Pukstaavi

*Yhteistyössä Jyväskylän taidemuseo

Pääsin osallistumaan Jyväskylän taidemuseon avoimelle kesäretkelle, joka suuntautui Sastamalaan. Bussi starttasi torstaina 12.6. klo 8.30 ja ensimmäisenä kohteenamme oli Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi.

Upean näköinen rakennus on O. A. Bäckmanin vuonna 1920 kodiksi rakennuttama talo, joka on aikoinaan toiminut muun muassa apteekkina. Vastaanottokomiteana toimineet museolehtori Sanna Asikainen ja museoamanuenssi Minna Honkasalo perehdyttivät rakennuksen ja museon vaiheisiin. Vammalan kaupunki osti rakennuksen vuonna 2008 ja peruskorjautti sen nykyiseen asuunsa ja käyttötarkoitukseen, Suomalaisen kirjan museoksi. Ovet avattiin yleisölle vuonna 2011. Sastamala (ent. Vammala) on julistautunut luontevasti Suomen kirjapääkaupungiksi. Kaupungissa on vietetty Vanhan kirjallisuuden päiviä vuodesta 1985, kaupunki on Mauri Kunnaksen synnyinkoti, ja vaikka Kunnas ei enää paikkakunnalla asukaan, hänen taloonsa muutti Tatun ja Patun luojat Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Paikkakunnan ensimmäinen kirjakauppa 1800-luvun lopulla oli muuten kyseisen O. A. Bäckmanin perustama.

Museo poikkeaa monesta muusta siinä, että sitä ei perustettu kokoelman ympärille vaan tarpeeseen. 1980-luvun Vanhan kirjallisuuden päivillä oli mietitty että suomalaisella kirjalla pitäisi olla oma museonsa. Vuonna 1997 perustettiin Kirjan museon ystävät ry. edistämään museon toteutumista. Yhdistys toimii nykyisin Suomen kirjahistoriallisen seuran nimellä. Varsinainen museon hallinnoija on Suomen Kirjainstituutin säätiö. Koska museolla ei perustettaessa ollut kokoelmia, se kartuttaa niitä pikkuhiljaa. Tarkoituksena ei ole tallentaa kirjoja, koska mm. Kansallismuseo hoitaa sen puolen, vaan Pukstaavi keskittyy kirjakulttuurin ympärillä oleviin ilmiöihin. Nykyisistä kokoelmista mainittiin exlibrikset sekä Pekka Vuoren kuvituskuvat.

Pekka Vuoren kirjailijoilla kuvittamat säilytyslokerot.

Museon perusnäyttelytilat sijaitsevat rakennuksen toisessa kerroksessa. Historian lehtiä havistellaan, kun eteen avautuu näkymä varhaisesta kirjapainomenetelmästä. Tuntuu uskomattomalta kuinka kokonainen kirja on pitänyt latoa kirjain kirjaimelta ja peilikuvana, ennen kuin sivu on saatu painettua paperille. Joka sekin tehtiin käsin!

Mestari tarkkailee kisälliä.

Pukstaavissa kirjoihin koskeminen on sallittua, sillä yllä olevassa kirjapainohuoneessa saa tunnustella erilaisia ja eri menetelmin toteutettuja kirjojen kansia ja sivuja. Lasten- ja nuortenkirjallisuudesta kertovassa osuudessa pidin itse eniten toteutustavasta, jossa kirjan avaamalla sai kuunnella paikallisten nuorten ajatuksia ja arvioita kirjoista.

Kirjan avaamalla sai kuulla nuorten arvioita kirjoista.

Museon aarre on ehdottomasti Psalterium Dauid Prophete vuodelta 1485/1486. Kirjoja on painettu parisenkymmentä kappaletta, mutta tämä on parhaiten säilynyt. Opin matkalla uuden terminkin: inkunaabeli eli kehtopainate. Inkunaabeliksi kutsutaan ennen vuotta 1501 painettuja kirjoja. Psalterium sisältää Raamatun psalmit ja papeille tarkoitettuja ohjeita rukoushetkien toimittamiseksi. Kyseinen kirja on ollut käytössä Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa ennen uskonpuhdistusta ja se on Sastamalan seurakunnan omaisuutta. Uutta tietoa oli myös se että Suomessa kirjarovio on roihunnut vuonna 1829, kun Jaakko Juteinin kirjaa Anteckningar af Tankar uti Varianta Ämnen pidettiin vääräoppisena.

