Frida

Torstaina työpäivän päätteeksi sain vinkin, että Kuopion taidemuseossa olisi tarjolla pari ilmaislippua Kaupunginteatterin kolmanteen pääharjoitukseen ennen tämäniltaista ensi-iltaa. Mietin muutaman hetken, että jaksaisinko odottaa kaupungilla klo 19 saakka näytöksen alkua, mutta koska kyseessä oli esitys, jonka joka tapauksessa olisin mennyt katsomaan jossain vaiheessa, päätin käyttää tilaisuuden hyväksi. Juoksin taidemuseolle noutamaan lippuja. Soitin tunnin varoitusajalla mukaani myös siskoni, joten vietettiin pitkästä aikaa yhteinen ilta teatterissa.

Ihastuin jo ensimmäiseen markkinointikuvaan, jonka näin. "Visuaalisesti rikas ja intohimoinen matka taiteilija Frida Kahlon elämään". Olen lukenut Hayden Herreran kirjoittaman elämäkerran Frida ja Julie Taymorin ohjaaman samannimisen elokuvan, jossa Fridaa esittää Salma Hayek. Tiesin siis etukäteen millainen taiteilijan elämä oli. Tiesin mistä näytelmä kertoisi. Ehkä tämän vuoksi pidättelin kyyneliä jo ennen kuin näytelmä oli edes varsinaisesti ehtinyt alkaakaan. Kankaalle heijastettiin mustavalkoinen Fridan kasvokuva ja taustalta lähestyi raitiovaunu. Tunnelmaan oli yhdistetty espanjalaisia säveliä akustisen kitaran ja laulajan kera, joita tarjoiltiin pitkin esitystä. Jännitin kuinka onnettomuuskohtaus olisi toteutettu.

”Minä en ole sairas. 

Minä olen rikki. 

Mutta olen onnellinen että olen elossa niin kauan kun voin maalata.”

Frida Kahlo. Kuva täältä.

"Frida on esitys yhdestä historian kiinnostavimmasta taiteilijasta, Frida Kahlosta (1907-1954). Se kertoo vaikeasta taistelusta jatkuvan kivun voittamiseksi, se kertoo kipeästä avioliitosta, se kertoo taiteilijasta, jonka mieli oli vapaa vaikka keho oli kivun vankina.

Upea visuaalinen näyttämökerronta, kaunis ja intohimoinen musiikki ja liikkeellinen ja voimakas näyttelijäntyö vievät katsojan tämän ainutlaatuisen ihmisen iholle, tuntemaan hänen kipunsa ja näkemään hänen näkynsä. Esitys vie katsojan kokemaan sen elämänilon ja vapauden, jonka tämä erityislaatuinen ihminen onnistui luomaan ympärilleen.

Frida joutui 18-vuotiaana raitiovaunuonnettomuuteen, joka vammautti hänet loppuiäkseen. Hän kärsi läpi elämänsä epäinhimillisiä kipuja ja hänet leikattiin yli kolmekymmentä kertaa. Hän meni naimisiin - kaksi kertaa - itseään parikymmentä vuotta vanhemman aikansa kuuluisimman taiteilijan Diego Riveran kanssa. Avioliitto oli myrskyisä eikä vähiten siksi, että Rivera oli omien sanojensa mukaan kykenemätön uskollisuuteen."

Katkennut pylväs, 1944. Kuva täältä.

Fridan elämä oli täynnä onnettomuuksia: "Ainoa joka elää sisälläni on kipu." Diego Rivera oli hänen omien sanojensa mukaan hänelle pahempaa kuin raitiovaunuonnettomuus. Siitä huolimatta Frida ei voinut elää ilman Diegoa. 

Virpi Rautsiala tuo Fridassa esiin rikkaan tunneskaalan: röyhkeys, itsevarmuus, elämänilo, kipu, tuska, ikävä, pelko, rakkaus, intohimo, määrätietoisuus ja anteeksianto. Ilkka Pentin näyttelemä Diego Rivera luo oikeanlaisen mielikuvan naisia pyörittelevästä taiteilijajättiläisestä. Ulkonäkö jää kuitenkin kauas siitä todellisesta "sammakosta", joka sai aikalaisetkin hämmästelemään parin avioliittoa. Antti Launonen John D. Rockefeller nuorempana oli huvittava, mutta lähinnä siksi, että hänen liikkeisiinsä oli jäänyt paljon Ihmemaa Ozin Variksenpelättimestä. Sen sijaan Ramón Mercaderin rooli Lev Trotskin murhaajana oli pienempi, mutta ironisen huvittava.   

Kaksi Fridaa, 1939. Kuva täältä.

Näytelmä tekee sen mitä lupaa: on visuaalisesti rikas kokonaisuus musiikkeineen, lavastuksineen ja värikkäine asuineen. Fridan tuska välittyy ja kuolema kulkee hänen kannoillaan usein. Kun kuolema lopulta saapuu, Frida toteaa: "Toivon että lähtö on lopullinen ja riemukas – ja että en enää koskaan palaa". Näyttelijät saapuivat esityksen loputtua kumartamaan ja ottamaan vastaan yleisön aplodeja. "Frida" taputti "Kuolemalle" ja Kuolema Fridalle, ja jälleen oli kyynelissä pitelemistä.

Kuva: Sami Tirkkonen.

Kuopion kaupunginteatteri on tarttunut itselleni rakkaaseen taiteilijaan ja herättänyt hänet jälleen eloon. Tunteet välittyivät voimakkaina, sillä tiesin tarinan juonen etukäteen. Olisi mielenkiintoista kuulla sellaisten ajatuksia, joille Fridan elämä oli entuudestaan tuntematon. Miltä näytelmä vaikutti?