Pyhät kuvat

Galleria Variantissa on parhaillaan piispa Arsenin ikoninäyttely Pyhät kuvat 28.10.2012 saakka. Suomen ortodoksisen kirkon Korkeasti Siunattu Joensuun piispa Arseni (s.1957) toimii kirkollisten tehtäviensä lisäksi arvostettuna ikonimaalarina ja maalausperinteen tuntijana. Hän on julkaissut ikoneja ja ikonografiaa käsittelevää kirjallisuutta, esimerkkeinä Ikonikirja sekä Ikoneja kansalle -venäläisiä painokuvaikoneja suomalaisista kokoelmista.

Ikonit ovat kiehtova taidemaailma, sillä ne ovat aina jotain enemmän kuin pelkkiä kuvia. Ikoni on väreihin puettua teologiaa, ne ovat pyhiä kuvia. Vaikka olen saanut mahdollisuuden työskennellä ikonien parissa ja tutustua eri ikonityyppeihin, niissä on vielä paljon sellaista mitä en tiedä. Jumalanäidin ikonit tuntuvat läheisimmiltä ja Suuret juhlat ovat miltei kaikki hallussa (tunnistan aiheet), mutta varsinaisesta maalausprosessista ja pyhien symboloimasta merkityksestä en juurikaan tiedä (yleisimpiä lukuun ottamatta). Siihen tarvittaisiin teologiaa. Sen kuitenkin tiedän että puulle maalattavat ikonit on pohjustettava hyvin, jotta temperamaali pysyy puun pinnalla halkeilematta. Värit maalataan tummasta vaaleaan, kerros kerrokselta ja jokaisella ikonilla on omat maalaussääntönsä. Ikonit ovat voimakkaasti symbolisia ja värit, attribuutit ja henkilöt kertovat kaikki omaa tarinaansa.

Maalauskaanonista huolimatta jokaisella ikonimaalarilla on oma kädenjälkensä, mutta ikoneissa ei koskaan pyritä korostamaan maalaria vaan kuvattavaa kohdetta. Tämän vuoksi ikonia ei perinteisesti signeerata (vaikka poikkeuksiakin on). Ikonit erottaa akateemisesti maalatuista uskonnollisista kuvista esimerkiksi kaksiulotteisuus, yksilöllisyyden puuttuminen ja käännetty perspektiivi. Käännetyssä perspektiivissä katoamispiste ei ole kuvan keskellä, syvyyssuunnassa, vaan kuvan edessä, kuin katsojassa itsessään. Ikonin tarkoituksena on ohjata ihmisen kaikki tunteet ja ymmärrys kirkastumisen tielle.

Vasemmalla: Jumalanäiti Ennusmerkki ja oikealla: Pyhä evankelista Johannes Teologi.

Pyhät kuvat näyttelyssä oli paljon tuttua kuvastoa, mutta uusiakin tuttavuuksia löytyi.

Älä itke minua äitini oli kuvana tuttu ja liikuttava, mutta kuvan ympärillä kiertävä teksti sai hämmästelemään kalligrafiamaista taidokkuutta. ”Älä itke minua äitini, nähdessäsi haudassa Poikasi, jonka olet Neitsyydessäsi helmassasi kantanut, sillä minä nousen ylös ja tulen kunniassani ja olen Jumala, lakkaamatta ylennän kunniassa”.

Pyhittäjä Gerasimos Jordanilainen oli minulle uusi tuttavuus ja ilman nimeä olisin sekoittanut sen todennäköisesti leijona-attribuutin vuoksi evankelista Markukseen. Pieni tiedonhaku tuotti tulokseksi seuraavaa: ”Pyhittäjä Gerasimokseen liitetään usein ikoneissa leijona. Se perustuu tarinaan, jonka mukaan Gerasimos tavatessaan kerran Jordanin rannalla kivusta karjuvan leijonan hoiti sen terveeksi ottamalla pois piikin sen tassusta ja hoitamalla sen kuntoon. Leijona seurasi sen jälkeen Gerasimosta kaikkialle, ja pyhittäjä alkoi ruokkia sitä ja antaa sille erilaisia tehtäviä. Myöhemmin leijonaa alettiin jopa kutsua nimellä Jordan”. Tekstilaina täältä.

