Pain + TK

Terveisiä Lutakosta. Torstai-iltana käytiin testaamassa ensimmäistä kertaa Jyväskylän kuuluisin keikkapaikka, joka on joskus kai listattu jopa Suomen parhaaksi. Vanha leipomorakennus muunnettiin rock-klubiksi ja ensimmäinen keikka Lutakossa esitettiin 15.11.1990. Täytyy myöntää että paikka on varsin mainio keikkapaikka ja se muistutti hieman Kuopiossa olevaa Työnkulmaa paremmilla puitteilla.

Kuva: Mikael Korpela, kuva täältä.

Peter Tägtgren. Kuva täältä.

Syy miksi suuntasimme Lutakkoon oli seuraava: yhteiskeikalla olleet Pain ja Turmion Kätilöt. Pain on ruotsalainen industrial metal-yhtye, johon tutustuin ensimmäisen kerran sen versioidessa Beatlesin kappaletta Eleanor Rigby vuonna 2002 tai 2003. Sen jälkeen ihastuin kappaleeseen Same old song ja sitä rataa meno jatkui. Miehen äänessä oli jotain mistä pidin. Pain on Peter Tägtgrenin projekti, jossa mies hoitaa yksin kaiken laulusta, kitarasta, bassosta, kosketinsoittimista ja rummuista aina levyn tuottamiseen saakka. Keikoille hän tietenkin tarvitsee ympärilleen soittajia, mutta Painin varsinainen jäsen on Tägtgren.

Varasin liput keikalle juuri Painin vuoksi, ja Turmion Kätilöt oli mukava plussa. Miehet on kuitekin nähty sen verran usein, että menon ja meiningin tietää jo etukäteen. Olin äärimmäisen, korostan, äärimmäisen yllättynyt, että Pain soitti ennen Turmion Kätilöitä, sillä olin kuvitellut että tilanne olisi täydellisesti päinvastainen. Jos jätetään soittojärjestys huomioimatta, olin täydellisen pähkinöinä Painin keikasta! En muista milloin viimeksi olisin ollut yhtä fiiliksissä (Veskun keikoilla tietysti aina,mutta meno on toisenlainen). Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta kun näin kokoonpanon livenä ja nautin joka sekunnista. Naureskelin alkusyksystä ystävälleni joka jo Rainbowcrashin keikan puolivälissä harmitteli että keikka loppuu liian lyhyeen. Noh, nyt sorruin itse samaan; olisin toivonut keikan jatkuvan vielä tunnin pidempään.

Kuva: Denis Goria. Kuva täältä.

Arvostan Tägtgrenin monilahjakkuutta suuresti, mutta keikoilla on jo pitkään soittanut bassokitaraa henkilö, joka myös kiinnitti huomioni. Johan Husgafvel on nimittäin entisen Nightwish-solistin Anette Olzonin puoliso. Herra yllätti täysin puhumalla sujuvaa suomea fanien tullessa kyselemään nimikirjoituksia ja yhteiskuvia.

Illan "pääesiintyjinä" toimineita Savon poikia siirryimme katsomaan hieman kauemmas lavan tuntumasta, sillä lavan edessä meno käy usein riehakkaaksi. Tällä kertaa yleisö oli melko "rauhallista". Turmion Kätilöt on tullut nähtyä ainakin sen tusinan kertaa, mutta tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun olin herrojen keikalla Savon ulkopuolella. Moni saattaa kauhistella bändin touhuja kaiken maailman lehtijulkisuuden vuoksi, mutta kokoonpano on osoitus siitä, ettei elämää kannata ottaa liian vakavasti. Lisäksi kappaleiden sanoissa on ripaus totuutta kuten Paha ihminen kappaleessa sanotaan: "Ja niin taas tapahtui, Ihminen itsensä jumalaksi muutti, Teki taivaan päälle maan, Ja tuhosi sen taas uudestaan". Itse pidän erityisesti siitä että jäsenillä on hauskaa keskenään, huumoria ja piikittelyä käytetään runsaasti välispiikeissä (savolaisella aksentilla tietysti) ja yleisön kanssa ollaan kontaktissa. Se kun tuppaa usein unohtumaan sitä mukaa kun bändille mainetta kertyy.

Yleisö pääsi yhteislaulamaan keikalla muun muassa Las Ketschup tyttöjen Ketschup songia ja muita "klassikoita". Lisäksi lavalla nähtiin wc- ja käsipyyhepapereihin kääriytynyt "muumio".

Lisää Jyväskylän keikkatunnelmia Painin kitaristin Michael Bohlinin blogista.