Loppuvuosi ja vuodenvaihde ovat aina olleet minulle täynnä juhlia. On itsenäisyyspäivä, pikkusiskon syntymäpäivät, (pikkujouluja), joulu, uusi vuosi ja omat syntymäpäivät. Mainitsin tämän joulun olleen erilainen, mutta tällä kertaa myös uusi vuosi oli toisenlainen, kun se vietettiin ensimmäistä kertaa Joensuussa.
Ystäväpariskunnan myötä vietimme uuden vuoden lisäksi myös toisia synttäreitä. Kolmoisjuhlia siirryttiin viettämään ruoan ja kuohuviinin jälkeen Joensuun iltaan. Kaupungin museokenttä on antanut hyvän vaikutelman, mutta muuten paikat olivat melko tuntemattomia. Nyt pieni maistiainen Joensuun juoma-ja ruokakulttuuriin.
Minä olen ehdottomasti enemmän viini- kuin olutihminen, mutta 60's Palaver oli kyllä näkemisen arvoinen paikka. Ihana sisustus! Aitojen retrohuonekalujen seassa tunsi olonsa varsin kotoisaksi. Oleilu näytti rennolta, sillä paikassa on iso valkokangas ja lautapelejä. Iltaa voi siis viettää monella tavalla, nauttien oluista tai pelata kavereiden kanssa lautapelejä. Omaa tunnelmaani ehkä hieman latisti se näkymä, että kyseisen illan (kellonajan) muut kävijät olivat itseäni paljon nuorempia, joka tuntui heijastuvan esimerkiksi voimakkaaseen äänentasoon ja kielenkäyttöön.
Kun seuraavaksi paikaksi ehdotettiin "sellaista humanistien paikkaa", ajattelin, että se on testattava. Jo ovesta astuessa tiesin että viihtyisin, mutta kun yhdelle seurueemme jäsenelle olut tarjoiltiin vielä kotoisesta Krouvi-tuopista, piti antaa jo ääneen erityiskiitokset henkilökunnalle hyvästä tunnelmasta. Kyseisiä tuoppeja lähtee kuulema asiakkaitten matkaan, minkä vuoksi niitä ei riitä jokaiselle oluen tilaajalle. Sointulassa siis istuttiin vuoden vaihtuessa. Baaritiskin takaa annettiin valomerkki, kaikki nousivat seisomaan, nostimme erään asiakkaan tarjoamat juomat ilmaan ja toivotimme hyvää uutta vuotta. Vuoden ensimmäinen kappale oli Beatlesin Happy Christmas (War is over), ja kun jatkona seurasi Neil Youngin Heart of Gold tuli olo, että uutta vuotta ei voisi viettää onnistuneemmin. Illan aikana joku otti esiin kitaran ja akustinen soitanta sai seurakseen improvisoituja sanoja tai Iggy Popin The Passengerin tapailua. Onnea Joensuu, kaupungin kivoin baari taisi löytyä!
Toinen joensuulainen ylpeys taitaa olla Pizzeria Roihu, joka markkinoi itseään tulisella kastikkeella ja fantasiatäytteillä. Täytteet ovat laadukkaita ja ohut pohja onnistuneesti tehty. Olen itse jämähtänyt herkulliseen kana-paholaisenhillo-vuohenjuusto -makuyhdistelmään.
Juhlimisen jälkeen oli hyvä käydä haukkaamassa raitista ilmaa ja kulku suunnattiin jo syyskuussa ihastuttaneelle Höytiäisen kanavan suiston luonnonsuojelualueelle. Molemmilla kerroilla pitkospuilla kävellessä on ollut uskomattoman kaunis valo! Tällä kertaa myös kirpeä pakkanen.
Ennen kotimatkaa hörpättiin vielä cappuccinot Kauppaneuvoksen kahvilassa. Jälleen paikka, jonka sisustus vetosi vanhoilla huonekaluillaan. Esillä oli myös kiva Himmelit ajasta aikaan-näyttely, jossa erilaisia ja kokoisia himmeleitä oli ripoteltu kahvihuoneisiin ja käytäville.
Yksi vuosi lisää takana, yksi taas edessä,
ja elo tuntuu yhtä hyvältä, ellei paremmalta, kuin ennenkin.
Nyt katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti