Kohtaamisia

Jyväskylän Viitaniemessä, Viitatornin juurella, Jaroslavlin aukiolla sijaitsevassa Galleria Variantissa on 28.10. saakka Olga Malytchevan näyttely Kohtaamisia.

Inkeriläinen Olga Malytcheva muutti Suomeen vuonna 1996 ja on opiskellut maalaamista 11-vuotiaasta saakka. Hän aloitti opiskelunsa Pietarin Taidekoulussa (1977-1981) ja jatkoi opintoja vielä neljä vuotta Pietarissa, N.K. Rerihon Taideammattikorkeakoulun sisustusosastolla. Monipuolinen opintotausta antaa Malytchevalle mahdollisuuden hyödyntää kuvataiteen eri tyylejä ja tekniikoita. Hän on muotokuvamaalari, jonka töissä näkyy Pietarin Taidekoulun klassinen vaikutus.

Malytcheva on osallistunut vuodesta 1990 moniin yhteisnäyttelyihin ja hänen teoksiaan on yksityiskokoelmissa muun muassa Italiassa, Saksassa, Japanissa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä. Viimeisten viiden vuoden aikana hän on maalannut yli 50 muotokuvaa. Malleina on ollut paljon kulttuurin parissa toimivia henkilöitä sekä poliitikkoja.

Galleria Variantissa oleva näyttely on koottu kymmenestä muotokuvasta, jotka on maalattu pääasiassa kahden työrupeaman aikana. Ensimmäinen sarja sai alkunsa kun keskisuomalainen kulttuurimesenaatti, Kauko Sorjonen, mietti missä ovat jyväskyläläisten naisten muotokuvat. Toinen sarja syntyi miesten muotokuvista. Kauko Sorjonen valitsi kaikki maalattavat mallit lähipiiristään ja muista itselleen tärkeistä henkilöistä. Näyttelyssä olevat kymmenen muotokuvaa on tuotu näyttelyyn mallien kotien seiniltä.

Tasaisin välein asetellut muotokuvat kielivät sarjasta jo muodolla ja koollaan. Muotokuvamaalauksesta tulee ensimmäisenä mieleen presidenttien jäyhät muotokuvat (poikkeuksena Rafael Wardin muotokuva Tarja Halosesta), joissa persoona on kuin piilotettu presidenttiyden taakse. Malytcheva on kuitenkin tavoittanut kuvattavien persoonan uskottavasti. Mallit ovat rentoja, hymyileviä ja siveltimenvedot tuovat persoonaa esille vielä voimakkaammin. Vaikka mallit olivat itselleni tuntemattomia, tuntui kuin olisin kuullut heidän puheäänensä ja tiennyt heidän olemuksensa vain katsomalla maalauksia. Jokaisen muotokuvan kuvaustapa poikkeaa hieman toisistaan kuten siveltimenvedotkin. Mukana on lennokasta ja leikkisää maalaustapaa, mutta myös maltillista ja siloteltua. Kaikkia kuvia kuitenkin yhdistää se, että malli on kuvattu tarkasti ja tausta usein vain luonnosmaisesti hahmoteltu.

Olga Malytcheva: Muotokuvat everstiluutnantti Erkki Ikosesta (vas.) ja tietokirjailija, toimittaja Jorma Tuomi-Nikulasta.

Malytcheva on käyttänyt muotokuvien pohjana valokuvia, mutta hyödyntänyt myös perinteisiä istuntoja. Henkilökohtaiset tapaamiset ovat varmasti auttaneet tallentamaan pieniä osia persoonista. Kehykset ovat suuri osa kokonaisuutta, sillä niiden sävymaailma tukee tai korostaa maalauksen värejä.

Jyväskylän kaupunginjohtajan (1994-2004), Pekka Kettusen, muotokuvan raitainen puvuntakki ja pieni hymynkare kielivät veijarimaisuudesta, mutta harmaanruskea sävymaailma tuo kokonaisuuteen asiallisuutta ja harmoniaa.

Lausuntataiteilijan, Jaana Polamon, muotokuva henkii rauhaa ja hyväntuulisuutta. Murrettu värimaailma tuo kuvaan fyysistä lämpöä ja taustalla oleva peili lisää syvyysvaikutelmaa.

Toimittaja, Kirsti Beckerin, muotokuva poikkeaa muusta sarjasta erittäin hempeällä ja vaalealla sävymaailmallaan. Lisäksi hän on ainoa, joka ei katso katsojaan vaan kasvot on kuvattu profiilista. Kuvassa on keijumaista tyttömäisyyttä, jota korostaa oikealta vasemmalle kulkeva musiikkia kuvaava köynnösmäinen ääninauha.

Malytcheva käyttää rohkeasti viimeistelemätöntä siveltimenjälkeä, joka jättää taiteilijan mukaan teokseen. Hän ei halua piilottaa itseään mikä muotokuvissa on usein yleistä. Muotokuvasta tulee selvitä ketä maalaus esittää, mutta valokuvantarkat kuvaustavat laittavat kyseenalaistamaan mitä uutta maalaus antaa valokuvan lisäksi. Malytcheva on taitava niin anatomian, esittävyyden kuin värienkin kanssa ja uskaltaa tuoda persoonansa esille kuvattavan rinnalle. Jokainen muotokuva paljastaa näin tavallaan jotain myös itse taiteilijasta.