Tyrvään Pyhän Olavin kirkko

*Yhteistyössä Jyväskylän taidemuseo

Jyväskylän taidemuseon kesäretken varsinainen päämäärä oli Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. Ajatuksena oli tutustua etenkin Kuutti Lavosen kirkkomaalauksiin taidemuseon kesänäyttelyn hengessä. Tänne olin toivonut pääseväni pitkän aikaa ja nyt se haave toteutui.

Jos joku ei kenties tiedä menestystarinaa surullisen tuhopolton jäljiltä, niin tehdään pikainen tilannekatsaus. Pyhän Olavin kirkko tuhopoltettiin 21. syyskuuta 1997. Tulipalossa tuhoutui täysin kirkon 1700-luvulta ollut sisustus sekä 1600-luvn puolivälistä ollut kattoholvi ja saarnastuoli. Järkytyksestä huolimatta kirkon korjaustyön suunnittelu aloitettiin jo syksyllä 1997. Suurelta osin talkootyöllä pelastettu kirkko osoitti millainen merkitys tahdonvoimalla ja yhteisöllisyydellä on vielä tänäkin päivänä. Puuvalmis kirkko otettiin käyttöön 3. elokuuta 2003, mutta sisätilan maalausohjelmasta järjestettiin erillinen hanke, joka alkoi kesällä 2005.

Järkyttävästä palosta muistuttaa mm. hiileksi mustunut ovi.

Edellä mainittuun maalaushankkeeseen liittyvät taiteilijat Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala. Kirkko saatettiin sisustukseltaan entisenlaiseen asuunsa ja kirkkovaltuusto päätti, että myös valitut taiteilijat pitäytyvät samanlaisessa kuvaohjelmassa mikä kirkossa oli ollut ennen tulipaloa. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut kopioida maalauksia takaisin, vaan toteuttaa ne tälle ajalle tyypillisin keinoin. Taiteilijoilta edellytettiin kuitenkin että teokset ovat esittäviä. Maalaustyö aloitettiin kesällä 2005, jolloin kirkon ovet sulkeutuivat yleisöltä työrauhan takaamiseksi. Ennen maalaustyön aloittamista taiteilijoiden oli etsittävä oikea koostumus maaleilleen, jotta se kestäisi lämmittämättömässä kirkossa lämpötilojen suuretkin vaihtelut. Pohjustus tehtiin lyijykaseiinilla. Osmo Rauhala maalasi teoksensa öljyväreillä, Lavonen rasvaisella munatemperalla. 

Yhteensä kirkossa on 101 taideteosta. Kuutti Lavonen sai maalattavakseen lehterikaiteiden 29 peiliä. Teemana hänellä oli Kristuksen kärsimystie, Viimeinen tuomio, Pietari ja Paavali sekä neljä evankelistaa. Osmo Rauhalan tehtäväksi tuli toteuttaa alttarialueelle 72 erikokoista kuvaa aiheina Luomiskertomus, Paratiisi ja Syntiinlankeemus. Maalausprojekti valmistui 15. elokuuta 2009.

Kuutti Lavonen: Paavali sekä evankelistat Matteus ja Markus.

Kuutti Lavonen: Veronica pyyhkii Jeesuksen kasvoja, Jeesus kaatuu kolmannen kerran, Jerusalemin itkevät naiset.

Kuutti Lavonen: Ristiinnaulittu, Kylkihaavan pisto, Pietà.

Kuutti Lavonen: Avoin hauta, Ylösnousemus, Noli me tangere (Älä koske minuun).

Lavosen Noli me tangere teos ei avautunut nimensä kautta lainkaan, kunnes oppaanamme ollut Maiju Vuorenoja selitti sen liittyvän Johanneksen evankeliumiin, jossa Jeesus sanoi Marialle: "Älä koske minuun. Minä en ole vielä noussut Isän luo...". 

Osmo Rauhala: Alttarin taustalla Pyhä Henki laskeutuu (lintu), Sunnuntaiaamu (aurinko), Karitsa. Alttarikaidetta kiertää etupuolella hyveen kasvit kuten iiris, kielo, lumme, ketoneilikka ja pihlaja.