Vasemmalla: Kazanin Jumalanäiti ja oikealla: Jumalanäiti Ainainen neitsyt.

Jumalanäidin ikoneita on useita satoja erilaisia ja vaikka ikoni ensisilmäyksellä näyttäisi tutulta, siinä saattaa olla jokin pieni elementti, joka erottaa sen toisista. Jumalanäiti Ainainen neitsyt oli minulle aivan uusi ikoni. Soikea kuvakenttä oli erikoinen ja ikoniin oli liitetty akatistos ”Neitsyt ennen synnytystä, Neitsyt synnytyksen aikana, Neitsyt synnytyksen jälkeen. Iloitse sinä, jonka kautta luomakunta uudistuu; iloitse sinä, jonka kautta Luoja tulee lapsukaiseksi; iloitse sinä, jossa neitsyys ja äitiys kohtaavat; iloitse morsian, aviota tuntematon”. Lisää täältä.

Pyhä Kolminaisuus.

Pyhä Kolminaisuus on kuvana varmasti monille tuttu ja itsekin tunnistin aiheen ikonista välittömästi. Kuitenkin tässä (Vanhan Testamentin) Pyhässä Kolminaisuudessa oli jotain erilaista. Siitä puuttui taustalta vasemmasta reunasta torni (?) ja oikealta kallio. En tiedä miksi ne oli jätetty kuvasta pois. Toinen erikoinen yksityiskohta, joka osoittaa ikonimaalarin omaa kädenjälkeä, olivat enkelien siivet, joihin oli maalattu kuin ruoteita.

Yksityiskohta ikonista Pääsiäisajan keskijuhla.

Pääsiäisajan keskijuhla ikonin Kristus-hahmo muistutti kasvoiltaan hieman Buddhaa. Suuret korvat, hiuskiehkurat ja oranssi vaate assosioituivat Buddhaan, vaikka epäilen, ettei tämä ole ollut tarkoituksena. Buddhalaisuudessa oranssi väri symboloi valaistumisen korkeinta tasoa, mutta lieneekö tässä oranssilla korvattu kultaa tai keltaista? Kaikissa näyttelyn ikoneissa nuorella Kristuksella oli yllään oranssi vaate. Ortodoksisesta värisymboliikasta enemmän tietävät saavat vapaasti täydentää oranssin värin merkitystä.

Kristuksen kirkastuminen.

Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa pääsin tutustumaan lähinnä 1700- ja 1800-luvun ikonimaalaukseen, joten nämä nykypäivän ikonit ovat siksi mielenkiintoisia. Kuvastot eivät ole juuri muuttuneet, mutta ne kantavat mukanaan jotain myös tästä päivästä. Jyväskyläläiseen ikonimaalariin, Jyrki Poutaan, verrattuna piispa Arsenin maalaamat pyhien kasvot olivat pyöreämpiä, silmät ilmeikkäämpiä ja sävymaailma maanläheisempi.

Erittäin mielenkiintoinen näyttely aihepiiristä, johon riittää perehtymistä.
________________________
Galleria Variantti on avoinna torstaista sunnuntaihin klo 12-17 osoitteessa Viitaniementie 13, 40720 Jyväskylä.

Kohtaamisia

Jyväskylän Viitaniemessä, Viitatornin juurella, Jaroslavlin aukiolla sijaitsevassa Galleria Variantissa on 28.10. saakka Olga Malytchevan näyttely Kohtaamisia.

Inkeriläinen Olga Malytcheva muutti Suomeen vuonna 1996 ja on opiskellut maalaamista 11-vuotiaasta saakka. Hän aloitti opiskelunsa Pietarin Taidekoulussa (1977-1981) ja jatkoi opintoja vielä neljä vuotta Pietarissa, N.K. Rerihon Taideammattikorkeakoulun sisustusosastolla. Monipuolinen opintotausta antaa Malytchevalle mahdollisuuden hyödyntää kuvataiteen eri tyylejä ja tekniikoita. Hän on muotokuvamaalari, jonka töissä näkyy Pietarin Taidekoulun klassinen vaikutus.

Malytcheva on osallistunut vuodesta 1990 moniin yhteisnäyttelyihin ja hänen teoksiaan on yksityiskokoelmissa muun muassa Italiassa, Saksassa, Japanissa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä. Viimeisten viiden vuoden aikana hän on maalannut yli 50 muotokuvaa. Malleina on ollut paljon kulttuurin parissa toimivia henkilöitä sekä poliitikkoja.

