Taivas alla Höyry-galleriassa

*Yhteistyössä Suomen käsityön museo

Suomen käsityön museon kesäretken paluumatkalla pysähdyimme vielä Korpilahden satamassa Höyry-galleriassa. Taas paikka josta olin kuullut paljon hyvää, mutta jossa en koskaan aiemmin ollut itse käynyt.

Höyry-galleria on metalliseppä Ulla Huttusen ja puuseppä Arto Salmisen ylläpitämä taidegalleria entisessä vuonna 1900 rakennetussa höyrysahassa. Galleriatilat ovat rakennuksen yläkerrassa ja alakerrassa toimii Emalipuu-kauppa. Huttunen valmistaa myyntiin emali- ja Salminen puutuotteita. Kaupan nimi tulee hauskasti siitä että he myyvät myös tuotteita, joissa yhdistyvät sekä emali että puu. Kaupassa on myös paljon kotimaisten taiteilijoiden ja käsityöläisten tuotteita.

Sitä unohtuu itse niin usein sinne kameran taakse, että tämä paparazzi-otos oli hauska yllätys.

Yläkerran näyttelytilassa oli Mika Heinosen veistoksia. Jo ensinäkemältä huomasi että tämä ei ollut mikään "pönötysnäyttely" vaan teoksia oli tehty pilke silmäkulmassa. Vai miltä kuulostaa teos "Tarzans hungry, Tarzans eat now!"? Vaikka materiaalit ja esineiden hyödyntämiset olivat hauskoja ja oivaltavia, pidemmän kiertelyn jälkeen huomasi että niissä oli jotain, joka vei pintaa syvemmälle.

Mika Heinonen: Daidalos (Melankolia), 1995, terrakotta, rauta, patina.

Takaseinälle ikkunan viereen oli asetettu veistos, joka toi välittömästi mieleen antiikin Rooman filosofimuotokuvat. Nimi Daidalos ei näyttelyssä herättänyt mitään muistikuvia, vaikka sitä oli selitetty melankolialla. Wikipedia tiesi kertoa, että juuri Daidalos oli se henkilö, joka rakensi Kreetalle labyrintin, johon Minotauros suljettiin. Labyrintin rakennuttanut kuningas Minos telkesi myös Daidaloksen ja tämän pojan Ikaroksen labyrintin syövereihin. Isä ja poika kuitenkin pakenivat labyrintista Daidaloksen Ikarokselle suunnittelemilla vahasiivillä. Kaikki tietävät tässä vaiheessa miten tarina jatkuu: Ikaros ei noudattanut isänsä neuvoa ja lensi liian lähelle aurinkoa, jolloin siipien vahaliitokset sulivat ja Ikaros putosi mereen ja hukkui. Melankoliaa siis kerrakseen.

Mika Heinonen: Pikku Prinssille, 2002, karttapallot, merikortti, vanha nahka, valo.

Oletteko koskaan miettineet millainen reppu Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssillä olisi? En minäkään, mutta nähtyäni teoksen Pikku Prinssille ajattelin, ettei se juuri toisenlainen voisi ollakaan. Karttapallon osasista oli rakennettu reppu, jonka sisällä loisti valo. Pimeän avaruuden halki matkatessa tämä olisi varsin hyödyllinen. Toisaalta aloin ajatella niitä pikku prinssejä (ja prinsessoja), jotka aloittavat ensimmäisen koulutiensä ja taivaltavat syksyn pimenevillä teillä. Voisiko joku kehitellä kaikille ekaluokkalaisille tällaiset kauniisti valaistut reput?   

Mika Heinonen: yksityiskohta teoksesta Pikku Prinssille, 2002.

Mika Heinonen: Rantatunnelmia, 2014, lättypannu, valokuvat, pihka.

Uusimpia teoksia edusti muun muassa Rantatunnelmia, jossa valurautaiseen lettupannuun oli räiskäleiden tilalle sijoitettu järvivalokuvia, jotka oli päällystetty pihkalla. Teoksen nimi olisi voinut olla myös kesämökkitunnelmia, sillä varsin moni suomalainen osaa varmasti samastua kuvien tunnelmaan, jossa peilityynen järven pinnan rikkoo vain vesilinnun jättämä uimavana tai ajoittainen tuulenvire. Tähän yhdistettynä kesäillan lämmin nuotio ja suomalainen kesä on tiivistetty.

Mika Heinonen: Vincent's still my chief, 2014, siveltimet, kelopuun oksat.

Näyttelyn ehdottomin suosikkini oli maalaussiveltimistä koottu intiaanipäällikön päähine, joka oli kunnianosoitus Vincent van Goghille. Yksi oman aikansa sivellintyöskentelyn mestareista. Tämä oli myös näyttelyn osallistavin teos, sillä se oli asetettu juuri sopivalle korkeudelle siten että sen alle saattoi kuvitella astuvansa. Muutama kokeilikin hetken intiaanipäällikön osaa. ;)

Höyry-galleria sijaitsee kauniilla paikalla aivan rannan tuntumassa.

Mika Heinosen näyttely oli hyväntuulinen, muttei liian kevyt. Näyttelyn nimikin oli leikkisän moniulotteinen: taivas alla (taivas alapuolella) vai taivasalla (ilman kattoa pään päällä)? Taivaankannen haaveilijasta kodittomaksi vai toisinpäin? 

Höyry-gallerian vierailu todisti taas sen että museoiden ohella pitäisi vierailla useammin myös gallerioissa. Isäntäpari Huttunen&Salminen on ottanut hoitaakseen ison urakan, sillä galleria ja kauppa ovat auki ympäri vuoden viikon jokaisena päivänä. Mutta molemmista paistaa rakkaus työtään ja galleriaa kohtaan. Asiakaskunta, taiteilijat, miljöö ja intohimo vievät varmasti eteenpäin, mutta Huttunen ja Salminen ansaitsevat kyllä suuren kiitoksen antaessaan vanhalle rakennukselle uuden elämän.

Matkamuistoksi tarttui Arto Salmisen valmistama rannerengas. Sainpa yhden puuseppä-enoistanikin hymyilemään Salmisen kekseliäälle korulle.

Mikäli ajelette kesällä Jyväskylän ja Mäntän välillä, pysähtykää kahvilla Korpilahden satamassa ja käykää moikkaamassa Huttusta ja Salmista, ovat nimittäin mukavia ja helposti lähestyttäviä. Pikkulinnut kertoivat että Huttunen olisi alkujaan savolainen, joka sai tämän savolaisen hymyilemään ja miettimään, että sekö teki vierailusta niin kotoisan...? ;)

Höyry-galleria on avoinna ympäri vuoden ma-pe 11-18, la-su 12-16 (tai sopimuksen mukaan), 

osoitteessa Korpilahden satama, Korpilahdentie 10, 41800 Korpilahti.