keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Taidehistorian maisteri

....tai no virallisestihan se titteli on filosofian maisteri, mutta yleensä pääsee vähemmällä selittelyllä, kun nostaa esille sen pääaineen. Itse asiassa tutkinto kirjattiin rekisteriin jo ennen joulua 22.12., mutta virallinen paperi odotti tammikuun puolelle saakka dekaanin allekirjoitusta. Joten samalla kun minulta loppui tutkimusavustajan työrupeama, samalla jouduin luopumaan opiskelija-tittelistä.
Podin jossain vaiheessa syksyllä melkoista valmistumisahdistusta ja mietin, että olinko sittenkään valmis maisteriksi, että olisiko kuitenkin pitänyt opiskella jotain ainetta enemmän? Jotain muutakin siinä rinnalla kuin kulttuuriaineita? Ohjaaja sitten kopautti minut maan pinnalle sanomalla: "Yliopisto ei ole mikään sekatavarakauppa, jossa valmistetaan viiden tutkinnon maistereita." Tämä oli alustus sille, että kaikkea ei voi saada yhdestä paikasta. Vaikka olisin hamstrannut itselleni tutkinnon toisensa perään, työelämä vaatii aina itsensä kehittämistä ja silloin tulee miettiä, että mistä sitä oppia ja kehitystä milloinkin hakee.
Ahdistusta helpotti myös se tutkimusavustajan työpesti. Sai sopivasti heilua vielä opiskelijan ja työntekijän rajapinnalla. Sopeutua toisesta luopumiseen ja valmistautua toiseen. Ja se toimi. Kahden ja puolen kuukauden aikana ymmärsin olevani erittäin tyytyväinen opintieheni, saaneeni yliopistosta sen mitä tällä hetkellä tarvitsen ja valmis hyppäämään uuteen. Ikävähän niitä kaikkia ihmisiä tulee, mutta lähtöä helpotti myös se, että opiskelukaverit ovat valmistuneet/valmistumisen kynnyksellä, joten mitä sitä sinne yksin jäämään.
Uuden vuoden yönä juhlittiin siis paitsi vuoden vaihtumista, syntymäpäiviä myös maisterin tutkintoa. Ennakoin maisterin titteliä jo joulukuun alussa sen verran, että ostin itselleni valmistujaislahjaksi Jyväskylän taidemuseon Taidebasaarilta pienen teoksen. Rita Vargasin Time kuvasi tilannettani täydellisesti. 
Vasemmalla Rita Vargas: Time, 2015, 6-värinen silkkipaino, uniikkivedos; oikealla Päivi Hintsanen: Vaikea päätös, 2011, Irtokuvituksia-sarja.
Värikäs silkkipainoteos oli kaunis ja mystinen. Nimi Time oli osuva, sillä se ei määritellyt oliko kyseessä mennyt, nykyinen vai tuleva aika. Tällä hetkellä teos kertoo minulle matkasta ja menneestä ajasta yliopistossa. Hahmosta ei voi sanoa varmasti kulkeeko hän kohti vai poispäin katsojasta. Tällä tavalla henkilö on tietyllä tavalla koko ajan liikeellä, ajassa.
Teos muistuttaa minua konkreettisesti myös Jyväskylästä ja Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksesta, sillä portugalilainen Rita valmistelee parhaillaan laitoksellamme tohtorin väitöskirjaa. Tämä oli kiva lisä muistuttamaan menneestä matkasta yliopistossa, kun tekijä on osa paitsi Jyväskylän taidekenttää myös Taikua. 
Rita Vargas kertoi käyttäneensä teoksessa suosikkirantaansa Castelejo Beachia. Taivaalla olevat mustat pisteet ovat tähtiä ja ympyrät vanhoja planeettakarttoja. Oikeassa reunassa olevat ohuet viivat ovat ote pyhästä geometriasta, minkä mukaan luonto ja universumi muodostuvat tasasuhtaisesta symmetriasta, kuten kultaisesta leikkauksesta. Nämä toistuvat esimerkiksi ihmiskehon mittasuhteissa, kasveissa, simpukoissa, galakseissa ja DNA:ssa. Pyhä geometria eroaa tavanomaisesta geometriasta siinä, että kaikella siihen liittyvällä katsotaan olevan symbolista arvoa ja merkitystä.

