Sinebrychoffin joulu

Helsingin vierailuun sisältyi myös Sinebrychoffin taidemuseo. Samoja kohteita kuljimme Paluumuuttajattaren kanssa. Rakennuksen yläkertaan, Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimuseoon, on ilmainen sisäänpääsy, mutta Museokortilla käväisin katsomassa myös vaihtuvat näyttelyt: 1600-luvun asetelmamaalaukset ja Ikonit. Arja Kivipelto kirjoitti asetelmamaalauksista hyvän artikkelin Hesariin ja museon intendenttinä toimiva Ira Westergård kirjoitti Ikonit-näyttelystä Aarreaittaan. Ikoninäyttely oli ammatillisesti mielenkiintoinen ja asetelmamaalauksissa pääsi leikkimään salapoliisia piilomerkitysten muodossa. Pidin siitä, että seinille ei oltu tuotu näytttelytekstejä, vaan ne sai kassalta mukaan pienessä vihkosessa. Asetelmamaalaukset olivat niin yksityiskohtaisia ja pikkutarkkoja, että tekstien kanssa olisin saanut ähkyn. Nyt vilkuilin tekstejä vain hieman, mutta keskittyminen oli maalauksissa. Olisin toivonut enemmän rinnastuksia nykytaiteen asetelmamaalauksiin. Heikki Marilan teos yhdessä huoneessa oli upea! Näyttely kuitenkin osoitti, ettei asetelmamaalauksen genreä voi pitää tylsänä.

Sinebrychoffin taidemuseo on yksi lemppareistani Helsingissä. Tunnelma on niin erilainen kuin modernin taiteen äärellä. Lisäksi tuntuu uskomattomalta ajatella, että tämä on ollut jonkun koti. Minulle kotoisuus on täällä kaukana, mutta tämä tuo mieleen ulkomailla koetut runsaat ja rikkaat kotimuseot. Olo on ylpeä, että onhan meillä Suomessakin tällainen helmi. Kokonaistaideteos.

Museon kokoelmat ovat syntyneet pääasiassa lahjoituskokoelmista ja Siffin kokoelmiin kuuluvat maamme arvokkaimmat ja kansainvälisesti merkittävimmät eurooppalaiset vanhojen mestareiden teokset 1300-luvulta 1800-luvulle. Kokoelmissa on mm. Lucas Cranach vanhempi, Antoine Watteau, Jacopo Bassano, Francois Boucher, Jusepe de Ribera, Bertel Thorvaldsen, Francisco Goya ja Giovanni Battista Piranesi.

Sinebrychoffien panimosuku oli kotoisin Gavrilovin kauppalasta, Moskovan koillispuolelta ja siirtyi Suomeen jo 1700-luvulla. Suku toimi ensin kauppiaana Kymenlaaksossa, josta siirtyivät myöhemmin Helsinkiin panimoteollisuuden pariin. Yhtiön toimitusjohtajaksi noussut Paul Sinebrychoff nuorempi (1859-1917) meni naimisiin näyttelijätär Fanny Grahnin (1862-1921) kanssa. Pariskunta keräsi taidetta intohimoisesti lähes 30 vuotta. 

"Jo nuorena olimme ihastuneita taiteeseen. Kun naimisiin mentyämme 1880-luvulla matkustimme ulkomailla, emme koskaan laiminlyöneet käydä taidegallerioissa. Niissä nähdessämme kaikkea sitä kaunista ja mieltäylentävää, jota ne saattoivat runsain määrin katselijalle tarjota, syttyi meissä palava halu valmistaa myöskin kaukaisen kotimaamme kansalaisille tilaisuus päästä siitä osalliseksi. Silloin kypsyi päätös ryhtyä keräämään arvokkaita taideteoksia omaan kotiimme, jotka sitten mahdollisesti joskus kokoelmaksi paisuttuaan voisimme lahjoittaa Suomen valtiolle.”

- Fanny Sinebrychoff, Suomen Kuvalehti 1921 -

Lapseton pariskunta lahjoitti noin 900 teoksen kokoelmansa valtiolle vuonna 1921, jota pääsee katselemaan alkuperäisellä paikallaan Bulevardi 40:ssä. Museo oli jo pukeutunut jouluun. Saleihin oli kannettu joulukuusia.

Louis Lagrenée vanhempi: Omakuva, 1753, öljy kankaalle. Linderin kokoelma.

Jacopo Bassano: Pyhä keskustelu, 1560-luvun alkupuoli, öljy kankaalle, Ester ja Jalo Sihtolan kokoelma. Jan Symonsz Pynas: Abraham tervehtii enkeleitä, 1620, öljy kankaalle, Sihtolan kokoelma.

Miniatyyrikokoelma on hauska.

Aina ei tarvitse matkata Keski-ja Etelä-Eurooppaan nähdäkseen vanhoja mestariteoksia.
Onko Sinebrychoffin taidemuseo tuttu paikka?