Akateemisen taiteen vastustajat

Blogin tilastotietojen perusteella lukijat ovat pitäneet taidehistorian vaikeuksia postauksesta, joten sukelletaan jälleen taidehistoriallisiin termeihin, tällä kertaa kahteen taiteilijaryhmään.

Wilhelm Bendz: Malliluokka Kööpenhaminan akatemiassa, 1826. Kuva täältä.

Akateemisella taiteella tarkoitetaan taideakatemioissa opetettavaa ja harjoitettavaa taidetta. Aiheen nimitykselle antoi Ranskan taideakatemiassa 1600-luvulla luotu yksityiskohtainen normijärjestelmä, joka nojautui antiikin ja tiettyjen renessanssitaiteilijoiden (mm. Rafael, Michelangelo) tarjoamiin esikuviin. Opetuksessa painotettiin piirustusta ja värillä oli toissijainen merkitys. Allegoriset, antiikin mytologiaan ja Raamattuun pohjaavat aiheet olivat pakollisia. Sääntöjen noudattamista valvottiin tarkasti kokein ja kilpailuin. Myöhemmin termi ”akateeminen taide” sai väheksyvän sisällön, tarkoittaen sopeutumista kulloinkin vallitsevaan, tiukkoja ja konservatiivisia sääntöjä noudattavaan taidekäsitykseen (akateeminen klassismi).

Nasareenit

Nasareenit (saks. der Nazarener = nasaretilainen) oli vuonna 1809 Wienissä alkunsa saaneen taiteilijaryhmän nimi, joka edusti saksalaista romantiikkaa. Friedrich Overbeck ja Franz Pforr yhdessä muiden Wienin taideakatemian opiskelijoiden kanssa, perustivat uskonnollis-romanttisen Pyhän Luukkaan veljeskunnan (saks. die Lukas brüder, kts. Pyhän Luukkaan kilta) vastustamaan akateemista taideopetusta. He saivat pilkkanimen nasareenit. Vuonna 1810 ryhmä siirtyi Roomaan, jossa useat ryhmän jäsenet asuivat vanhassa hylätyssä San Isidoron luostarissa (tämän vuoksi ryhmää on kutsuttu myös Isidoron luostariveljiksi). Vuonna 1818 Luukas-veljeskunta hiipui ja monet ryhmän jäsenistä palasivat takaisin Saksaan. Jäljelle jääneet sekä uudet jäsenet jatkoivat työtä Roomassa nasareenit -nimen alla. Ryhmän toiminta jatkui aina 1840-luvulle saakka.

Friedrich Overbeck: Italia ja Germania, 1828, 94 × 104 cm. Kuva täältä.

Nasareenien tarkoituksena oli palata myöhäiskeskiajan ja varhaisrenessanssin taiteen yksinkertaisuuteen. Heidän pyrkimyksenään oli myös menneisyyden hengessä uudistaa uskonnollisia aiheita ja freskomaalausta. Ryhmä koki taiteen moraalisena, ja he arvostivat rehellistä näkemystä enemmän kuin teknistä suorittamista. Taiteessa oli tärkeää heijastaa taiteilijan ja yhteiskunnan yksilöllisyyttä eikä yleismaailmallista aristokraattista makua.

Friedrich Wilhelm von Schadow: Muotokuva nuoresta roomalaisesta naisesta (Angelina Magatti), 1818, 94,1 x 78,8 cm. Kuva täältä.

Nasareenit ihailivat varsinkin Düreriä, Peruginoa ja Rafaelin varhaisimpia töitä. He saivat vaikutteita myös saksalaisesta romanttisesta kirjallisuudesta. Keskeisinä aiheina ryhmällä olivat raamatulliset sekä klassisesta mytologiasta ja kansantarinoista saadut aiheet. Nasareenien suosima maalaustapa oli selkeä ja ääriviivaa korostava. Vaikka ryhmä vastusti akateemista taideopetusta, se oli jättänyt taiteilijoihin jälkensä, sillä ryhmän maalaustyyli johdettiin akateemisesta klassismista.

Peter von Cornelius: Viisas ja typerä neitsyt, 1813, 114 × 153 cm. Kuva täältä.

Nasareeneja voidaan pitää ensimmäisenä tietoisena taideliikkeenä, joka vastusti akateemista taidetta. Ryhmän toiminta herätti freskotekniikan uudelleen eloon, ja vaikutti myöhempään eurooppalaiseen historialliseen ja uskonnolliseen maalaustaiteeseen, kuten esim. prerafaeliittien taiteeseen.

Prerafaeliitit

Prerafaeliitit oli Englannissa 1800-luvun lopulla vaikuttanut taiteilijaryhmä, joka koostui taidemaalareista, runoilijoista ja kriitikoista. Ryhmän perustivat vuonna 1848 John Everett Millais, Dante Gabriel Rossetti ja William Holman Hunt.

John Everett Millais: Kristus vanhempiensa talossa, 1850, 864 x 1,397 cm. Kuva täältä.

Ryhmä vastusti akateemista taidetta ja pyrki puhdistamaan taiteen saattamalla sen Rafaelia edeltäneen ajan ”viattomaan” idealistiseen tilaan. Prerafaeliitit halusivat ”palata luontoon” luopumalla akateemisuudesta, jonka perinteen he katsoivat palautuvan sir Joshua Reynoldsin ja 1600-luvun Bolognan-koulukunnan kautta Rafaelin ensimmäisiin jäljittelijöihin. Vaikutteita tuli myös nasareeneilta. He halusivat tuoda taiteeseen uutta aiheistoa sekä tutkia luonnonaiheita suoraan paikan päällä. Taiteilijoille oli yhteistä symboliset ja runolliset aiheet ja niitä otettiin mm. Raamatusta ja vanhasta kirjallisuudesta (esim. Dante, Shakespeare, Chaucer, Kuningas Arthurin legendat).

Dante Gabriel Rossetti: Ecce Ancilla Domini, 1850, 72 x 42 cm. Kuva täältä.

William Holman Hunt: Heräävä tietoisuus, 1853, 76,2 x 55,9 cm. Kuva täältä.

Prerafaeliittien teoksissa yhdistyi moraalinen sisältö tarkkaan luonnonhavainnointiin. Tyypillisinä piirteinä olivat kirkas väritys, väreilevä valovaikutus ja lukuisat kertovat yksityiskohdat. Ryhmän jäsenet maalasivat littein kirkkain värikentin märälle valkoiselle pohjustukselle, mikä voimisti värien valoisuutta. Tarkat yksityiskohdat he lisäsivät teoksiin jälkikäteen. Tekniikan kehitti William Holman Hunt. Prerafaeliittien taide vaikutti erityisesti myöhempään englantilaiseen maisemamaalaukseen.

Lähteet:
Taiteen pikkujättiläinen, WSOY.
Maailman taiteen historia, Honour & Fleming, Otava.
Taidehistorian aikajana.