Sukellus kohti ihmistä

Susanna Iivanainen – Pinta ja syvyys, Galleria Carree 10.10.-28.10.2012.

Susanna Iivanainen (s. 1973) on Helsingissä asuva kuvataiteilija, joka valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2006. Lisäksi hänellä on muun muassa keramiikka-alan artesaanin koulutus Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiasta (1995). Iivanainen on käsitellyt vesiteemaa töissään lähes koko 2000-luvun ja lähivuosina veden rinnalle ovat tulleet muun muassa lapsikuvaukset. Iivanaisen sukellusharrastus näkyy kuvastossa, välillä valokuvamaisessakin kuvaustavassa. Meri on taiteilijalle metafora mielen liikkeistä ja sen tutkimattomista kerroksista, mutta samalla myös elämän perusedellytys. Alun perin Kuopiosta kotoisin olevan Iivanaisen näyttely on ensimmäinen esiintyminen entisessä kotikaupungissa. Teokset on maalattu usein akryylivärein tai musteen ja tussin yhteistyöllä.

Jo ensimmäinen vilkaisu kokonaisuuteen osoittaa Iivanaisen olevan taitava anatomisessa ihmisen kuvaamisessa. Näyttely pysyttelee nimensä mukaisesti veden tuntumassa. Gallerian ovelta katsoessa vasemmalla seinällä olevat teemat liikkuvat syntymän, lapsuuden, valoisuuden ja unien maisemissa, kun taas oikealla seinällä olevat teokset johdattavat aikuisuuteen, synkkyyteen, sukellusharrastukseen ja tummiin väreihin.

Susanna Iivanainen: Kuvitelmia vedestä, 2012, 92 x 122 cm, akryyli mdf-levylle.

Kuvitelmia vedestä käynnistää näyttelyn vauvan kasvokuvalla, joka on kuin valokuvan negatiivi sukeltaen pinnalta kohti syvyyttä. Negatiivin väriset vauvan kasvot toimivat kuin valokuvan raakile, jossa valoisuus ja värit ovat päinvastaiset kuin valmiissa kuvassa, positiivissa. Vauvakin on valmis vasta synnyttyään maailmaan. Alapuolella uivat, ja varsinkin vasemman silmän peittävä meduusa tuo mieleen munasolun. Pinnan yläpuolelta loistava auringonvalo luo kasvojen ympärille säteilyä, kuin uskonnollisen sädekehän. Taivaallinen valo johdattaa kasvot jonnekin pimeään. Teos muistutti syntymän prosessia, jossa hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kohtuun ja alkaa kehittyä lapsivedessä.

Susanna Iivanainen: Kuvitelmia vedestä II, 2010, 92 x 122 cm, akryyli mdf-levylle.

Kuvitelmia vedestä II vajosi ensimmäistä teosta syvemmälle. Meren pohjalla, merivuokkojen seassa makaa nainen katse kohti pintaa, jonka vatsan päällä kiipeilevät ravut. Surrealistinen unikuva on jaettu kahteen osaan Hokusaimaisilla aaltokoristeilla, joilla ratsastaa kaksi tyyliteltyä kultakalaa. Posken vieressä uiva kala on kuin korvakoru. Vedessä ei näy ilmakuplia, nainen on yhtä meren ja sen elävien kanssa. Kokonaisuudesta näkee että Iivanainen tutkii mielellään merenalaista elämää, mutta maalaus jää koristeellisen pintapuoliseksi.

Susanna Iivanainen: Uimaharjoituksia II, 2012, 52 x 72 cm, muste ja tussi paperille.

Susanna Iivanainen: Uimaharjoituksia III, 2012, 72 x 52 cm, muste ja tussi paperille.