Psalterium Dauid Prophete.

Siirryttäessä kohti nykyaikaa, kohtaa 1960-70-luvun kirjastotiskin takana neiti Virtasen, joka pitää huolen siitä että kirjastossa säilyy ansaittu hiljaisuus. Kirjahyllyissä olevat kirjat ovat vapaasti katseltavissa ja "LUE" merkinnöillä varustettuihin kirjoihin on piilotettu lisätietoa.

Kirjastovirkailija neiti Virtanen.

Pukstaavi on kodikkaasti rakennettu ja kodikkuudesta pääsee nauttimaan myös osuudessa, jossa esitellään kuinka kirjoja on eri aikoina säilytetty. Ensimmäiset kirjat olivat yhtä arvokkaita kuin hopeaesineet ja niitä säilytettiin turvassa arkuissa. Vuosikymmenten ja -satojen vieriessä kirjat alkoivat olla helpommin saatavissa ja kaikkien ulottuvilla. 1930-luvulla suurimmat kustantajat markkinoivat Suomessa "sivistysperheen kirjapakettia". Tähän kuului ajanmukainen avokirjahylly sekä kustantajan kauno- ja tietokirjallisuuden klassikot. Yhdellä kertaa sai ostettua kirjahyllyn sisältöineen, kuinka kätevää. ;) Toisaalta niin sanottuja korukirjoja hankittiin pöydillä pidettäviksi koriste-esineiksi.

1930-luvun "sivistysperheen kirjapaketti".

Pukstaavin ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee museokaupan ja lounaskahvilan lisäksi myös pieni vaihtuvien näyttelyiden tila. Tällä kertaa tilassa juhlistettiin Suomen taiteilijaseuran 150-vuotista taivalta näyttelyllä Emigranttitarha ja muita taiteilijakirjoja. Sisätilan kesänäyttely rakentuu Kalle Hammin ja Dzamil Kamangerin taiteilijakirjaan perustuvan Paperittomien puutarhan ympärille, jossa kasvit ovat ihmisten tapaan maahanmuuttajien asemassa. Paperittomien puutarha esittelee piirroskuvina kasveja, jotka taiteilijat ovat salakuljettaneet maahan eri paikoista. Taiteilijakirjassa kasvit pääsevät kertomaan matkoistaan.

Dzamil Kamangeri on tuonut näyttelytilaan helmikirjonnalla toteutettuja matkustusasiakirjoja. Mies on halunnut tekniikallaan rikkoa sukupuolirooleja sekä osoittaa, kuinka passien ja asiakirjojen kopioiminen ja väärentäminen on tietynlaista käsityötaitoa.

Dzamil Kamanger: Väärennetyt passit ovat aina myös käsityötä, osa 3: Matkustusasiakirja, 2009, helmikirjonta.

Maailmankartta paljastaa mistä kaikkialta kasveja on Suomeen salakuljetettu.

Kalle Hamm & Dzamil Kamanger: Paperittomien puutarha, 2013, kirja, piirustuksia ja ruukkukasveja.

Pylvään päässä istuva tuoksupelargonia on salakuljetettu Afrikasta.

Pukstaavi on ihastuttavan monipuolinen kirjamuseo. Tunnelma on lämmin ja kodikas. Koko on sopiva, jolloin näyttelyt jaksaa kiertää helposti alusta loppuun ajatuksen kanssa. Osallistavuus ja sisustusratkaisut karistavat ajatukset pölyisistä kirjoista. Lounaskin tuli testattua ja hyväksi havaittua. Sijainniltaan museo on mitä loistavimmalla paikalla, sillä aivan vieressä sijaitsee Herra Hakkaraisen talo ja heti tien toisella puolella Lähetyksen Löytötupa kirppis (josta pelastin kaksi retromekkoa yhteishintaan 8,50 euroa).

Pukstaavissa on vieraillut myös Sikses kiva paikka.