Van Gogh Alive

En etukäteen ollut varma, että mitä ajattelisin Tampere-talon Van Gogh Alive -näyttelystä. Tuttaviani oli vieraillut näyttelyssä ja kokemus oli ollut positiivinen. Kävijät kommentoivat, ettei kokemusta kannattaisi verrata taidenäyttelyyn, sillä sitähän se ei todellisuudessa ole, vaan suhtautua näkemäänsä pikemminkin taidekasvatuksellisesta näkökulmasta. Näillä ajatuksilla epäilyni taittuivat ja halusin nähdä mistä on kysymys.

Vincent van Gogh: Bedroom in Arles, 1888, öljy kankaalle, 72x90cm. Van Gogh Museum, Amsterdam. Kuva: Wikipedia. 

Näyttelyä markkinoidaan näin:

"Van Gogh Alive on kaikkia aisteja kutkutteleva koko perheen taide-elämys, jonka on luonut ja tuottanut australialainen Grande Experiences. Yksi maailman suosituimmista immersiivisistä taide-elämyksistä on kiertänyt yli 100 kaupungissa, ja sen on nähnyt yli 9 miljoonaa vierailijaa. Nyt näyttely saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen. Kyseessä ei ole mikä tahansa taidenäyttely. Yli 3 000 kuvaa kattava elämys tarkastelee Vincent van Goghia tavalla, joka valtaa näyttelytilan seinät, pylväät ja lattian. Teosten rinnalla kuullaan taiteilijan ajankuvaan sopivaa klassista musiikkia."

Päiväkohtainen lippu näyttelyyn maksoi etukäteen ostettuna 22 euroa (kun tiedät vierailupäivän etukäteen) ja avoimen päivän lippu 24 euroa. Alle 7-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Täällä ei käy Museokortti eikä muut etukortit, kuten esimerkiksi Kaikukortti.

Näyttely alkaa osiolla, jossa seinille on toteutettu suurennoksina van Goghin kuuluisimpia maalauksia. Näiden yhteydessä kerrotaan lyhyehkösti taiteilijan elämästä. Tekstit ovat mielestäni sopivan mittaisia ja sellaisia, että kuka tahansa pääsee nopeasti mukaan taiteilijan traagiseen elämäntarinaan. Värit ovat kirkkaita ja iloisia, kuten maalit van Goghin maalauksissa.

Immersiivinen (kokonaisvaltaisesti mukaansatempaava ja elämyksellinen kokemus) osuus on toteutettu saliin, joka on täynnä isoja näyttöjä. Immersiivinen osuus kestää 45 minuuttia ja se on rakennettu tarinallisesti tukemaan van Goghin elämäntarinaa. Ruuduilla vaihtuu van Goghin maalaukset ja niitä on heijastettu myös lattialle. Kokemukseen on lisätty myös liikkuvaa luontokuvaa (mm. viljapellot, vesi) ja maalausten yhteydessä on lyhyitä tekstipätkiä Vincentin kirjoittamista kirjeistä. Joitain maalauksia on elävöitetty "herättämällä ne eloon". Tekstit ohjaavat tunnelmasta toiseen, kertovat taiteilijan ilon, epävarmuuden, toivon ja surun hetkistä.

Immersiivinen osuus päättyy tarinallisesti siihen, kun van Gogh ampuu itseään päähän viljapellolla. Näyttelyssä kohtaus on toteutettu lapsiystävällisesti siten, että katsojille näytetään vain kuvia viljapellosta. Kuuluu laukaus ja samalla linnut lehahtavat pellolta lentoon.

Kokonaisuudessa ei ole mitään pelottavaa tai ahdistavaa. Tässä ei esimerkiksi mässäillä sillä, että taiteilija leikkasi korvansa irti. Kokemus on klassisen musiikin säestämänä kaunis.