Kiitos Rita! Tämä on monella tavalla kaunis valmistujaislahja!

Ps. Sitä gradua voi käydä lukaisemassa täällä.

17 kommenttia:

  1. Onnittelut valmistuneelle! Ja todella mielenkiintoisen lahjan hankit kyllä itsellesi, hieno tunnelma siinä. Se liikkeen tunne ja maailmankaikkeuden läsnäolo, ehkä vähän painostavanakin. Vai miten sen nyt sanoisi. (Vaikeaa kyllä yrittää sanoittaa sitä, mikä on kuvassa. Siksi itse päädyinkin tekemään kuvaa, kun sanat ovat niin vaikeita :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa: Kiitos! Minäkin huomasin ensinäkemältä kuvassa olevan painostavuuden, ehkä juuri tummassa hahmossa jonka kasvojen yksityiskohtia ei voi hahmottaa, mutta mitä pidempään olen sitä tuijotellut sitä positiivisemman vireen teos on saanut.

      Poista
  2. Onnea oikein paljon valmistumisen johdosta!

    VastaaPoista
  3. Onnittelut, suuri urakka takana! Hieno valmistujaislahja. Itseä kannattaakin joskus lahjoa. Ja nyt todella syystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liiolii: En tiedä urakasta, sillä jokainen vuosi tuntui yhdeltä onnenpotkulta. Tai no, gradu alkoi loppuvaiheessa tuntua urakalta, vaikka aihe kiinnosti läpi kirjoitusprosessin.
      Haikeaa ja hienoa samaan aikaan.

      Poista
  4. Lämpimät onnittelut! Huikeaa, ja huikean lahjan ostit itsellesi. Se on kaunis.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upea saavutus! Onneksi olkoon ja voimia mukkaan, taidehistorian maisteri! Tuo nimitys filosofian maisteri on todella harhaanjohtava, itsekin 'oikeaa filosofiaa lukeneena cum laudeen asti', joten voi noita vanhahtavia nimityksiä!

      Poista
    2. Katja: Kiitos ♥ Olo on hieman tyhjä, kaiken jälkeen, mutta samalla olen täynnä intoa!
      Tällainen itsensä lahjominen taideteoksilla olisi kiva perinne. Jäisi konkreettinen muisto merkityksellisistä hetkistä.

      Leila: Kiitos! Sanos muuta. Taidehistorian maisteri kertoo enemmän. Ja oikeastaan gradukaan ei ole enää gradu, vaan virallisesti maisterin tutkielma. Nimenvaihdos tapahtui syksyllä 2015.

      Poista
  5. Paljon onnea valmistumisen johdosta! Kaunis tauluvalinta valmistumislahjaksi, pidän siitä, että siinä on ajatusta taustalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riikka: Kiitos! Ja tässä Ritan teoksessa on enemmän väriä kuin aiemmin ostamissani teoksissa, mikä on kiva juttu. Hänen töilleen on ominaista voimakkaat ja kirkkaat värit, joten tämäkin on väreiltään vielä suht kesy.
      Minäkin pidän tämän teoksen taustamerkityksestä. :)

      Poista
  6. Oikein paljon onnea ja kaikkea hyvää Sinulle!

    VastaaPoista
  7. Oikein paljon onnea! Olet sen ansainnut. Hyvää jatkoa urallesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Donna: Kiitos! Onneakin opin ohella tarvitaan. :)

      Poista
  8. Onnea vielä. Ja hieno muisto valmistumisesta. Minäkin ostin aikanaan - 23 vuotta sitten valmistujaislahjaksi itselleni Voitto Vikaisen grafiikantyön. Vaikka valmistuinkin kansatieteen maisteriksi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari: Kiitos! ^^ Pitäisikin yrittää pitää kiinni tavasta, että jokaisen elämän etapin kunniaksi ostaisi jotain itselle tärkeää taidetta muistoksi. Googlailun perusteella pitäisi itsekin Vikaisesta. :)

      Poista