Osmo Rauhala: Luomiskertomus: viides päivä - evät ja siivet, neljäs päivä - kosmoksen alku, kuudes päivä - maidon synty, seitsemäs päivä - lepo.

Rauhala ei halunnut Luomiskertomuksessa kuvata lainkaan ihmistä, joten nisäkkäiden synty on kuvattu peuran imettäessä vasaansa. Ihmisen olemassaolosta vihjaa kuitenkin seitsemäs (lepo)päivä, johon on maalattu ihmisen jalanjäljet.

Osmo Rauhala: höylä, lamppu, tähkä, A, Khii ja rho.

Saarnastuolin höylä viittaa Nehemiaan kirjaan ja samainen lause on otettu rakennusvaiheessa kirkon tunnuslauseeksi: "Me olemme Herran palvelijoita ja siksi ryhdymme rakennustöihin."

Kuutti Lavonen: Vesi ja seitsemän aaltoa, Osmo Rauhala: Kuolema ei ole elämän päätepiste vaan kaksoispiste.

Oppaanamme oli upea Maiju Vuorenoja, jonka kertomana yksikään kuulija ei varmasti jäänyt kylmäksi. Tässä kerrotaan Lavosen ja Rauhalan yhteisestä pylväästä, jonka oli tarkoitus kietoa maalaukset toisiinsa. Lavonen maalasi Veden ja seitsemän aaltoa, jotka viittaavat Johanneksen evankeliumiin: "Jeesus vastasi hänelle: Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämä vettä". Kyseinen teksti kuljettaa ajatukset hienosti Lavosen teoksista Rauhalan maailman (ja sateen) luomiseen. Rauhala maalasi pylvääseen puolestaan kaksoispisteen. Teoksen nimi on Kuolema ei ole elämän päätepiste vaan kaksoispiste. Tämäkin viittaa Johanneksen evankeliumiin: "Jeesus sanoi: Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole." Rauhala johdattaa teemallaan takaisin Lavosen kärsimystielle ja lopulta Jeesuksen ylösnousemukseen. Näin taiteilijat saivat yhdellä pylväällä suljettua kirkkosalin kaikki teokset ympyräksi.

Tulipalossa tuhoutuneen krusifiksin paikalle sijoitettiin 1700-luvun rajantakaisen Karjalan Pyhäjärven kirkon krusifiksi.

Pyhän Olavin kirkossa vierailu tuntui niin pitkän odotuksen jälkeen siltä kuin olisi päässyt tapaamaan ihailemaansa julkkista. Paljon siitä oli kuullut ja monelta taholta, mutta tunnelma on aina erilainen itse koettuna. Kuutti Lavosen maalaukset herättivät voimakkaita tunteita ja saivat kiinnostumaan myös Jyväskylän taidemuseon kesänäyttelystä ihan uudella tavalla. Kunhan työrupeama päättyy, aion unohtaa näyttelyrakentamisen "työkatsantokulman" ja heittäytyä teosten vietäväksi. Rauhalan teoksia katsellessa ei voinut kuin hämmästellä sitä oivaltavuutta, jolla Raamatun tekstejä on kuvitettu.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko oli jopa vielä parempi kuin olin osannut kuvitella. Suuri kiitos kuuluu ehdottomasti oppaallemme, Maiju Vuorenojalle. Kiitos myös Jyväskylän taidemuseolle, että pääsin toteuttamaan yhden haaveistani.

Tästä videosta voi tiivistetysti kuunnella vielä taiteilijoiden ajatuksia prosessista:

Joko sinä olet vieraillut Tyrväällä? Millaisia ajatuksia kirkko herätti?

Pukstaavi

*Yhteistyössä Jyväskylän taidemuseo

Pääsin osallistumaan Jyväskylän taidemuseon avoimelle kesäretkelle, joka suuntautui Sastamalaan. Bussi starttasi torstaina 12.6. klo 8.30 ja ensimmäisenä kohteenamme oli Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi.