Saavutettava taide-elämys

Olin hieman häkeltynyt tiedosta, joka paljasti syyn immersiivisten näyttelyiden synnylle:

"Grande Experiencesin perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Bruce Peterson sai ajatuksen immersiivisestä taide-elämyksestä lapsiltaan. Italian lomallaan australialaisperhe vieraili lukuisissa taidegallerioissa ja museoissa, joissa lapset kuitenkin valittivat tylsyydestä ja pyysivät isää sen sijaan ostamaan jäätelöä. Peterson perehtyi asiaan ja totesi, että perinteinen, staattinen museokokemus ei enää puhuttele kävijöitä toivotulla tavalla.

Kaksi vuotta kestäneen kehitystyön jälkeen taidetta, teknologiaa, musiikkia ja tuoksuja yhdistävä Van Gogh Alive julkistettiin vuonna 2011. Näyttely hyödyntää Grande Experiencesin kehittämää SENSORY4™-järjestelmää, joka yhdistää monikanavaisen liikegrafiikan ja elokuvatason surround sound -äänentoistojärjestelmän. Teknologian avulla mikä tahansa näyttelytila voidaan muuntaa dynaamiseksi, informatiivisesti ja visuaalisesti säväyttäväksi elämykseksi."

Lopputulos?

Pohdin edelleen kokemaani ristiriitaisin tuntein. Tämä ei ole mielestäni taidenäyttely sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä täällä ei ole alkuperäisiä teoksia, vaan kuvia maalauksista. Huomasin ärsyyntyväni tiedosta, että länsimaisen taidehistorian mekkana pidetty Italia alkuperäisine teoksineen leimattiin lasten kokemusten myötä tylsäksi. Mitä se aivan varmasti lasten mielestä onkin, kun aikuisellekin tulee taidegalleriaähky. 

Jäin kuitenkin miettimään, että onko lapsille tarjottu taidekasvatuksellinen kokemus Italiassa jotenkin väärin, kun taidekasvatus pitää tuoda tällaiseen muotoon? Olenko sitä mieltä, että tällainen immersiivinen elämys on tarpeellinen? Kyllä. Jos tämän avulla yksikin lapsi tai aikuinen saadaan kiinnostumaan taiteesta ja taidehistoriasta, niin se on paikkansa ansainnut.

On totta, että nykyteknologiassa on hyvät puolensa, koska se mahdollistaa uudenlaisia tapoja tutustua taiteeseen. Myös kaikille heille, joilla ei ole mahdollisuutta matkustaa alkuperäisten teosten äärelle. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että parhaat kokemukset tulevat alkuperäisten teosten äärellä, oli kysymyksessä sitten taide, musiikki tai teatteri. En voinut olla huomaamatta, että näytöille suurennetut maalakset ja niiden yksityiskohdat litistivät siveltimenvedot siten, ettei niistä tule sitä henkeäsalpaavaa tunnelmaa, kuten aitoja teoksia katsellessa.

Huomasin kuitenkin vaikuttuvani musiikin ja maalausten yhdistelmästä. Pimeässä tilassa oleillaan värikylläisten kuvien keskellä samalla, kun musiikki kietoo kuuloaistin. Tämä on varmasti juuri niin elämyksellinen ja kokonaisvaltainen kokemus, mitä Bruce Petersonin lapset toivoivat.

Menisinkö itse toiste? Todennäköisesti en, jos kyseessä on taidehistoriallinen kokonaisuus, kuten tämä. Mikäli kyseessä olisi nykytaiteen myötä tuotettu immersiivinen elämys, haluaisin sen ehdottomasti kokea, sillä siitä minulla ei olisi etukäteen tietoa, odotuksia ja ennakko-oletuksia. Esimerkkinä mainittakoon Tampereen taidemuseossa vuosi sitten (2024) koettu Charles Sandisonin immersiivinen valoinstallaatio Rhizome. Kyseinen teos valtasi tilan kokonaan, otti katsojat osaksi teosta ja tuntui uudelta ja erilaiselta. Se tuntui taiteelta, koska se oli taidetta. Tunteen paloa, mikä syntyi taiteesta itsestään eikä sen toisintamisesta.

"Kuinka ihana onkaan keltainen. Se kuvastaa aurinkoa." -Vincent van Gogh-

Van Gogh Alive on koettavana Tampere-talon Sorsapuistosalissa vielä 17.8.2025 saakka.