Tuulettumassa

En muista mainitsinko tästä jo joskus aiemmin, mutta ostin jokin aika sitten kummipojalle kirpparilta BBC:n dokumentin Allosauruksista (Ison Alin tarina). Ajattelin, että onpahan ainakin opettavainen ja luonnollisen näköiset liskot jännittäviä. Ilahduttihan se kovasti, että poika oli ihan innoissaan "kallosaurus jukumentista". Näin pidemmän ajan sisällä olen kuitenkin miettinyt (omalta kannaltani), että liekköhän oli sittenkään hyvä ostos. Lapset kun kerran tuntuvat ihastuvan johonkin kirjaan, elokuvaan, leluun tms. niin maailmassa ei ole mitään muuta. (Tosin minullekin on sanottu, että elämäni on yhtä taidehistoriaa, joten voin kyllä jotenkin samastua tunteeseen....) Yhden mummolaviikonlopun aikana dokumenttia katsellaan useampaan kertaan, että poika osaa jo tarinan (ja liskot) ulkoa. Hyvä puoli tässä on se, että dokkari kestää onneksi vain puolisen tuntia, joten pituus ei ole mahdoton. 

Kirpeistä pakkaspäivistä huolimatta päätettiin sitten siskon kanssa lähteä tuulettamaan muksua (Rölli)metsään. Rölli on minusta mukavan turvallinen ja hauska fanittamisen kohde, joka tuo muistumia myös omasta lapsuudesta. Jaksot ovat sellaisia, että niitä jaksaa katsoa aikuisenakin.  

Nämä olivat Röllin puita. Ja mielenkiintoinen kiipeilykohde.

Ja myös ilmeisen opettavaisia, sillä ihmettelin eräänä päivänä, että mistä muksu tietää pienen, teräksisen maitotonkan, joka sattui olemaan pöydällä. Röllissä kuulema Tiina-tonttu oli nostellut sillä vettä järvestä (oman muistini mukaan kyseessä taisi olla vielä avanto). Poika esitti sitten miten sitä vettä nostettiin. 

Posket punotti jo kaikilla melkoisesti, mutta kasattiin vielä mummolan takapihalle lumesta piilopaikkamuuri ja leikittiin piilosta.

Lumessa pelmuamisen jälkeen päästiinkin sitten suoraan lämpimään saunaan. Joten pakkanenkin on vain asenne- (ja pukeutumis)kysymys!