Upean näköinen rakennus on O. A. Bäckmanin vuonna 1920 kodiksi rakennuttama talo, joka on aikoinaan toiminut muun muassa apteekkina. Vastaanottokomiteana toimineet museolehtori Sanna Asikainen ja museoamanuenssi Minna Honkasalo perehdyttivät rakennuksen ja museon vaiheisiin. Vammalan kaupunki osti rakennuksen vuonna 2008 ja peruskorjautti sen nykyiseen asuunsa ja käyttötarkoitukseen, Suomalaisen kirjan museoksi. Ovet avattiin yleisölle vuonna 2011. Sastamala (ent. Vammala) on julistautunut luontevasti Suomen kirjapääkaupungiksi. Kaupungissa on vietetty Vanhan kirjallisuuden päiviä vuodesta 1985, kaupunki on Mauri Kunnaksen synnyinkoti, ja vaikka Kunnas ei enää paikkakunnalla asukaan, hänen taloonsa muutti Tatun ja Patun luojat Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Paikkakunnan ensimmäinen kirjakauppa 1800-luvun lopulla oli muuten kyseisen O. A. Bäckmanin perustama.

Museo poikkeaa monesta muusta siinä, että sitä ei perustettu kokoelman ympärille vaan tarpeeseen. 1980-luvun Vanhan kirjallisuuden päivillä oli mietitty että suomalaisella kirjalla pitäisi olla oma museonsa. Vuonna 1997 perustettiin Kirjan museon ystävät ry. edistämään museon toteutumista. Yhdistys toimii nykyisin Suomen kirjahistoriallisen seuran nimellä. Varsinainen museon hallinnoija on Suomen Kirjainstituutin säätiö. Koska museolla ei perustettaessa ollut kokoelmia, se kartuttaa niitä pikkuhiljaa. Tarkoituksena ei ole tallentaa kirjoja, koska mm. Kansallismuseo hoitaa sen puolen, vaan Pukstaavi keskittyy kirjakulttuurin ympärillä oleviin ilmiöihin. Nykyisistä kokoelmista mainittiin exlibrikset sekä Pekka Vuoren kuvituskuvat.

Pekka Vuoren kirjailijoilla kuvittamat säilytyslokerot.

Museon perusnäyttelytilat sijaitsevat rakennuksen toisessa kerroksessa. Historian lehtiä havistellaan, kun eteen avautuu näkymä varhaisesta kirjapainomenetelmästä. Tuntuu uskomattomalta kuinka kokonainen kirja on pitänyt latoa kirjain kirjaimelta ja peilikuvana, ennen kuin sivu on saatu painettua paperille. Joka sekin tehtiin käsin!

Mestari tarkkailee kisälliä.

Pukstaavissa kirjoihin koskeminen on sallittua, sillä yllä olevassa kirjapainohuoneessa saa tunnustella erilaisia ja eri menetelmin toteutettuja kirjojen kansia ja sivuja. Lasten- ja nuortenkirjallisuudesta kertovassa osuudessa pidin itse eniten toteutustavasta, jossa kirjan avaamalla sai kuunnella paikallisten nuorten ajatuksia ja arvioita kirjoista.

Kirjan avaamalla sai kuulla nuorten arvioita kirjoista.

Museon aarre on ehdottomasti Psalterium Dauid Prophete vuodelta 1485/1486. Kirjoja on painettu parisenkymmentä kappaletta, mutta tämä on parhaiten säilynyt. Opin matkalla uuden terminkin: inkunaabeli eli kehtopainate. Inkunaabeliksi kutsutaan ennen vuotta 1501 painettuja kirjoja. Psalterium sisältää Raamatun psalmit ja papeille tarkoitettuja ohjeita rukoushetkien toimittamiseksi. Kyseinen kirja on ollut käytössä Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa ennen uskonpuhdistusta ja se on Sastamalan seurakunnan omaisuutta. Uutta tietoa oli myös se että Suomessa kirjarovio on roihunnut vuonna 1829, kun Jaakko Juteinin kirjaa Anteckningar af Tankar uti Varianta Ämnen pidettiin vääräoppisena.