Sen sijaan mielenkiintoinen sarja on Uimaharjoituksia I – III. Teokset vievät hetkiin kun ensimmäisen kerran lapsena koskettaa varpailla järven viileää vettä. Uimaharjoituksia II teoksessa kaksi hamehelmaista naista auttaa kahta lasta rantakallioilta veteen. Musteella ja tussilla on luotu lämpöinen kesäpäivä, jossa sinisen veden pinnasta heijastuvat kirkkaat auringonsäteet. Vesi sekä houkuttaa että jännittää lapsia. Uimaharjoituksia III teoksessa lapsi on edennyt jo syvemmälle veteen, lantiotaan myöten. Isän edessä kulkeva, tämän shortsinlahkeesta vasemmalla kädellään kiinni pitäen lapsi tuijottaa kauemmas; kenties syvemmällä vedessä toinen aikuinen houkuttelee lasta eteenpäin. Lapsen katseen kohdetta ei kuitenkaan näy ja vedestä on tehty mustaa ja pelottavaa. Rantakallioiden kirkkaan sininen vesi on vaihtunut uhkaavammaksi mitä syvemmälle lapsi on uskaltautunut. Vaikka lapset kehittyvät vedessä, he joutuvat syntymänsä jälkeen opettelemaan uudelleen suhteen veteen. Se on kiehtova, mutta samalla pelottava elementti jonne aikuiset kieltävät menemästä yksin ja liian syvälle. Viileä vesi salpaa hengityksen kunnes siihen tottuu ja vedestä alkaa nauttia.

Susanna Iivanainen: Pehmeä seinä, 2009, 72 x 52 cm, muste ja tussi paperille.

Gallerian peräseinällä, niin sanotusti aitiopaikalla, on ilmeisesti taiteilijan omakuva Pehmeä seinä. Musteella ja tussilla toteutettu teos on hieman mitäänsanomaton muun kokonaisuuden rinnalla, leikkien vain veden virtaustavalla. Olisin odottanut seinälle ajatuksia herättävää tai vasemman ja oikean seinän teokset yhteen kokoavaa teosta, mutta se ei toteuta kumpaakaan. Oikeassa reunassa profiilista kuvattu naishahmo katsoo sivusilmällä katsojaa, ja katsoja miettii samalla tulisiko kuvan olla pysty- vai vaakasuunnassa. Pehmeä seinä jää näyttelyn muiden teosten joukossa vain materiaalikokeiluksi.

Susanna Iivanainen: Melkein lentäen, 2008, 72 x 103 cm, muste ja tussi paperille.

Oikealle seinälle siirryttäessä aiheet vaihtuvat synkemmiksi, joista Melkein lentäen on hyvä esimerkki. Pinnan alta kuvattu hahmo kelluu vedessä kasvot kohti pohjaa. Vesi on kirkkaan sinistä, mutta henkilön kasvoja ei näy eikä vedessä ole ilmakuplia. Tämä antaa mielikuvan veteen hukuttautuneesta, vaikka teoksen nimi viittaa positiivisempaan mielikuvaan. Oikealla seinällä teoksissa esiintyy lapsen sijaan aikuinen ja teoksista käy konkreettisesti ilmi Iivanaisen sukellusharrastus.

Veden kuvaajana Iivanainen on taitava. Hän on tavoittanut sekä akryylillä että tussilla ja musteella maalatuissa teoksissaan akvarellimaisen keveyden, veden virtaukset ja valon heijastukset. Iivanaisen pinnanalainen maailma tuo aika ajoin mieleen kuvataiteilija Jaana Partasen (s. 1967) Arjen alkemiaa trilogian päätösosan Oikea prinsessa. Partanen on teossarjassaan tukeutunut digitaalisesti työstettyihin valokuva- ja videoteoksiin, joissa äidit ja tyttäret kohtaavat toisensa veden alla. Samanlaista rauhaa ja intiimiyttä löytyy myös Iivanaisen töistä.

Näyttelyn tunteellisimmat kohtaamiset tapahtuvat lapsikuvien ja syntymän äärellä. Teoksissa on monella tasolla päästy pintaa syvemmälle eivätkä sukelluskuvat valitettavasti yllä samaan. Rakkaus harrastukseen näkyy ja veden liikkeiden kuvaus on ihastuttavan monipuolista ja rikasta, mutta muuten oikean seinäryhmän teokset jättävät kylmäksi. Kapeneva näyttelytila tukee teosten kokonaisuutta ja sukellusta syvyyksiin. Jokaisella ihmisellä on jonkinlainen suhde veteen ja Iivanaisen maalauksissa merivesi näyttäytyy usein kirkkaana ja puhtaana, mikä on useimmille suomalaisille, järviveden sameuteen tottuneille, vierasta. Tämä tuokin teoksiin satumaisuutta ja visuaalisuutta, vaikka pimeä vesi ja pinnan alle piiloutuvat asiat ruokkisivat mielikuvitusta enemmän.
_________________
Kritiikki kuuluu osana taide- ja kirjallisuusarvioiden kirjoittamisen kurssiin.