Vincent Bakkum - Coat hangers, Galleria 12

 
Sovimme pikkusiskon kanssa galleriavierailusta työpäivän päätteeksi. Pääsin aiemmin töistä, joten odottelin siskoa kirjastossa. Päätin käyttää aikani hyödyllisesti, joten opiskelin pääsykokeita varten arkkitehtuuria. Perustiedot suomalaisesta arkkitehtuurista on nyt käyty, ja jatkoin opiskelua huviloista, saunoista ja rakennusperinnöstä. Yritän saada mahdollisemman laajan perustiedon, jotta pääsykokeet menisivät edellistä kertaa paremmin. Saa nähdä.



Siskoni vihdoin saapuessa kävelimme Kauppakatua alas kohti Galleria 12:sta. Pidän juuri tuosta galleriasta, sillä toinen omistajista on entinen kuvaamataidonopettajani lukiosta; on mukavaa käydä välillä moikkaamassa. Tosin tällä kertaa hän ei ollut paikalla. Mutta mikä näyttely…



Hollantilaissyntyinen Vincent Bakkum (s. 1962) on työskennellyt vuodesta 1988 taiteilijana ja kuvittajana. Bakkum muutti Suomeen pysyvästi 1980-luvulla. Hänen tunnetuimpia kuva-aiheita ovat nais- ja lintukuvaukset sekä kukka- ja hedelmäasetelmat.


”Bakkumia inspiroivat naiskauneus, nuoruus, muoti, kuolema ja katolinen uskonto. Hänen innoituksensa lähde ja täten myös kuvauksensa ydin rakentuu vastakohtaisuuksien varaan; taistelu nuoruuden ja vanhenemisen sekä elämän ja kuoleman välillä innoittavat häntä ikuistamaan kohteensa olemuksen hetkellisyyden — kauneuden, sensuellisuuden ja nuoruuden. Bakkum näkee nuoruuden kiehtovana, koska sen pohtimisessa ei voi sivuttaa kuolevaisuutta, hetken katoavaisuutta. Bakkum idealisoi teoksissaan naisvartalon ja tekee siitä kuolemattoman objektin.”


Bakkum herättää varmasti tunteita puolesta ja vastaan. Niin sanotut ammattitaiteilijat galleristin mukaan kritisoivat teoksia pinnallisina ja mitäänsanomattomina osaksi Bakkumin kuvitustaustan vuoksi. Niin sanotuissa tavallisissa ihmisissä teokset herättävät ihastusta. Bakkum on myöntänyt, ettei hänen töissään ole mitään syvällistä sanomaa, hän tekee töitään ainoastaan kauneuden tähden.


Ote Savon Sanomien haastattelusta:

- Isänikin kysyi kerran, miksi teokseni naiset ovat niin kylmiä. Ja miksi he katsovat ohi. En osannut vastata. Teosteni ainoa tehtävä on tyydyttää omaa kauneudentajuani. Siinä kaikki. Se toki on itsekästä, mutta entä sitten? Taiteilijalla on lupa olla itsekäs. ---
Bakkumia ei huoleta se mahdollisuus, että hän mielipiteillään saa teoksensa näyttämään pinnallisilta.
- Pitääkö taiteessa olla syvyyttä, hän kysyy, mutta vakuuttaa näkevänsä teoksissaan useita kerroksia. Syvyys syntyy siitä, että teokseni ovat todella hyvin tehtyjä. Et arvaakaan, kuinka kauan voin viipyä teokseni edessä. Olen niin ylpeä, kun ajattelen, että pystyin saamaan aikaan jotain näin kaunista.

Ihastuin jo nettisivuilla selailemiini kuviin Bakkumin töistä. Kiertelimme galleriaa siskon kanssa ihastuksissamme. Työt todella ovat kauniita; viis siitä onko syvällistä sanomaa vaiko ei! Töistä kuitenkin välittyy taiteellinen osaaminen, Bakkum hallitsee akryylivärit. Olen itsekin ihastunut tutkimaan naisvartaloa, joten teokset olivat siinäkin mielessä mielenkiintoisia. Bakkumin töissä pidän eniten naisvartalon, luonnonelementtien ja tekstien yhdistelmästä. Hieman samalla tavalla kuten graafikko Leena Airikkala (jota myös ihailen suuresti) tekee töissään, yhdistelee renessanssinaisia, kirjoituksia ja luonnon materiaaleja/elementtejä. Tietty luonnosmaisuus antaa Bakkumin teosten hengittää ja tuovat kolmiulotteisuutta.


Burberryn The Beat hajuveden mukaan nimensä saanut teos sai lisäsäväyksen, koska itselläni on tuota samaa tuoksua. Katsoessani teosta tunsin hajuveden tuoksun, joka tuntui hassulta. En ole aiemmin yhdistänyt teoksiin tuoksuja. Ihana näyttely! Kaunis ja ihana! Herkullisia värejä kevääseen.

(kuvat Galleria 12:n sivuilta)