Kävin sunnuntai-iltapäivänä katsomassa ystäväni suosittelemana elokuvan
Les Misérables. Voitin ilmaisen elokuvalipun vastaamalla ennen joulua johonkin yliopiston sähköpostilistalle tulleeseen kyselyyn ja kyseinen leffalippu saapui viime viikolla. Päätin hyödyntää lipukkeen katsomalla tämän paljon huomiota osakseen saaneen, 3 Oscarin voittajan. Ja valinta oli oikea. Vaikka en etukäteen tiennyt elokuvasta juuri muuta kuin että kyseessä on musikaali, saivat hyvät näyttelijävalinnat, visuaalisuus, musiikki, leikkaukset, rajaukset ja ennen kaikkea tarina hämmästelemään mahtavaa kokonaisuutta.
Musikaaleja on tehty ennenkin (mm. Oopperan kummitus, Moulin Rouge, Chicago, Mamma mia), mutta vasta tämän elokuvan kohdalla syntyi täydellinen ihastuminen. Elokuva perustuu Victor Hugon romaaniin ja sijoittuu 1800-luvun Ranskaan. Surulliset ihmiskohtalot kietoutuvat toisiinsa, joiden keskiössä on Hugh Jackmanin näyttelemä Jean Valjean. Elokuva alkaa kun Valjean vapautuu vankilasta ehdonalaiseen (otsikon numerosarja viittaa Valjeanin vankilanumeroon) ja päättää aloittaa elämänsä uudelleen. Tämän kannoilla seuraa koko elokuvan ajan tiukka poliisitarkastaja Javert (Russell Crowe), joka yrittää saada Valjeanin vastuuseen teoistaan. Tarinaan kietoutuu vielä joukko muita vakuuttavia näyttelijöitä, kuten Anne Hathaway (tehdastyöläinen Fantine), tämän tytärtä Cosettea näyttelevät Isabelle Allen ja Amanda Seyfried sekä huvittavat majatalon pitäjät Helena Bonham Carter sekä Sacha Baron Cohen. Eddie Redmayne oli iloinen yllätys Mariuksena, yhtenä vallankumouksesta haaveilevana nuorukaisena, vaikka hänen lauluosionsa eivät aina sytyttäneetkään. Redmayne tuli itselleni tutuksi tv-sarjasta
Taivaan pilarit, jossa hän näytteli arkkitehtina ja kirkonrakentajana toiminutta Jack Jackmania.
Juonta sen suuremmin paljastamatta niille, jotka elokuvaa eivät ole vielä nähneet ja ovat sen ajatelleet käydä katsomassa sanon vain, että tarina pitää sisällään teemoja rohkeudesta, rakkaudesta ja lähimmäisenrakkaudesta, velvollisuudesta, uhrautumisesta, katumuksesta ja anteeksiannosta. Elokuva herättää kysymyksiä siitä minkä ja kenen puolesta on valmis kuolemaan.
Les Misérables on täynnä upeita laulusuorituksia, joista etenkin Anne Hathaway ja Russell Crowe jäivät mieleeni. Pidin Russell Crowesta jo aikoinaan Gladiaattorissa, mutta tämän elokuvan lauluosuudet nostivat hänet jälleen ihan uusiin ulottuvuuksiin.
Koskettavin ja vaikuttavin elokuva jonka olen pitkään aikaan nähnyt. Kyyneliäkin oli hitusen vaikea pidätellä kun ympärillä olevat naiset niiskuttelivat läpi elokuvan....
Elokuvan traileri:
Russell Crowe: Stars
Suosittelen elokuvaa lämpimästi. Tämä löytyy tulevaisuudessa ainakin omasta leffahyllystäni!
Jee! Hyvä, että otit neuvosta vaariin ja kiva, että tykkäsit. :) Musta ne lapset oli sulosia: pikku-Cosette ja sitten se vallankumousporukassa ollut pikkupoika. Ja mä ihastuin siihen Do you hear the people sing? -lauluun. (Toki muitakin kauniita lauluja oli, joista pari tunsin jo entuudestaan.)
VastaaPoistaJa kyllähän tuossa piti muutama kyynel tirauttaa.
Ellu: Hieman laiskotti lähteä auringonpaisteesta istumaan pimeään leffasaliin,mutta kyllä kannatti. Voi että kannattikin! <3 Joo ne lapset oli ihania,mutta eniten taisin tykätä just Russell Crowesta. Ja Helena Bonham Carter ja Sacha Baron Cohen oli kyllä hauskoja! :D
PoistaHugh Jackman oli maskeerattu upeasti siinä alussa, näytti aivan joltain apostolilta.
oi, tämän minäkin olen ajatellut mennä kattomaan, kun sain pari ilmaislippua! vaikuttaa mielenkiintoisalle!
VastaaPoistataitava tyttö: Suosittelen erittäin lämpimästi ellen enemmänkin. Vetäisi täysin mukaansa ja näyttelijävalinnat on mahtavia!
Poista