Kertaustyylejä

 
Taannoiselta Latvian matkalta palatessa Helsinki tuntui harmaalta betonihelvetiltä. Latviassa näkyi paljon vanhaa ja ennen kaikkea värikästä arkkitehtuuria. Nyt taidehistorian tunneilla olen oppinut esimerkkejä Suomenkin arkkitehtuurin helmistä. Ei tarvitse hävetä vaikka meillä ei olekaan yhtä vanhaa arkkitehtuuriperinnettä kuin muualla Euroopassa. Suomi on sen sijaan modernin kaupunkirakentamisen maa, sillä alle 10 % maan nykyisestä rakennuskannasta on rakennettu ennen vuotta 1940.

Rakennukset voivat parhaimmillaan olla todella lumoavia ja niitä jaksaisi tuijottaa tovista toiseen. Tällainen on minulle aina ollut esimerkiksi Carl Theodor Höijerin suunnittelema uusrenessanssirakennus Ateneum.


Kertaustyylejä luennolla opetellessamme hienoja esimerkkejä ovat myös Carl Axel Setterbergin suunnittelema Vaasan hovioikeus (englantilainen uusgotiikka):


Carl Johan von Heidekenin suunnittelema Porin kirkko (uusgotiikka):


Anders Fredrik Cranstedtin suunnittelema Kerimäen kirkko (ekletismi):


ja Carl Ludvig Engelin suunnittelema Helsingin kansalliskirjasto (uusklassismi).


(kuvat Googlesta)

Niin, Suomessakin on vaikka kuinka paljon upeita rakennuksia kun niistä vain tietäisi. Toki matkustellessa näkee kauniita rakennuksia, mutta ohiajaessa/kävellessä ne eivät paljoa kerro. Mikä rakennus on kyseessä, kuka suunnitellut, kuinka vanha? Tämän vuoksi on mukavaa oppia edes hippunen Suomen rakennustaiteesta.
 

Uteliaisuus

 
Tämä on sadas (!) kirjoitukseni ja nyt haluaisin tietää teistä lukijoistani hieman enemmän. Täällä on virallisia ja vakiolukijoita, mutta teitä ns. hiljaisia lukijoitakin on paljon, ainakin kävijälaskurin pyörimisestä päätellen.

Jos ette halua itsestänne muuta kertoa niin olisi hauskaa kuulla kuinka löysitte/eksyitte blogiini? Ja mikä saa teidät kurkkimaan blogiani? Ja jos pidätte omaa blogia, kertokaa, niin tulen vastavieralulle.

Kuva ei liity aiheiseen juuri mitenkään,mutta löysin sen piirustusarkistostani.


Philodendron, lyijykynä, 2007
 

Löytöjä

 
Perjantain kunniaksi päätin heti aamulla suunnistaa kirpparille, kun oli luentovapaa päivä. Mukaan tarttui yhtä ja toista, enemmänkin olisi tarttunut jos olisi raaskinut ostaa. Pikkusiskolle löysin pukinkonttiin mukavia juttuja, mutta niitä en voi paljastaa. Paljastan sen sijaan mitä löysin itselleni:


Pentikin pehmoinen nalle, 2 euroa.

Lucas Cranachin taidekirja, 2 euroa. Tykkään noista Maailman maalaustaiteen mestareita kirjasista. Niissä on suuret kokosivun värikuvat ja alkusivuilla tietoa taiteilijan elämästä. Sarjan kirjoja minulta löytyykin jo monta. Lisäksi maalauksista on suurennettu joitain yksityiskohtia, joita on mukava tutkia.

Amelie elokuva, 3 euroa. Kerran olen tämän nähnyt ja olen pitkään tahtonut sen leffahyllyyni; nyt sen sain :)

Zara T-paita, 5 euroa. Ihastuin piirrettyyn miehen kuvaan,joten se oli pakko napata mukaan, vaikka virallisesti onkin miestenpaita. Koko kuitenkin istui hyvin, joten ei kai sillä niin väliä onko miesten- vai naistenpaita.

Aurinkoista perjantaita lukijoilleni! :)
 

Muisti ja museoiden valta

 
Miksi tarvitsemme museoita ja miksi haluamme säilyttää muistoja ympäristöstämme?

Muisti on unohduksen ja kuoleman vastavoima. On turvallista elää paikassa, jossa on muistijälkiä ajan jatkumosta. Jatkumo on todiste siitä, että täällä on elänyt ihmisiä jo ennen meitä, mikä luo uskoa tulevaisuuteen.



Museot joutuvat jatkuvasti tekemään kulttuurisia valintoja siitä, mitä säilytetään ja mitä ei. Museot päättävät mitä objekteja kokoelmiin valitaan, mitä jätetään pois ja millaisia kontekstitietoja kirjoitetaan. Museot unohtavat ja muistavat esineiden kautta, muokkaavat ja pitävät yllä kulttuuria. ”Tämän vuoksi museoiden kokoelmista vastaavat ovat vallan haltijoita, sillä heidän päätöksensä vaikuttavat suuresti siihen, millainen menneisyys tulevaisuudessa on.” Hurjaa, mutta totta.

”Who controls the past,
controls the future:
who controls the present,
controls the past”
– Georg Orwell –

Tällaisia mietteitä on valmistautuessani museologian tenttiin. Yllä oleva teksti on museologian professorin Janne Vilkunan luennolta sekä Suomen museoliiton julkaisemasta (2009) Museologia tänään –teoksesta.

(kuvat jokunen vuosi sitten Latvian,Riian opintomatkalta)
 

Paleface

 

Räppimusiikki on aikaa sitten jäänyt nuoruuteen, mutta yksi on kuitenkin kulkenut vuosissa mukana,Paleface eli Karri Miettinen. En aluksi pitänyt ajatuksesta vaihtaa englanninkieltä suomeksi, mutta Helsinki - Shangri-La poisti nuo mietteet. Eilen illalla pääsin pitkästä aikaa katsomaan herraa livenä. Räppäämisen lisäksi mies on englantilaisen filologian opiskelija, joka näkyy lyriikoissa. Syvällisempiä ja yhteiskuntakriittisempiä sanoituksia kuin useilla suomalaisilla kollegoillaan.


"Kun hyvinvointivaltiota Helsingissä luodaan,
julkisivuduunarit ne Tallinnasta tuodaan.
Hura-huh-hah-hei!
Mistä halvimmalla saadaan,
sillä niin me tehdään Helsingistä Shangri-La."