Psalterium Dauid Prophete.

Siirryttäessä kohti nykyaikaa, kohtaa 1960-70-luvun kirjastotiskin takana neiti Virtasen, joka pitää huolen siitä että kirjastossa säilyy ansaittu hiljaisuus. Kirjahyllyissä olevat kirjat ovat vapaasti katseltavissa ja "LUE" merkinnöillä varustettuihin kirjoihin on piilotettu lisätietoa.

Kirjastovirkailija neiti Virtanen.

Pukstaavi on kodikkaasti rakennettu ja kodikkuudesta pääsee nauttimaan myös osuudessa, jossa esitellään kuinka kirjoja on eri aikoina säilytetty. Ensimmäiset kirjat olivat yhtä arvokkaita kuin hopeaesineet ja niitä säilytettiin turvassa arkuissa. Vuosikymmenten ja -satojen vieriessä kirjat alkoivat olla helpommin saatavissa ja kaikkien ulottuvilla. 1930-luvulla suurimmat kustantajat markkinoivat Suomessa "sivistysperheen kirjapakettia". Tähän kuului ajanmukainen avokirjahylly sekä kustantajan kauno- ja tietokirjallisuuden klassikot. Yhdellä kertaa sai ostettua kirjahyllyn sisältöineen, kuinka kätevää. ;) Toisaalta niin sanottuja korukirjoja hankittiin pöydillä pidettäviksi koriste-esineiksi.

1930-luvun "sivistysperheen kirjapaketti".

Pukstaavin ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee museokaupan ja lounaskahvilan lisäksi myös pieni vaihtuvien näyttelyiden tila. Tällä kertaa tilassa juhlistettiin Suomen taiteilijaseuran 150-vuotista taivalta näyttelyllä Emigranttitarha ja muita taiteilijakirjoja. Sisätilan kesänäyttely rakentuu Kalle Hammin ja Dzamil Kamangerin taiteilijakirjaan perustuvan Paperittomien puutarhan ympärille, jossa kasvit ovat ihmisten tapaan maahanmuuttajien asemassa. Paperittomien puutarha esittelee piirroskuvina kasveja, jotka taiteilijat ovat salakuljettaneet maahan eri paikoista. Taiteilijakirjassa kasvit pääsevät kertomaan matkoistaan.

Dzamil Kamangeri on tuonut näyttelytilaan helmikirjonnalla toteutettuja matkustusasiakirjoja. Mies on halunnut tekniikallaan rikkoa sukupuolirooleja sekä osoittaa, kuinka passien ja asiakirjojen kopioiminen ja väärentäminen on tietynlaista käsityötaitoa.

Dzamil Kamanger: Väärennetyt passit ovat aina myös käsityötä, osa 3: Matkustusasiakirja, 2009, helmikirjonta.

Maailmankartta paljastaa mistä kaikkialta kasveja on Suomeen salakuljetettu.

Kalle Hamm & Dzamil Kamanger: Paperittomien puutarha, 2013, kirja, piirustuksia ja ruukkukasveja.

Pylvään päässä istuva tuoksupelargonia on salakuljetettu Afrikasta.

Pukstaavi on ihastuttavan monipuolinen kirjamuseo. Tunnelma on lämmin ja kodikas. Koko on sopiva, jolloin näyttelyt jaksaa kiertää helposti alusta loppuun ajatuksen kanssa. Osallistavuus ja sisustusratkaisut karistavat ajatukset pölyisistä kirjoista. Lounaskin tuli testattua ja hyväksi havaittua. Sijainniltaan museo on mitä loistavimmalla paikalla, sillä aivan vieressä sijaitsee Herra Hakkaraisen talo ja heti tien toisella puolella Lähetyksen Löytötupa kirppis (josta pelastin kaksi retromekkoa yhteishintaan 8,50 euroa).

Pukstaavissa on vieraillut myös Sikses kiva paikka.