

Tekstilainat: Vapriikin Supersankarit - Antiikista nykypäivään -näyttelytekstit.