Kevättä kohti

Tämä kai on niitä ensiaskelia kevääseen, kun teitä aletaan puhdistaa hiekasta. Olipa ihanaa pyöräillä Jyväskylässä päiväkahville ystävän luo sileitä asfaltteja pitkin! Bussissa istuessa maisemat juoksevat ohi hitaammin kuin junakyydissä ja niitä maisemia ehtii jopa katsella. Kevään etenemisen vertailua on helppo tehdä Kuopion ja Jyväskylän välillä.

Aurinko sulattaa lunta kovaa vauhtia, ja vaikka aamuisin moni istuu bussissa työmatkansa mieluiten silmät kiinni, näinä hetkinä huomaa kanssamatkustajienkin päiden olevan vinossa kohti aurinkoa.

Keväisin tulee aina sellainen olo halusta uusiutua. Minulla se näkyy lähinnä siten, että kierrän kaupoissa nuuhkimassa uusia tuoksuja. Toissa keväänä ihastuin Lanvinin Jeanne Couture tuoksuun, tällä kertaa olen tuoksutellut kaupan hyllyllä Missonin sitrus-kukkaista kokonaisuutta. Olen hurahtanut kaikissa tuoksuissa nimenomaan sitrushedelmiin, sillä ne pysyvät lämminverisenkin iholla raikkaina menemättä liian mausteisiksi ja raskaiksi heti kättelyssä. Hymyilyttää vieläkin, kun ystäväni osti syntymäpäivälahjaksi Body Shopin satsumantuoksuisen setin käsivoidetta, suihkusaippuaa ja vartalovoidetta. Kyseinen ystävä oli nimittäin kommentoinut samaisesta satsumantuoksuisesta huulivoiteestani aiemmin: mikä täällä löyhkää? ;D

Kaupungilla kävellessä iloitsin jälleen taitavista katusoittajista. Taitava tarkoittaa tässä sitä, että soittajat soittavat instrumenttejaan itse eikä taustalle laiteta vain jotain taustanauhaa pyörimään, jonka tahtiin tehdään jotain. Saa nähdä tulevana kesänä onko katusoittajien taso parantunut Kuopiossa.

Kävimme pitkästä aikaa naurattamassa itseämme Seisomapaikkaklubilla. Aiemmin stand-up-iltoja järjestettiin yliopiston kampuksella Ilokivessä, mutta sittemmin tapahtuma on siirretty Katseeseen. Huumori on haastava laji, sillä se mikä naurattaa toista, ei välttämättä toimikaan toiselle. Itse olen huomannut, että näistä tapahtumista löytää todella nopeasti oman huumorinsa rajat. Kulttuurierot, paikallisuus ja ajankohtaiset tapahtumat sekä uutiset naurattavat, uskontoon ja alapäähuumoriin liittyvät heitot eivät juurikaan. Hymyilen ja nauran arjessa paljon, mutta varsinaisen huumorin suhteen olen todella ronkeli. Vitseillä minua saa harvemmin vakuutettua. Illan isäntänä toimi Tomi Walamies (ihana) ja muina esiintyjinä olivat skottilainen Ray Zambino (loistava!), Henric Chezek (Naurun tasapaino), Mikko Kauppinen (kun hiljaiset hetket toimivat!) ja Teemu Vesterinen. Vesteristä on hehkutettu monessa yhteydessä etukäteen, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun itse näin hänet livenä. Esitys oli ihan ok, mutta ei mielestäni illan paras. Paikallisena hän tuntui luottavan liikaa nimenomaan paikallisen yleisön turvaan, kun minulle ulkopaikkakuntalaisena esitys jäi hieman valjuksi.

Esityksen jälkeen bongasin yhden yliopistokaverin, jonka kanssa jaettiin mm. Rooman opintomatka. Vaikka moni on lentänyt Jyväskylästä eteenpäin, olipa ihana tavata tutut kasvot ja huomata, että ihan kaikki ei ole muuttunut. Muutamia yllättäviä kohtaamisia on tullut myös töissä, kun keskustelun lomassa on heitetty kysymys: oletko sinä se Henna Hurmioitunut? No olenhan minä! Yhteyttä on otettu tuntemattomiltakin tahoilta, kun blogiini ottamia kuvia on kyselty mm. Helanderin Huutokaupan blogiin.

Tällaiselta aamu näytti tänään klo 7.03.

Seuraavassa postauksessa kenties jotain Arabiaa. Tähän liittyen kävin päivittämässä Jyväskylän kirppareista kertovan postauksen, kun sinne oli taas tupsahtanut yksi kommentti.