sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Sydän toivoa täynnä

Savon vierailu piti sisällään paljon museoita (niistä myöhemmin), mutta kohokohta oli kuitenkin perheen uusimman tulokkaan ensinäkeminen. Siskonpoika oli varsin kiltin oloinen, tykkää nukkua (tätiinsä tullut ;P ) ja kerrassaan hurmaava pikkuherra <3
Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi istua lumihiutaleille,
liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

Hannele Huovi

Savossa nautittiin koko reissun ajan aurinkoisesta säästä ja maa näytti tältä:
Tänään junassa istuessa huomasin yllätyksekseni että Pieksämäen jälkeen maassa alkoi olla lunta enemmän ja enemmän, kunnes se kotimatkalla näytti tältä:
LUNTA!  

10 kommenttia:

  1. Intianminttu: Eikös ollutkin :)
    Minä alan nyt innostua talven tulosta!

    VastaaPoista
  2. Ihana pieni poika! Melkein jo tunsin vauvan tuoksun. Kaunis oli myös luminen maa. Vaikken sitä lajia tänne kaipaakaan...

    VastaaPoista
  3. Onnittelut sinulle, täti, vauvalle ja hänen läheisilleen :-)

    VastaaPoista
  4. Oi kuinka suloinen pikkumies! Onnea tädille :)

    VastaaPoista
  5. Vauvantuoksu tuli melkein ruudusta läpi. Suloinen! Ja myös lumi näytti kauniille, etenkin kun sitä sai katsoa tästä ruudun läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine: Minä tykkään lumesta näin livenäkin. On heti valoisampi fiilis. Kun vain pysyisi pakkasen puolella ettei tulisi loskaa...

      Poista