Galleria Variantissa oleva näyttely on koottu kymmenestä muotokuvasta, jotka on maalattu pääasiassa kahden työrupeaman aikana. Ensimmäinen sarja sai alkunsa kun keskisuomalainen kulttuurimesenaatti, Kauko Sorjonen, mietti missä ovat jyväskyläläisten naisten muotokuvat. Toinen sarja syntyi miesten muotokuvista. Kauko Sorjonen valitsi kaikki maalattavat mallit lähipiiristään ja muista itselleen tärkeistä henkilöistä. Näyttelyssä olevat kymmenen muotokuvaa on tuotu näyttelyyn mallien kotien seiniltä.

Tasaisin välein asetellut muotokuvat kielivät sarjasta jo muodolla ja koollaan. Muotokuvamaalauksesta tulee ensimmäisenä mieleen presidenttien jäyhät muotokuvat (poikkeuksena Rafael Wardin muotokuva Tarja Halosesta), joissa persoona on kuin piilotettu presidenttiyden taakse. Malytcheva on kuitenkin tavoittanut kuvattavien persoonan uskottavasti. Mallit ovat rentoja, hymyileviä ja siveltimenvedot tuovat persoonaa esille vielä voimakkaammin. Vaikka mallit olivat itselleni tuntemattomia, tuntui kuin olisin kuullut heidän puheäänensä ja tiennyt heidän olemuksensa vain katsomalla maalauksia. Jokaisen muotokuvan kuvaustapa poikkeaa hieman toisistaan kuten siveltimenvedotkin. Mukana on lennokasta ja leikkisää maalaustapaa, mutta myös maltillista ja siloteltua. Kaikkia kuvia kuitenkin yhdistää se, että malli on kuvattu tarkasti ja tausta usein vain luonnosmaisesti hahmoteltu.

Olga Malytcheva: Muotokuvat everstiluutnantti Erkki Ikosesta (vas.) ja tietokirjailija, toimittaja Jorma Tuomi-Nikulasta.

Malytcheva on käyttänyt muotokuvien pohjana valokuvia, mutta hyödyntänyt myös perinteisiä istuntoja. Henkilökohtaiset tapaamiset ovat varmasti auttaneet tallentamaan pieniä osia persoonista. Kehykset ovat suuri osa kokonaisuutta, sillä niiden sävymaailma tukee tai korostaa maalauksen värejä.

Jyväskylän kaupunginjohtajan (1994-2004), Pekka Kettusen, muotokuvan raitainen puvuntakki ja pieni hymynkare kielivät veijarimaisuudesta, mutta harmaanruskea sävymaailma tuo kokonaisuuteen asiallisuutta ja harmoniaa.

Lausuntataiteilijan, Jaana Polamon, muotokuva henkii rauhaa ja hyväntuulisuutta. Murrettu värimaailma tuo kuvaan fyysistä lämpöä ja taustalla oleva peili lisää syvyysvaikutelmaa.

Toimittaja, Kirsti Beckerin, muotokuva poikkeaa muusta sarjasta erittäin hempeällä ja vaalealla sävymaailmallaan. Lisäksi hän on ainoa, joka ei katso katsojaan vaan kasvot on kuvattu profiilista. Kuvassa on keijumaista tyttömäisyyttä, jota korostaa oikealta vasemmalle kulkeva musiikkia kuvaava köynnösmäinen ääninauha.

Malytcheva käyttää rohkeasti viimeistelemätöntä siveltimenjälkeä, joka jättää taiteilijan mukaan teokseen. Hän ei halua piilottaa itseään mikä muotokuvissa on usein yleistä. Muotokuvasta tulee selvitä ketä maalaus esittää, mutta valokuvantarkat kuvaustavat laittavat kyseenalaistamaan mitä uutta maalaus antaa valokuvan lisäksi. Malytcheva on taitava niin anatomian, esittävyyden kuin värienkin kanssa ja uskaltaa tuoda persoonansa esille kuvattavan rinnalle. Jokainen muotokuva paljastaa näin tavallaan jotain myös itse taiteilijasta.