lauantai 8. lokakuuta 2016

Aamun valo

Olen nyt kuukauden verran käynyt perjantaisin aamujoogassa ennen töihin menoa. Tarkoittaa käytännössä sitä, että kello soi vaille neljä, jotta ehdin normaalissa aamurytmissäni bussilla joogatunnille klo 7. Etukäteen ajatus vähän hirvitti, mutta nyt siihen on jo tottunut. Olen joka tapauksessa aina ollut enemmän aamu- kuin iltaihminen. Ajankohta on loistava, sillä työpäivän jälkeen pääsee sitten suoraan viikonlopun viettoon (ja kuittaamaan univelat).
Joogatunnit ollaan toistaiseksi pidetty hämärässä tilassa ilman valoja. Tai no, on siellä aina pari pientä irtovalaisinta, mutta pääasiassa kaikki valo tulee salin ikkunoista, ja se lisääntyy pikkuhiljaa aamun edetessä. Tämä on osoittautunut ihanaksi aamun avaukseksi, vaikka ei olekaan verrattavissa aiemmin kokeilemaani astangaan. Rauhallisen joogan jälkeen on hyvä mennä virkeänä ja vetreänä töihin.

4 kommenttia:

  1. Voi miten reipas sinä oletkaan. Minä onnittelen itseäni, kun selviän noista kello kuuden herätyksistä. Neljä tuntuu ihan keskiyölle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä se herätessä ensin ihan keskiyölle tuntuukin. Nyt on jo yhtä pimeääkin. Mutta se aamun valkeaminen on palkitsevaa, kun näkee miten valo kasvaa aamun edetessä.

      Poista
  2. Vau! Hatun nosto sinulle. Nyt aamut ovat jo hämärämmät, joten pian ei valoisuudesta huomaa herääkö neljältä vai kuudelta ;-). Aamujoogaa minäkin olen testaillut tässä reilut kaksi kuukautta, tosin herään vasta kuudelta ja joogaan kotonani. Huomasin myös saman, että päivä sujuu todella mukavasti, kun aamun aloittaa liikunnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mitä pidemmälle syksyssä mennään, aamuista ei tosiaan huomaa onko kello neljä tai kuusi, seitsemänkään. Mutta tämä on mukava herätys sitten kun vain päättää lähteä liikkeelle. Ja se on kiva tunne, kun työpäivän jälkeen voi miettiä, että joogailut on jo tehty. Plus siitä on tosiaan enemmän iloa aamuisin, jolloin ryhti pysyy parempana toimistottyössä työpäivän ajan.

      Poista