Kun ystäväpiirissä on erilaisia karvakorvia, sitä saa aika ajoin mahdollisuuden olla lastenvahtina nelijalkaisille. Viime heinäkuussa seurailtiin kahta kissaa, ja joulun jälkeisellä viikolla täällä vieraili yksi majesteettinen tupsuhäntä:
Joku saattaa muistaa tämän suloisen nappisilmän jo keväältä 2014, jolloin herra oli vielä pikkuinen pentu. Ihan yhtä suloinen on edelleen, vaikka väritys on iän myötä hieman muuttunut.
Kissat ja koirat ovat perheenjäseniä. Meidän 13-vuotta juuri täyttänyt Petter kissa jotui toissa päivänä sairaalaan. Hän alkoi näyttämään vanhenensien merkkejä, mutta yhtäkkiä hänen kuntonsa ja käyttäytymisensä muuttui. Mitään ei ole tehtävissä joten huomenna me mennään jättämään hyvästit rakkaalle Petterillemme. Tässä ei olla jaksettu muuta kuin itkeä.
VastaaPoistaDonna: Olen pahoillani. Uusi vuosi ei sitten teillä alkanut kovin mukavasti... Kyllä noihin nelijalkaisiin nopeasti kiintyy, etenkin jos saa pitää niitä elämässään noinkin monta vuotta. Voimia ja valoa tulevaan! ♥
PoistaMikä kaunokainen! Meillä on allergikkoja talossa, joten karvakasat on täytynyt unohtaa. Paitsi Helmi-neiti, joka jostakin syystä ei aiheuta mitään reaktioita. Onneksi.
VastaaPoistaPaluumuuttajatar: Minulla ei ole allergioita (tietääkseni), mutta toistaiseksi ei olisi tarpeeksi aikaa omalle karvakuonolle. Siksi on kiva, että pääsee olemaan näiden kaverikoirien/kissojen kanssa.
Poista