Kirppikseltä

 
Viimeisimmältä kirppiskierrokselta tarttuivat mukaan nämä kaksi:

Musta trikoomekko, 7e.


Salvador Dali: Neron päiväkirja pokkari, 2e.


 

Tunnustuksia

 
Palataanpa hetkeksi taiteiden maailmasta maallisempiin asioihin. Tänään ei ollut luentoja, joten otin itseäni niskasta kiinni ja pidin siivouspäivän. Ja kylläpä tulikin siistiä!

Tämä nalle on ollut minulla pitkään. Äiti sai sen lahjaksi isältä silloin kun odotti minua, joten nalle on hieman vanhempi kuin minä. Kirjahyllystä näkyy pieni siivu; enempää sitä ei viitsi esitelläkään. Se on nimittäin vielä "pitäisi tehdä" listalla. Kirjojen lisäksi olen varastoinut sinne erilaisia lehtileikkeitä, esitteitä jne. K luultavasti nimittäisi kaikkea tuota "taideroinaksi". :P


Sain Liisalta kaksi tunnustusta blogista Alice in Wonderland, ja homman nimi on paljastaa jälleen jotain itsestään.



1. Nälkäisenä olen erittäin huonoa seuraa.
2. Kun löydän hyvä kappaleen, kuuntelen sitä putkeen todella, siis todella monta kertaa.
3. En pidä epäaidoista ihmisistä.
4. Minulla on "pakkomielle" pitää kaappien ovet kiinni. K saa kuulla jos jättää esimerkiksi keittiön kaappeja auki.
5. Olen siivousintoilija, mutten pidä pölyjen pyyhkimisestä.
6. Pidän maanläheisistä väreistä.
7. Olen enemmän hame- kuin housuihminen.
8. Olen taidekirjahamsteri.
 

Ymmärtää vaiko ei?

 
Tuomas Enbuske haastatteli ruotsalaista kuvataiteilijaa Ernst Billgreniä ohjelmassa Sivistyksen käsikirja. Hän pohti muun muassa taiteen sanomaa sekä sitä, pitääkö taidetta ymmärtää.


(kuva täältä)

"On väärin luulla, että pitäisi ymmärtää jotakin taiteesta. Ei kukaan suutu ellei ymmärrä puuta. Ei kukaan ihmettele niitä ilmiöinä. Ei kukaan sano: 'En ole ikinä käsittänyt puita'. Taiteessa on harvoin mitä pitäisi ymmärtää. Ei taiteen tarkoitus ole olla kuva-arvoitus, joka pitää ratkaista. Yleensä tarkoitetaan kai, että teos ei miellytä. Sanotaan ettei ymmärretä, mutta se on väärä sana.

Taiteesta puhuttaessa ei kannata lähteä pakon ajatuksesta. Voi miettiä pitämistä, jos haluaa. Tapoja on tuhansia ja ne riippuvat katsojasta. Taiteen edessä kohtaa itsensä. Toiset antautuvat taideteoksen vaikutukselle. Toiset älyllistävät ja etsivät johtolankoja.

Taiteesta on paljon väärinkäsityksiä, mutta toisaalta ne on helppo kumota, koska todellisuus on tarjolla. Voi käydä Louvressa katsomassa Mona Lisaa ja todeta, että sillä ei ole sanomaa ja se on silti kiinnostava taideteos. Kaikki voivat itse todeta, ettei taide ole riippuvainen sanomasta."

On totta että taideteoksen ääressä kohtaa itsensä, ainakin silloin selviää omat mieltymykset. En oleta teoksissa olevan sanomaa, mutta kehittelen niitä silti päässäni, itselleni. En oleta että minun tulisi pitää kaikista teoksista, mutta on silti mielenkiintoista miettiä, miksi en pidä.

Kehittelettekö mielessänne teoksille sanomaa? Turhaudutteko jos ette sitä löydä? Nautitteko vain teosten kauneudesta? Pidättekö taiteesta ylipäänsä? Jäättekö koskaan kauniin teoksen eteen pohtimaan sitä, mikä teoksessa teihin vetoaa?

Itse rakastan esimerkiksi tätä Arvid Liljelundin teosta vuodelta 1884, Lähtö Pariisista. Aina Kuopion taidemuseossa käydessäni minun pitää mennä seisomaan sen eteen toviksi. En ole syvällisemmin pohtinut mikä kaikki siinä vetoaa, mutta ainakin se on kaunis, suurikokoinen ja täynnä tunnetta.


(kuva täältä)
 

"Laukussani on pieni puuterirasia ja salaisuuksia"

 



Päätin pitkästä aikaa tarttua kiinanmustepullooni ja lopputulos on tällainen. Hahmottelin rouvan ensin lyijykynällä, jonka jälkeen tummensin rajat musteella. Rehellisesti sanottuna en ole koskaan pitänyt itseäni taiteilijana, vaikka kuva-artesaanin koulutus onkin takana. Pidän vain käsillä tekemisestä.
 

Estetiikka ja taiteen teoria

 

Nyt ollaan vaikeuksissa. Tänään oli ensimmäinen otsikon mukainen luento ja sain todella pinnistellä pysyäkseni kärryillä. Sokrates, Aristoteles, Platon ja muu filosofia on aina ollut minulle hankalaa. Se että asiat ilmaistaan "asia voi olla näin, mutta toisaalta se voi olla toisinkin" periaatteella ei oikein sovi minulle. Haluan oppimani tiedot kiertelemättä ja pyöristelemättä kulmia. Kyseenalaistan asioita toki itsekin, mutta analysoidessa jotain teosta pitäydyn yleensä yhdessä näkökulmassa enkä yritä olla ottamatta kantaa. Pitää ottaa kantaa!


Tällä luennolla käsitteltiin antiikin kauneusihanteita sekä taiteen ja taiteilijan käsitettä tuona aikana. Alkuahdistus muuttui mielenkiinnoksi kun sain pidettyä ajatukseni luennoitsijan puheessa sen sijaan, että olisin vilkuillut koko ajan kelloa. Tosin osa puheesta oli hieman korkealentoista, mutta suurin piirtein pysyin kärryillä.

Platonin ideaopin käsittelemisessä meni jokunen tovi, vaikka sitäkin pyöriteltiin aikoinaan lukion kursseilla. Ehkä sitä haluaa väistää tuollaiset vaikeat asiat ja unohtaa?
Yritin muotoilla asian itselleni näin: On olemassa vain yksi alkuperäinen idea, joka on useimmiten vain mielessä. Jos/kun siitä tekee esim. veistoksen, maalauksen, esineen jne. (tekee sen näkyväksi) se on aina osaltaan jäljennös alkuperäisestä, mimesis. Eli askeleen kauempana ideasta.
Jos joku osaa filosofiaa paremmin, saa korjailla...